You need to sign in or sign up before continuing.
Take a photo of a barcode or cover
3.87 AVERAGE
3.87 AVERAGE
dark
emotional
reflective
tense
medium-paced
Plot or Character Driven:
Character
Strong character development:
N/A
Loveable characters:
N/A
Diverse cast of characters:
N/A
Flaws of characters a main focus:
N/A
challenging
dark
challenging
dark
informative
medium-paced
Språket var, för min del, ingen höjdare. Personligt och talspråkigt, lite charmigt sådär, men med finlandssvenskt och daterat (visserligen är boken bara från 1975, men talspråk i skrift känns snabbt föråldrat).
Samtidigt är berättelsen intressant. En tydligt feministisk bok jag förstår varför förlagets var motvilliga att publicera, men som reflekterar och diskuterar samhälle, normer och synen på de olika könen, på ett både personligt och allmänt vis. Tova är en väldigt fundersam och reflekterande karaktär, med en stark inre kompass, om än osäkerhet kring hur man följer den, vilket får hennes beslut och tankar, bra och dåliga, att kännas rimliga.
Samtidigt är berättelsen intressant. En tydligt feministisk bok jag förstår varför förlagets var motvilliga att publicera, men som reflekterar och diskuterar samhälle, normer och synen på de olika könen, på ett både personligt och allmänt vis. Tova är en väldigt fundersam och reflekterande karaktär, med en stark inre kompass, om än osäkerhet kring hur man följer den, vilket får hennes beslut och tankar, bra och dåliga, att kännas rimliga.
reflective
sad
slow-paced
Plot or Character Driven:
Character
Strong character development:
Complicated
Loveable characters:
No
Diverse cast of characters:
No
Flaws of characters a main focus:
N/A
Pitkästä aikaa sain luettua ihan kokonaisen kirjan - ja millainen teos se olikaan! Vavisuttava, synkkä, toivoton, kivulias. Olen aikaisemmin lukenut Tikkasen magnum opuksen [b:Vuosisadan rakkaustarina|7914611|Vuosisadan rakkaustarina|Märta Tikkanen|https://i.gr-assets.com/images/S/compressed.photo.goodreads.com/books/1422635447l/7914611._SY75_.jpg|2662542] sekä toisen runoteoksen [b:Pimeys ilon syvyys|17453799|Pimeys ilon syvyys|Märta Tikkanen|https://i.gr-assets.com/images/S/compressed.photo.goodreads.com/books/1416921723l/17453799._SY75_.jpg|3111138], joka jätti minut ehkä hieman kylmäksi. Miestä ei voi raiskata on ensimmäinen sukellukseni Tikkasen romaaniteoksiin, ja tämä teos ei voi kyllä jättää yhtään ketään kylmäksi.
Teoksen päähenkilö Tova Randers on samalla Tova Randers ja toisaalta samalla lukemattomia muitakin naisia ympäri maailmaa. Miestä ei voi raiskata julkaistiin vuonna 1974, mutta sen keskeinen sanoma raiskauksesta, seksuaalisesta ahdistelusta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta on tänäkin päivänä surullisen relevantti. Tova taistelee saadakseen naisille edes jonkinlaista valtaa ja yliotetta miehisen väkivallan tukahduttamassa yhteiskunnassa, jossa uhriksi voi tulla kuka tahansa nainen, mutta ei missään tapauksessa mies, sillä vain mies voi käyttää valtaa "heikompaan sukupuoleen". Ajoittain Tikkasen kieli lähtee laukalle ja irrottautuu sivuilla tapahtuvista tilanteista, liittyy johonkin ylempään ja universaalimpaan tasoon. Sen kautta Tovan kokemukset saavat nuansseja ja moniulotteisuutta, joita Miestä ei voi raiskata suorastaan pursuaa. Tikkanen ei myöskään pelkää olla vulgaari, raju ja siivoton, eikä tällaisen aiheen ja teeman ympärillä voikaan alkaa kumartelemaan käytössäännöille. Mieleenpainuva ja sivumääräänsä suurempi teos!
Teoksen päähenkilö Tova Randers on samalla Tova Randers ja toisaalta samalla lukemattomia muitakin naisia ympäri maailmaa. Miestä ei voi raiskata julkaistiin vuonna 1974, mutta sen keskeinen sanoma raiskauksesta, seksuaalisesta ahdistelusta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta on tänäkin päivänä surullisen relevantti. Tova taistelee saadakseen naisille edes jonkinlaista valtaa ja yliotetta miehisen väkivallan tukahduttamassa yhteiskunnassa, jossa uhriksi voi tulla kuka tahansa nainen, mutta ei missään tapauksessa mies, sillä vain mies voi käyttää valtaa "heikompaan sukupuoleen". Ajoittain Tikkasen kieli lähtee laukalle ja irrottautuu sivuilla tapahtuvista tilanteista, liittyy johonkin ylempään ja universaalimpaan tasoon. Sen kautta Tovan kokemukset saavat nuansseja ja moniulotteisuutta, joita Miestä ei voi raiskata suorastaan pursuaa. Tikkanen ei myöskään pelkää olla vulgaari, raju ja siivoton, eikä tällaisen aiheen ja teeman ympärillä voikaan alkaa kumartelemaan käytössäännöille. Mieleenpainuva ja sivumääräänsä suurempi teos!
I don't remember when it was that I first heard of this book. Probably long ago, because it is a famous book by a famous author, first published in 1975 and still brought up regularly in discussions about feminism, literature, men, women. I don't remember when I heard of it, but I remember exactly what I thought: Men can't be raped? Of course they can! This is not what feminism is!
Of course I was 100 % wrong and I had missed the entire point, just like most people. I had not read the book. I just heard the title, and I was appalled. I realized that my reaction didn't have much to do with the book itself, but I did not want to read it. The title already made me uneasy.
In a way I was also right. Of course men can be raped. Why couldn't they be? Män kan straffas men inte våldtas - men can be punished but they cannot be raped. Why? What are our ideas about men, women, sex and power really based on? How have we convinced each other and ourselves that this is just the way it is, always has been, always will be, now and forever amen til death do us part ashes to ashes dust to dust. How, and why?
This is the point the writer makes; one of the many points she makes, all of them excellent. So, I was wrong and I was not wrong.
I'm trying to think of a way to tell you how good this book is, what it is about it that makes it so good. But I don't think I can, and I don't think I need to, because in any case I think this is one of those books that you can't form an opinion on unless you actually read it.
So read it.
Or don't.
You totally should, though.
Of course I was 100 % wrong and I had missed the entire point, just like most people. I had not read the book. I just heard the title, and I was appalled. I realized that my reaction didn't have much to do with the book itself, but I did not want to read it. The title already made me uneasy.
In a way I was also right. Of course men can be raped. Why couldn't they be? Män kan straffas men inte våldtas - men can be punished but they cannot be raped. Why? What are our ideas about men, women, sex and power really based on? How have we convinced each other and ourselves that this is just the way it is, always has been, always will be, now and forever amen til death do us part ashes to ashes dust to dust. How, and why?
This is the point the writer makes; one of the many points she makes, all of them excellent. So, I was wrong and I was not wrong.
I'm trying to think of a way to tell you how good this book is, what it is about it that makes it so good. But I don't think I can, and I don't think I need to, because in any case I think this is one of those books that you can't form an opinion on unless you actually read it.
So read it.
Or don't.
You totally should, though.
Kirja monenlaisesta vallasta ja väkivallasta. Tyylissä on psykologisen trillerin piirteitä, jopa niin paljon että se meinasi vähän ahdistaa paikoin. Vaikka teos onkin 45 vuotta vanha, niin itsemääräämisoikeuden kannalta moni asia ei ole muuttunut. Kirjan ihmiskuva on aika karu, jopa liioitteluun saakka, mutta se toimii tarinan kehyksissä. Painovirheitä oli häiritsevän monta, jopa sellaisia että piti arvailla mitä oikeasti oli tarkoitus lukea (esim. "luku" kun piti lukea "liiku"). 3,5 tai 4 tähteä.
