Take a photo of a barcode or cover
3.66 AVERAGE
3.66 AVERAGE
This was an interesting account of the four days leading up to and during the eruption of Mount Vesuvius that destroyed Pompeii. I really enjoyed following the main character who is investigating problems with the water supply. I learned a lot about the Roman aqueducts, which I didn't expect.
The writing was clean and simple, which made it a very quick read. It was written as an action/thriller with the history as a back drop. I liked this tactic because it was suspenseful to know the terrible fate that awaited the oblivious characters.
The writing was clean and simple, which made it a very quick read. It was written as an action/thriller with the history as a back drop. I liked this tactic because it was suspenseful to know the terrible fate that awaited the oblivious characters.
Ihan hyvä ja jännä tarina historiallisen tapahtuman ympärillä, mutta pakollinen romanssikuvio oli ehkä vähän teennäinen. Kiinnostava lukea, mutta ei nouse suurempaan suosioon.
Pidempi arvio:
Robert Harris: Pompeji
(Pompeii, 2003)
Seven 2006
Päiväys 28.1.2012
Robert Harrisin historiallisen jännärin luin tossa jo joku aika sitten ja nyt siitä jotain mietettä. Nimensä mukaisesti tää siis keskittyy niihin kuuluisiin tapahtumiin Pompejin kaupungissa vuonna 79, jolloin Vesuvius purkautui ja peitti koko kaupungin laavan alle. Fiktiivisessä, tietty, tarinassa aquarius Marcus Attilius saapuu Miseniumiin valvomaan ja pitämään yllä vesijohtoverkkoa (Aqua Augusta), sillä edellinen aquarius on mystisesti kadonnut. Ongelmia ilmeneekin heti eikä mitään kovin pieniä: vedentulo lakkaa vuorotellen kaikissa kaupungeissa. Attilius päättelee ongelman ytimen olevan Vesuviuksen rinteillä, mutta vähänpä tietää mitä tuleman pitää.
Oon lukenut aiemmin Robert Harrisin tuotannosta Haamukirjoittajan (2007), Kolmannen valtakunnan salaisuuden (1992) ja Enigman (1996), ja oon kyllä tykännyt näistä (edes vähän) historiaan sijoittuvista jännäreistä. Arkkienkelikin (1999) kiinnostaisi, sillä kattelin tv-versiota joskus ja vaikutti jännältä. Taisinpahan muuten sitäkin aloittaa, mut jäi kesken jostain syystä. Pompeji toki oli myös jännä ja olettaisin melko totuudelliseksikin noiden tulivuorenpurkaukseen liittyvien faktojen osalta, sillä joka luvun alkuun oli lainattu tietoa purkauksen eri vaiheista. Ongelmaksi siis jäi fiktiivisten hahmojen kautta kerrottu tarina, joka ei ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla toiminut. Attilius sankarina jo viittasi siihen että kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti mies saattaisi selvitä ja sitten siihen vielä päälle päälle liimatun oloinen romanssikuvio. Vaikka useamman hahmon kohdalla käytiin kaikkitietävänä jakamassa mietteitä, ehkä silti Attiliuksen kautta kerrottiin liikaa ja sen piti mennä paikkoihin ja päästä sieltä toisiin melko hurjien käänteiden kautta. Pientä spoilausta ehkä, mut kuinka realistista on selvitä tulivuoren huipulta alas hengissä samalla kun se alkaa purkaa ensimmäisiä myrkkykaasuja? Historiallinen fantasia on tietysti yksi genre, mutta tietääkseni tää ei edes edustanut sitä. Ja sit se loppu. Tajusin kyllä sattumalta HIMin Like St. Valentinea kuunnellessa, että ehkä sen romanssin takana sit oli joku huhupuhe tai muu legenda, sillä sanoituksissa mainitaan ohimennen "like the couple from Pompeii, our drama's put on display" ja ymmärtääkseni Ville yleensä ammentaa muualtakin kuin villistä mielikuvituksestaan. Mutta enpä tiiä, en löytäny tietoa tästä. Ihan keskinkertainen jännäri kertalukemiseks.
Pidempi arvio:
Robert Harris: Pompeji
(Pompeii, 2003)
Seven 2006
Päiväys 28.1.2012
Robert Harrisin historiallisen jännärin luin tossa jo joku aika sitten ja nyt siitä jotain mietettä. Nimensä mukaisesti tää siis keskittyy niihin kuuluisiin tapahtumiin Pompejin kaupungissa vuonna 79, jolloin Vesuvius purkautui ja peitti koko kaupungin laavan alle. Fiktiivisessä, tietty, tarinassa aquarius Marcus Attilius saapuu Miseniumiin valvomaan ja pitämään yllä vesijohtoverkkoa (Aqua Augusta), sillä edellinen aquarius on mystisesti kadonnut. Ongelmia ilmeneekin heti eikä mitään kovin pieniä: vedentulo lakkaa vuorotellen kaikissa kaupungeissa. Attilius päättelee ongelman ytimen olevan Vesuviuksen rinteillä, mutta vähänpä tietää mitä tuleman pitää.
Oon lukenut aiemmin Robert Harrisin tuotannosta Haamukirjoittajan (2007), Kolmannen valtakunnan salaisuuden (1992) ja Enigman (1996), ja oon kyllä tykännyt näistä (edes vähän) historiaan sijoittuvista jännäreistä. Arkkienkelikin (1999) kiinnostaisi, sillä kattelin tv-versiota joskus ja vaikutti jännältä. Taisinpahan muuten sitäkin aloittaa, mut jäi kesken jostain syystä. Pompeji toki oli myös jännä ja olettaisin melko totuudelliseksikin noiden tulivuorenpurkaukseen liittyvien faktojen osalta, sillä joka luvun alkuun oli lainattu tietoa purkauksen eri vaiheista. Ongelmaksi siis jäi fiktiivisten hahmojen kautta kerrottu tarina, joka ei ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla toiminut. Attilius sankarina jo viittasi siihen että kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti mies saattaisi selvitä ja sitten siihen vielä päälle päälle liimatun oloinen romanssikuvio. Vaikka useamman hahmon kohdalla käytiin kaikkitietävänä jakamassa mietteitä, ehkä silti Attiliuksen kautta kerrottiin liikaa ja sen piti mennä paikkoihin ja päästä sieltä toisiin melko hurjien käänteiden kautta. Pientä spoilausta ehkä, mut kuinka realistista on selvitä tulivuoren huipulta alas hengissä samalla kun se alkaa purkaa ensimmäisiä myrkkykaasuja? Historiallinen fantasia on tietysti yksi genre, mutta tietääkseni tää ei edes edustanut sitä. Ja sit se loppu. Tajusin kyllä sattumalta HIMin Like St. Valentinea kuunnellessa, että ehkä sen romanssin takana sit oli joku huhupuhe tai muu legenda, sillä sanoituksissa mainitaan ohimennen "like the couple from Pompeii, our drama's put on display" ja ymmärtääkseni Ville yleensä ammentaa muualtakin kuin villistä mielikuvituksestaan. Mutta enpä tiiä, en löytäny tietoa tästä. Ihan keskinkertainen jännäri kertalukemiseks.
2021 Pop Sugar Reading Challenge-a book with the same title as a song.
I don't know how scientifically or historically accurate this was. Ancient Rome is not my area of expertise, nor are volcanoes. But, I found it interesting and exciting. And I liked the main character of Attilius. The villain, Ampliatus, was almost cartoon villain levels, but since the volcano was the real enemy, I'll let that pass.
I don't know how scientifically or historically accurate this was. Ancient Rome is not my area of expertise, nor are volcanoes. But, I found it interesting and exciting. And I liked the main character of Attilius. The villain, Ampliatus, was almost cartoon villain levels, but since the volcano was the real enemy, I'll let that pass.
adventurous
emotional
hopeful
inspiring
mysterious
reflective
sad
tense
fast-paced
Plot or Character Driven:
A mix
Strong character development:
Yes
Loveable characters:
Yes
Diverse cast of characters:
Yes
Flaws of characters a main focus:
Complicated
Another gripping history narrative fiction piece by Robert Harris. Read it in two days, the past is so fast it's hard to put down!
Content Warnings
Graphic: Adult/minor relationship, Animal cruelty, Animal death, Child death, Cursing, Emotional abuse, Misogyny, Pedophilia, Sexism, Sexual content, Sexual violence, Slavery, Suicidal thoughts, Suicide, Torture, Violence, Blood, Fire/Fire injury, Sexual harassment, Colonisation
Excellent! I've been to Pompeii, but had I read this before I went it would have held much more meaning...I suppose I would have had a better idea of what I was looking at, and how it might have felt to be there when Vesuvius blew its top. I guess I'll just have to go again!
adventurous
informative
sad
medium-paced
Plot or Character Driven:
A mix
Strong character development:
Complicated
Loveable characters:
Yes
Diverse cast of characters:
Yes
Flaws of characters a main focus:
No
I picked this book up from the library during the month of “blind date with the book” where all you get is one sentence description of the book . The description for this book was “experience a legendary disaster like never before. “. That did happen with this book. I was intrigued because I don’t know a lot about the Pompeii disaster, other than the obvious end.
Some of the characters in this book kind of felt weak. I was trying to muster up enough interest to care about them. I would be curious to know how much research was done by Harris ?
Overall, this was pretty decent had a bit of intrigue, following these characters in the days leading up to the Pompeii destruction.
This book did make me want to watch documentary or read something more historical regarding Pompeii /Mount Vesuvius.
Some of the characters in this book kind of felt weak. I was trying to muster up enough interest to care about them. I would be curious to know how much research was done by Harris ?
Overall, this was pretty decent had a bit of intrigue, following these characters in the days leading up to the Pompeii destruction.
This book did make me want to watch documentary or read something more historical regarding Pompeii /Mount Vesuvius.
Another really enjoyable historical novel. Definitely recommended.
It takes an awfully long time for the volcano to finally erupt, but when it does, the pace picks up fast.
I appreciated the detail work about the aqueducts and how they operate, as that can be rather dry reading on its own. The thriller plot kept the book moving, which makes it a perfect long car/train/plane journey read.
The fixation upon some of the more grotesque aspects of Roman living were a bit gratuitous (I'm not sure they added much) and over-simplified, as was the fixation upon Stoic philosophy (which was not as widely practiced or talked about at this point in history as the author seems to think), but the setting was rendered realistically enough. The parts with Pliny the Elder were the best of the novel's story arcs and I felt were the most vividly rendered.
I'm not sure how much the academic descriptions of volcanic eruptions given at the beginning of each chapter really serves. I get that it's to help the reader understand what is happening naturally during the chapter they are about to read, and some of the facts are quite fascinating (the thermal energy released by Vesuvius in AD 79 was 100,000 times that released by the bomb dropped on Nagasaki, for instance) but when highly technical formulas are thrown around in those descriptions, my eyes glaze over and I just skip to the beginning of the chapter proper. A bit amending of those excerpts at the beginning of each chapter to make them more layperson friendly wouldn't have gone amiss.
I appreciated the detail work about the aqueducts and how they operate, as that can be rather dry reading on its own. The thriller plot kept the book moving, which makes it a perfect long car/train/plane journey read.
The fixation upon some of the more grotesque aspects of Roman living were a bit gratuitous (I'm not sure they added much) and over-simplified, as was the fixation upon Stoic philosophy (which was not as widely practiced or talked about at this point in history as the author seems to think), but the setting was rendered realistically enough. The parts with Pliny the Elder were the best of the novel's story arcs and I felt were the most vividly rendered.
I'm not sure how much the academic descriptions of volcanic eruptions given at the beginning of each chapter really serves. I get that it's to help the reader understand what is happening naturally during the chapter they are about to read, and some of the facts are quite fascinating (the thermal energy released by Vesuvius in AD 79 was 100,000 times that released by the bomb dropped on Nagasaki, for instance) but when highly technical formulas are thrown around in those descriptions, my eyes glaze over and I just skip to the beginning of the chapter proper. A bit amending of those excerpts at the beginning of each chapter to make them more layperson friendly wouldn't have gone amiss.