Take a photo of a barcode or cover
3.69 AVERAGE
3.69 AVERAGE
I've been reading William Sleator since I was 10. And somehow, here we are 20 years later and I'm still reading his books. It's amazing how an author can write in such a way that it doesn't matter what age you are it's still a great read.
Anyway, the story here follows five orphans who are taken from their respective lives and left in a maze of staircases. They then spend time trying to find where they can acquire food and water, and once that is accomplished they find that only through a set of repeating actions can they keep getting food. If you've taken any psych classes, you can see where this is going, and will be curious to see what happens.
Reading this book reminded me at times of the film Cube (the book having been written long before the movie). In any case, this is a great book from a great author.
Anyway, the story here follows five orphans who are taken from their respective lives and left in a maze of staircases. They then spend time trying to find where they can acquire food and water, and once that is accomplished they find that only through a set of repeating actions can they keep getting food. If you've taken any psych classes, you can see where this is going, and will be curious to see what happens.
Reading this book reminded me at times of the film Cube (the book having been written long before the movie). In any case, this is a great book from a great author.
dark
mysterious
tense
fast-paced
Plot or Character Driven:
A mix
Strong character development:
Yes
Loveable characters:
Complicated
Diverse cast of characters:
No
Flaws of characters a main focus:
Yes
dark
mysterious
reflective
tense
fast-paced
Plot or Character Driven:
A mix
Strong character development:
Complicated
Loveable characters:
No
Diverse cast of characters:
No
Flaws of characters a main focus:
Yes
A very interesting and engaging book! I really enjoyed the pace of the novel, and I appreciated Sleator's style of storytelling. A great read!
Probably more like 4.5. I had to ding it for a little bit of an overplayed hand towards the end. But really - what a great book! It's both a fantastic read and a fascinating look at how much the YA genre has changed.
Even though you go into this kind of knowing nothing absolutely shocking can happen because it's "vintage" YA - way more happens than you'd think. And the subtexts (most likely influenced more by modern sensibility than actual intent) are insane!
The writing manages to be creepy and atmospheric even though the action is basic and very concrete. Even though there are several characters we really don't like, it's hard not to find yourself caring for them. The story is compelling and fast-paced.
I think this holds up as a classic YA read (although I will most likely recommend it to more adults than teens!)
Even though you go into this kind of knowing nothing absolutely shocking can happen because it's "vintage" YA - way more happens than you'd think. And the subtexts (most likely influenced more by modern sensibility than actual intent) are insane!
The writing manages to be creepy and atmospheric even though the action is basic and very concrete. Even though there are several characters we really don't like, it's hard not to find yourself caring for them. The story is compelling and fast-paced.
I think this holds up as a classic YA read (although I will most likely recommend it to more adults than teens!)
Interesting story about psychological conditioning.
dark
mysterious
reflective
tense
fast-paced
Plot or Character Driven:
A mix
Not 5 stars for my enjoyment of the story, which gave me nightmares, but it was a perfect telling of the story. I would not have changed one thing. Stories of this genre are often told in crass, even vile ways, and I so much appreciated how the author treated this story about base humanity with dignity and respect, allowing me to focus on the characters and psychology rather than gruesome details. A definite 5 stars for the storytelling!
Olin vasta aloittanut yläasteen, kun perheeni muutti maalta kaupunkiin. Oli vuosi 1999. Uuden kotimme naapuritalossa oli kirjasto ja sen lasten- ja nuortenosasto tuli seuraavien vuosien aikana hyvin tutuksi. Löysin scifin ja fantasian (mistä kiitän aina Anu Holopaisen teoksia) ja luin mm. kaikki kolme suomennettua William Sleatorin teosta, Sokkelopostaikko, Aika-avain ja Avaruuspeli.
Kun James Dashnerin Maze Runner - Labyrintti toi mieleen tämän lapsuussuosikkini, lainasin sen kirjastosta. Sokkeloportaikko on julkaistu alunperin vuonna 1974. Olen lukenut kaikki Sleatorin teokset moneen kertaan.
Teoksen juoni kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin Labyrintissä tai Cube - Kuutio-leffoissa: viisi 16-vuotiasta orpoa sijoitetaan sokkeloportaikkoon, kirkkaasti valaistuun tilaan, jossa on ylös ja alas kulkevia portaita, muutamia lepotasoja, siltoja ja outo punaista valoa hehkuva kupu, joka antaa ruokaa, jos tekee oikeita liikkeitä sen edessä. Seiniä, kattoa, lattiaa tai valon lähdettä ei voi erottaa. Sokkeloportaikossa nuoret hylkäävät vanhat käytöstavat ja muodostavat uudenlaisen yhteiskunnan. Teosta onkin verrattu William Goldingin Kärpästen herraan, eikä syyttä.
Harmillisesti ulkopuolista maailmaa ei juurikaan kuvata, mutta nuorten menneisyydestään kertomien viittausten perusteella on kyseessä selvä dystopia. On ollut sota, jossa monien isät ovat kuolleet, ulkona käytetään kaasunaamareita, oikeaa lihaa ei juurikaan ole, vaan orvot ovat tottuneet syömään synteettistä valkuaista, elävät puut ovat harvinaisia ja omakotitaloasuminen vain harvoille rikkaille mahdollista. Kirjan viimeinen luku, Loppunäytös, tuo mieleen Aldous Huxleyn Uljaan uuden maailman.
Suosikkihahmoni on Lola, oman tiensä kulkija, joka ei helposti murru. (Erikoisesti yhden hahmon nimi on muutettu käännöksessä, Blossom on suomennoksessa Rose.) Sokkeloportaikon maailma on synkkä. Nuorten käytöksen radikaali muuttuminen ja sodan jälkeinen, saastunut tulevaisuuden maailma tarjoavat ajateltavaa etenkin genreä vähemmän lukeneelle, mutta suomennons ei ole kestänyt aikaa tarinan tavoin. Uudella suomennoksella teos löytäisi varmasti paljonkin uusia lukijoita.
Sleatorin kirjoille yhteistä on R.L. Stinen tuotantoa muistuttava juonen runko: nuori päähenkilö kohtaa jotain normaalimaailmasta poikkeavaa ja hänen on yritettävä toimia tilanteen kanssa. Lopussa on aina kaiken mullistava käänne. Stine on jopa myöntänyt olevansa Sleatorin teosten suuri ystävä. Onkin outoa, ettei Sleatorin yli kolmekymmentä teosta kattavasta tuotannosta ole suomennettu enempää kirjoja, sillä teosten ideat ovat vähintään Goosebumps-sarjan tasoa, ja osa luultavasti vieläkin kiinnostavampia nuorille lukijoille. Sleator kuoli 2011.
Kun James Dashnerin Maze Runner - Labyrintti toi mieleen tämän lapsuussuosikkini, lainasin sen kirjastosta. Sokkeloportaikko on julkaistu alunperin vuonna 1974. Olen lukenut kaikki Sleatorin teokset moneen kertaan.
Teoksen juoni kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin Labyrintissä tai Cube - Kuutio-leffoissa: viisi 16-vuotiasta orpoa sijoitetaan sokkeloportaikkoon, kirkkaasti valaistuun tilaan, jossa on ylös ja alas kulkevia portaita, muutamia lepotasoja, siltoja ja outo punaista valoa hehkuva kupu, joka antaa ruokaa, jos tekee oikeita liikkeitä sen edessä. Seiniä, kattoa, lattiaa tai valon lähdettä ei voi erottaa. Sokkeloportaikossa nuoret hylkäävät vanhat käytöstavat ja muodostavat uudenlaisen yhteiskunnan. Teosta onkin verrattu William Goldingin Kärpästen herraan, eikä syyttä.
Harmillisesti ulkopuolista maailmaa ei juurikaan kuvata, mutta nuorten menneisyydestään kertomien viittausten perusteella on kyseessä selvä dystopia. On ollut sota, jossa monien isät ovat kuolleet, ulkona käytetään kaasunaamareita, oikeaa lihaa ei juurikaan ole, vaan orvot ovat tottuneet syömään synteettistä valkuaista, elävät puut ovat harvinaisia ja omakotitaloasuminen vain harvoille rikkaille mahdollista. Kirjan viimeinen luku, Loppunäytös, tuo mieleen Aldous Huxleyn Uljaan uuden maailman.
Suosikkihahmoni on Lola, oman tiensä kulkija, joka ei helposti murru. (Erikoisesti yhden hahmon nimi on muutettu käännöksessä, Blossom on suomennoksessa Rose.) Sokkeloportaikon maailma on synkkä. Nuorten käytöksen radikaali muuttuminen ja sodan jälkeinen, saastunut tulevaisuuden maailma tarjoavat ajateltavaa etenkin genreä vähemmän lukeneelle, mutta suomennons ei ole kestänyt aikaa tarinan tavoin. Uudella suomennoksella teos löytäisi varmasti paljonkin uusia lukijoita.
Sleatorin kirjoille yhteistä on R.L. Stinen tuotantoa muistuttava juonen runko: nuori päähenkilö kohtaa jotain normaalimaailmasta poikkeavaa ja hänen on yritettävä toimia tilanteen kanssa. Lopussa on aina kaiken mullistava käänne. Stine on jopa myöntänyt olevansa Sleatorin teosten suuri ystävä. Onkin outoa, ettei Sleatorin yli kolmekymmentä teosta kattavasta tuotannosta ole suomennettu enempää kirjoja, sillä teosten ideat ovat vähintään Goosebumps-sarjan tasoa, ja osa luultavasti vieläkin kiinnostavampia nuorille lukijoille. Sleator kuoli 2011.
An unsettling book that stumbles right at the finish line-- Sleator explains only those things that we weren't really wondering about and leaves the things that we do want to know unmentioned. Overall, a chilling examination of human nature and of what drives different kinds of people.
adventurous
challenging
dark
medium-paced
Plot or Character Driven:
Plot
Strong character development:
No
Loveable characters:
No
Diverse cast of characters:
No
Flaws of characters a main focus:
Yes
The reader is thrown into a perplexing and grim environment right off the bat. One by one we're introduced to five teenagers who have been brought into an experiment. Few details of their outside life are explained, a grim series of foster homes and orphanages for four of them and the last goes at length to describe their formerly privileged existence.
They are in a seemingly limitless room filled with stairs, going up and down in a disorienting manner. Human nature begins to kick in when the subjects run into each other and their personalities clash. They discover stairs, and more stairs, a toilet of sorts, and a machine that provides the only food they can find. They discover the machine has particular demands and their entire existence becomes dependent on following its direction.
I've always enjoyed Sleator's work so it was a pleasure to discover a popular book of his that I hadn't read yet. This is a grim book about human psychology and the terrible things humanity is capable of doing to itself for a perceived reward. I don't know how I would have reacted to this book as a kid, but it holds up to modern scrutiny. His bare-bones world building prevents the book from having details that would harmfully date it. Its short and the writing style is simple enough that a young reader could manage it. This will give them more to think about than your average kiddie dystopian thriller.
They are in a seemingly limitless room filled with stairs, going up and down in a disorienting manner. Human nature begins to kick in when the subjects run into each other and their personalities clash. They discover stairs, and more stairs, a toilet of sorts, and a machine that provides the only food they can find. They discover the machine has particular demands and their entire existence becomes dependent on following its direction.
I've always enjoyed Sleator's work so it was a pleasure to discover a popular book of his that I hadn't read yet. This is a grim book about human psychology and the terrible things humanity is capable of doing to itself for a perceived reward. I don't know how I would have reacted to this book as a kid, but it holds up to modern scrutiny. His bare-bones world building prevents the book from having details that would harmfully date it. Its short and the writing style is simple enough that a young reader could manage it. This will give them more to think about than your average kiddie dystopian thriller.