Reviews

Combray by Marcel Proust

Only show reviews with written explanations

I didn't like this book at all. The reason may be the short time I had to read it or maybe just the fact that this is a typical modern novel. No happenings at all... I think I misunderstood some of the parts so the depth of the novel hasn't been clear for me. I shall try reading it in 10 years and we'll see what happens.

msaari's review against another edition

Go to review page

challenging reflective slow-paced

Plot- or character-driven? A mix
Strong character development? It's complicated
Loveable characters? It's complicated
Diverse cast of characters? No
Flaws of characters a main focus? It's complicated

4.0

Tästä alkaa Marcel Proustin mittava romaanikokonaisuus, joka kattaa suomeksi kymmenen osaa. Luettavaa siis riittää, vaikka romaani jääkin lopulta kesken Proustin kuoltua ennen sarjan lopullista julkaisua. Lähtökohtaisesti tämä on niitä luku-urakoita, joiden järkevyyttä sopii kyseenalaistaa. Itsekin vastustelin pitkään, mutta riittävästi kehuja vakavasti otettavilta tahoilta kuultuani päätin tarttua tähän klassikkoon.

Kaikki kirjallisuudenharrastajat varmasti tietävät tästä sen iänikuisen madeleine-leivoksen, mutta välttämättä kovin paljon pidemmälle tietämys kirjasarjasta ei sitten ulotukaan. Juonesta puhuminen on ainakin tämän ensimmäisen osan kohdalla merkityksetöntä; tämä ei ole mikään juoniromaani. Sen sijaan Proust kuvaa toisaalta tiettyä vuosisadan vaihteen ranskalaista porvarillista elämäntapaa ja toisaalta muistia ja muistamista.

Tyyliltään teos on erittäin polveileva ja pitkävirkkeinen. Kappaleet ovat pitkähköjä, eikä tekstiä ole juuri jaettu lukuihin. Proust kuvailee värikkäästi ja esittelee niin lavean joukon Combrayn asukkaita, että lukijalla on kovasti tekemistä siinä, että muistaa kuka kukin on. Kerronta myös vaeltaa aikatasolta toiselle kovin notkeasti.

Mikä tässä sitten on kiinnostavaa? Proust kirjoittaa ihastuttavasti, oli kyse sitten niinkin latteasta asiasta kuin parsan syömisen seurauksista:

Minusta tuntui, että nämä taivaalliset värisävyt paljastivat viehkeät olennot, jotka olivat huvikseen muuttuneet vihanneksiksi ja jotka syötäväksi tarkoitetun ja kiinteän valeruumiinsa läpi antoivat aamuruskosta syntyvien väriensä, sateenkaareen väikkeittensä ja haipuvan illan sinensä takaa aavistaa kallisarvoisen elinnesteensä, jonka minä tunnistin vielä koko seuraavan yön ajan, kun ne runollisia ja karkeita leikkejään leikkiessään, kuin jossakin Shakespearen satunäytelmässä muuttivat minun yöastiani tuoksuvaksi maljaksi.

Tästä teoksesta on luonnollisesti kirjoitettu hyllymetreittäin analyysiä. Suosittelen syventämään lukukokemusta joillain ulkopuolisilla huomioilla, sillä ne voivat nostaa esiin kiinnostavia yksityiskohtia, joita itse ei huomannut. Hyviä suosituksia ei vielä tässä kohtaa ole antaa, mutta kenties myöhemmin.

Pirkko Peltosen ja Helvi Nurmisen suomennos on jo kovin iäkäs, vuodelta 1968, ja se näkyy kyllä. Isoin ärsytyksen aihe on säännönmukainen tapa kirjoittaa nimet väliviivatta, siis ”Leonie täti”. Tietty vanhanaikaisuus tyylissä toki Proustin tekstiin istuu. Pontus Purokuru kommentoi Selitä mulle -podcastissaan (Purokurun Proust-jaksot olivat minulle yksi viimeisistä arkunnauloista), että varsinkin tämä ensimmäinen osa on paikoin heikosti suomennettu. Jotain kömpelyyksiä noteerasinkin, mutta eivät ne lukemista estäneet. Tähän uuteen painokseen olisi kyllä sietänyt vielä oikolukea ja korjailla lyöntivirheet.

---

I embarked on Marcel Proust's extensive ten-part novel series in Finnish, undeterred by its incomplete publication due to Proust's death. Despite initial scepticism, I succumbed to the praise from credible sources and ventured into this literary classic. Proust's work, known for the everlasting madeleine pastry, goes beyond a traditional plot, instead vividly portraying the bourgeois life in turn-of-the-century France and delving into the intricacies of memory.

Stylistically, the novel is characterized by its meandering and lengthy sentences, with minimal chapter divisions. Proust introduces a diverse array of Combray residents, challenging readers to keep track of each character amidst the fluid narrative that effortlessly traverses different time frames. Despite the lack of a conventional plot, the allure lies in Proust's enchanting prose, where even the most mundane topics, like the consequences of eating asparagus, are described in a poetic and captivating manner.

The work has garnered extensive analysis, prompting a recommendation to supplement the reading experience with external insights to uncover hidden nuances. Though showing signs of age, the 1968 Finnish translation by Pirkko Peltonen and Helvi Nurminen did not significantly impede the reading experience. However, this new edition could benefit from a final proofread to address typographical errors and enhance overall readability.