Scan barcode
hansilouni's review
challenging
emotional
funny
inspiring
mysterious
reflective
sad
medium-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? Yes
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? It's complicated
5.0
tiltunen's review against another edition
5.0
Rakastin tätä kirjaa. En niin välitä kirkollisuuksista tai uskonnosta, mutta koska tapahtumapaikkana on Kökar, oli mahdotonta olla rakastamatta tätä kirjaa. Kaunis kuin myös surullinenkin tarina. Monta kertaa itkin tätä kirjaa kuunnellessani. Ja ikävä Kökarille vain kasvoi ja kasvoi.
wasiakolga's review against another edition
emotional
reflective
sad
slow-paced
- Plot- or character-driven? A mix
- Strong character development? No
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? Yes
- Flaws of characters a main focus? No
4.75
emma0518's review against another edition
emotional
reflective
sad
slow-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? No
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? No
3.75
worlds_between_the_sheets's review against another edition
4.0
Lundberg on todella taitava ihmisten kuvaaja. Monan hahmon kautta nousi pintaan todella monia teemoja: tunteiden patoamista ja ihmisten etäällä pitämistä, tuon ajan kasvatustyyli (kurilla, sillä kehuista lapsi menee pilalle), naisten pyörittämä koti ja perhe, väsymys joka purkautuu lapsiin... Lakkaamaton tarve tehdä. Suomen menneisyys oli vahvasti läsnä.
neppip's review against another edition
dark
emotional
reflective
relaxing
sad
slow-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? No
- Loveable characters? Yes
4.0
annabarbarabittner's review against another edition
5.0
Pastor Petter Kummel wraz z żoną Moną i niespełna dwuletnią córeczką Sanną przybywa na Wyspy Alandzkie, a właściwie na ich zachodni kraniec, gdzie przejmuje parafię. Młode pastorostwo jest pełne energii, werwy, chęci, by pracować dla parafian i zbudować na wyspie wspólne życie. Akcja rozgrywa się tuż po wojnie, Finlandia wciąż nie otrząsnęła się z trudnych wydarzeń, biedy i głodu. Ludzie jednak są pełni nadziei na lepsze życie i pokój. Wojna najbardziej dotknęła Irinę, lekarkę szwedzkiego pochodzenia, która urodziła się w Rosji. Kobieta musiała zostawić w Rosji dziecko, niepewna swojego losu mieszka teraz na wyspach i uczy się do egzaminu lekarskiego - jej rosyjskie wykształcenie nie zostało uznane.
Ciąg dalszy: https://przeczytalamksiazke.blogspot.com/2023/01/lod-ulla-lena-lundberg.html
Ciąg dalszy: https://przeczytalamksiazke.blogspot.com/2023/01/lod-ulla-lena-lundberg.html
vhop's review against another edition
5.0
Tartuin tähän kirjaan ystäväni vihjeestä ja vasta luettuani sen, tajusin, että sehän oli vähän niinkuin jatkoa Marsipaanisotilaalle, joka on seuraavana lukulistallani. Tämä kirja nyt tietysti spoilaa joitain juttuja Marsipaanisotilaassa... Spoilauksista puheenollen satuin ennen kirjan aloittamista lukemaan kirjasta jonkin arvostelun, jossa ei lainkaan varoitettu juonipaljastuksista ja niinpä erehdyin lukemaan lauseen joka totaalisesti spoilasi Jään. Jäin miettimään, millainen lukukokemukseni olisi ollut ilman tuota juonipaljastusta.. Ärsyttää vähän....
Mutta. Jää oli kirja, jonka lukemisesta nautin. Kerronta eteni rauhallisesti ja vakaasti, muttei yhtään liian hitaasti tai pitkäveteisesti. On ihanaa lukea tekstiä, joka on kaunista ja samalla vapaa liiallisesta siirapista. Varsinkin siis kotimaista kirjallisuutta. Harvoin olen kokenut vastaavaa nautintoa lukiessani.
Ainoa asia, joka ihmetytti, oli pikku Sanna. Millainen kaksivuotias puhuu ja käyttäytyy kuin hän? Ovatko lapset nykyään hitaammin kehittyviä, kun ei ainakaan yksikään omista lapsistani ole kaksivuotiaana vielä kyennyt Sannan tyyliseen keskusteluun. Vai liekö kielikysymys? Ehkä ruotsinkieliset puhuvat jo kaksivuotiaana täydellisiä ja loogisia lauseita?
Jäin lopuksi vielä miettimään, mikä oli kirjan sanoma? Jään ajattelin koko ajan viittaavan jäähän, saariston talven keskeiseen ilmiöön, mutta liekö sillä syvempiäkin merkityksiä? Itse koin kirjan alkupuolen hyvinkin lämpimänä ja kutsuvana ja lopun käännekohdan jälkeen kaikki ikään kuin jäätyi: ehkäpä jää kuvaa päähenkilön tunteita (tai niiden puutetta, täydellistä ikiroutaa...?) tarinan lopussa. Kirja oli valtavan mukaansatempaava, ja silti jäi jopa painajaismainen tunnelma sydämeen - miten tarina jatkuu? Jatkuuko se? Voiko sydämensä jäädyttää täydellisen tunteettomaksi?
Kiitos kirjasta!
Mutta. Jää oli kirja, jonka lukemisesta nautin. Kerronta eteni rauhallisesti ja vakaasti, muttei yhtään liian hitaasti tai pitkäveteisesti. On ihanaa lukea tekstiä, joka on kaunista ja samalla vapaa liiallisesta siirapista. Varsinkin siis kotimaista kirjallisuutta. Harvoin olen kokenut vastaavaa nautintoa lukiessani.
Ainoa asia, joka ihmetytti, oli pikku Sanna. Millainen kaksivuotias puhuu ja käyttäytyy kuin hän? Ovatko lapset nykyään hitaammin kehittyviä, kun ei ainakaan yksikään omista lapsistani ole kaksivuotiaana vielä kyennyt Sannan tyyliseen keskusteluun. Vai liekö kielikysymys? Ehkä ruotsinkieliset puhuvat jo kaksivuotiaana täydellisiä ja loogisia lauseita?
Jäin lopuksi vielä miettimään, mikä oli kirjan sanoma? Jään ajattelin koko ajan viittaavan jäähän, saariston talven keskeiseen ilmiöön, mutta liekö sillä syvempiäkin merkityksiä? Itse koin kirjan alkupuolen hyvinkin lämpimänä ja kutsuvana ja lopun käännekohdan jälkeen kaikki ikään kuin jäätyi: ehkäpä jää kuvaa päähenkilön tunteita (tai niiden puutetta, täydellistä ikiroutaa...?) tarinan lopussa. Kirja oli valtavan mukaansatempaava, ja silti jäi jopa painajaismainen tunnelma sydämeen - miten tarina jatkuu? Jatkuuko se? Voiko sydämensä jäädyttää täydellisen tunteettomaksi?
Kiitos kirjasta!
jennakaroliina's review against another edition
emotional
reflective
relaxing
sad
slow-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Loveable characters? Yes
5.0
Kaunis kuvaus saaristolaiselämästä, papista perheineen ja saariston seurakunnasta. Ei erityisen juonivetoinen kirja, vaan enemmänkin kuvaus arkisesta elämästä muutaman vuoden ajanjaksolla.
Kieli on kaunista, kerronta verkkaista. Kerronnassa ihanan lämmin sävy. Loppua kohden tulee mukaan synkempiäkin sävyjä ja kirjan loppupuoli oli varsin koskettava.
Kieli on kaunista, kerronta verkkaista. Kerronnassa ihanan lämmin sävy. Loppua kohden tulee mukaan synkempiäkin sävyjä ja kirjan loppupuoli oli varsin koskettava.