Take a photo of a barcode or cover
4.12 AVERAGE
4.12 AVERAGE
inspiring
reflective
fast-paced
isn't it a little bit disingenuous to try and rate this? i can write all i want, on how it starts and finishes on well-tread avenues realized such that it still reads as new despite its age, yet its midsection—because of that relationship it has to military control and social fabric maintenance showing more clearly—is hopelessly lacking, and on... but it does feel like trying to rate a philosophy based on enjoyment. and that's not really the point. i assume.
because i also think that it would be pointless not to comment on its subjective value, its framework, and how it acts and shifts as a collected set of ideals.
despite verse #50 really just being 'live your truth and you will never die', and how there's so much 'being quiet is good' repeated ad nauseam in different, quickly tiring metaphors; and verse 45's "Be pure like the sheen of silk" seeming to either espouse that manufactured appearances are useful tools, or that beautiful things are inherently good (if not simply a translation fault); there's useful thoughts, truly. and i can't ignore that this kind of writing, this kind of conceptual aid is much more suited to continual rereading and reinterpretation than what i'm attempting.
Only when the family loses its harmony
do we heart of "dutiful sons"
Only when the state is in chaos
do we hear of "loyal ministers"
verse 18
Abandon plots and schemes
Discard profit-seeking
and the people will not become thieves
verse 19
Thus, when two opponents meet
the one without an enemy
will surely triumph
verse 69
The Sage's illness has become ill
his renunciation has been renounced
Now he is free
And every place in this world
is the perfect place to be
verse 71
Why do the people regard death so lightly?—
Because they are so involved with their own living
That’s why they regard death so lightly
In the end,
The treasure of life is missed by those who hold on
and gained by those who let go
verse 75
the best part of these selections is that they don't simply allow, they push you towards continual rethinking, constant reattributing their meanings to different avenues of your life, your purpose, your community, your peace. or whatever they could possibly mean for you, for others. i just wished that, at this point, for all of the multiplicity these (and the collection as a whole) can apply towards, that they hit upon something that felt greater, that its ethereality could manifest more concretely.
maybe i just have to keep learning it all, because maybe that's not how that mirage will show for me.
https://nat-ho.me/id3/reviews/2025/03/25/tao-te-ching
https://nat-ho.me/id3/reviews/2025/03/25/tao-te-ching
reflective
challenging
inspiring
reflective
medium-paced
emotional
informative
inspiring
mysterious
slow-paced
inspiring
mysterious
reflective
medium-paced
The Way never does anything,
and everything gets done.
If those in power could hold to the Way,
the ten thousand things
would look after themselves.
道德經, Wade-Giles-latinisoinnilla Tao te ching ja modernimmin Daodejing on Laozin (老子, myös Lao tzu tai Laotse) kirjoittamana pidetty uskonnollis-filosofinen teos. Sen alkuperästä tiedetään melko vähän, mutta sen varhaisin säilynyt versio on ajoitettu vuodella 168 eaa. Teoksella on siis ikää vähintään parituhatta vuotta ja se on taolaisuuden keskeinen teos.
Kirjailija Ursula K. Le Guin peri isältään Paul Carusin vuonna 1898 julkaistun käännöksen Tao te chingistä. Kirja oli Le Guinin isälle tärkeä ja sittemmin myös Le Guinille itselleen. Tämän laitoksen erikoisuus on, että Carus on paitsi kääntänyt tekstin englanniksi, myös liittänyt mukaan alkuperäisen kiinankielisen tekstin ja jokaisen yksittäisen kirjoitusmerkin translitteraation ja käännöksen. Tämä on mahdollistanut tekstin pohdiskelemiselle aivan uusia tasoja.
Hollowed out,
clay makes a pot.
Where’s the pot’s not
is where it’s useful.
Le Guin kiinnostuikin jo nuorena Tao te chingin tulkitsemisesta ja aloitti työn jo parikymppisenä. Ehkä kerran vuosikymmenessä hän sai tarmonpuuskan tehdä vähän lisää. Lopulta Le Guinin tulkinnat päätyivät J. P. Seatonin käsiin. Seaton on Pohjois-Carolinan yliopiston tutkija, joka on erikoistunut muinaiseen Kiinaan ja Laoziin, ja arvosti kovasti Le Guinin tulkintoja ja pyysi saada lisää. Se johti tähän kirjaan.
Sanon ”tulkinta”, en ”käännös”, koska sitä tämä on. Le Guin ei itse osaa kiinaa; hänelle Carusin vanha käännös on selkänoja, johon hän nojaa vertaillessaan muita käännöksiä keskenään. Carusin varsinaisesta käännöksestä Le Guin ei erityisemmin pidä; myöhemmissä käännöksissä on parempia. Le Guin halusi vangita omaan tulkintaansa Laozin tekstin runouden ja kauneuden. Le Guinin mukaan runoudessa kauneus ei ole pelkkä koriste; se on tekstin tarkoitus ja totuus. Niinpä hän tavoitteli tekstin runollisen kauneuden säilyttämistä. Lisäksi hän pyrki tuomaan tekstiä helpommin lähestyttäväksi; tekstiä on monesti luettu ohjekirjana viisaille valtaapitäville mieshallitsijoille, ja Le Guin halusi tekstin soivan myös nykypäivän vähemmän viisaille, vallattomille ja muille kuin miehille.
To give no trust
is to get no trust.
Tao te ching antaa paljon varaa tulkinnalle. Se on kirjoitettu klassisella kiinalla, jonka kääntäminen tarkkaan on likimain mahdotonta. Holmes Welchin mukaan tässä tekstissä ei ole aktiivia tai passiivia, ei yksikköä tai monikkoa, ei sijamuotoja, ei persoonamuotoja, ei aikamuotoja, ei tapaluokkia. Säilyneestä tekstistä puuttuvat myös täsmentävät partikkelit. Tämän lisäksi teksti on monin paikoin tarkoituksellisen monitulkintaista. Näin vanhassa tekstissä on myös väistämättä ajan myötä tulleita virheitä. Siksikin on vaikea sanoa yhtä tulkintaa oikeammaksi kuin toista.
Mistä kirjassa on sitten kyse? Se kertoo Taosta, jonka voi suomentaa vaikkapa tieksi. Tao on kaiken olevaisen lähde ja ideaali, näkymätön, kaikkivoipa ja samalla äärimmäisen nöyrä. Se on luonnollinen harmonia ja tasapaino, johon ihmisen tulee pyrkiä. Tao te chingin 46. luku on näitä tekstejä, jotka ovat ihmiskunnalle ilmeisesti ikuisesti ajankohtaisia:
When the world’s on the Way,
they use horses to haul manure.
When the world gets off the Way,
they breed warhorses on the common.
The greatest evil: wanting more.
The worst luck: discontent.
Greed’s the curse of life.
To know enough’s enough
is enough to know.
Tao te chingin keskeisiin käsitteisiin kuuluu wu wei, ”mitääntekemättömyys”, jossa asiat virtaavat ja tapahtuvat ilman jatkuvaa puuttumista ja tekemistä. Tekstissä paistaa tietty konservatiivisuus ja touhottamisen välttäminen. Laozi ei arvostaisi innovaatiopöhinää; koen, ettei meidänkään välttämättä pitäisi, ainakaan niin paljon kuin nyt.
So the wise soul
doesn’t go, but knows;
doesn’t look, but sees;
doesn’t do, but gets it done.
Kaikessa epämääräisyydessään Tao te ching on kirja, jota voi lukea yhä uudestaan ja löytää aina jotain uutta. Monet sen katkelmista puhuttelevat yhä yli 2000 vuotta kirjoittamisensa jälkeen. Le Guinin sovitus on kaunista tekstiä ja hyvää runoutta. Mukana on joitain huomioita ja kommentteja alaviitteissä ja lopussa pidempiä selvennyksiä ja käännösten vertailua.
Mikään lopullinen versio Tao te chingistä tämä käännös ei ole. Aion jossain kohtaa tutustua suomennoksiinkin; niitäkin on useita. Ensimmäisenä asialla oli Pekka Ervast 1920-luvulla, sitten Toivo Koskikallio ja Kiinalaisen kirjallisuuden suomentajalegenda Pertti Nieminen 1950-luvulla. Annikki Arponen teki omansa 1980-luvulla. 2000-luvun puolella tuli uudistetut painokset Koskikallion ja Niemisen suomennoksista ja kiinalais-suomalaisen runoilija TaoLinin uusi suomennos. Minna Maijala on lisäksi suomentanut Robert G. Henricksin englanninnoksen. Valinnanvaraa siis riittää. Tätä Le Guinin käännöstä ainakin rohkenen suositella englannintaitoisille; tämä on hyvistä lähtökohdista käsin huolella, rakkaudella ja vuosikymmenten paneutumisella tehty.
It is the most lovable of all the great religious texts, funny, keen, kind, modest, indestructibly outrageous, and inexhaustibly refreshing. Of all the deep springs, this is the purest water. To me, it is also the deepest spring.
reflective
relaxing
fast-paced
The Chinese text project translation reads more literal and faithful. This one takes too much poetic liberty, which isn't always a good idea when dealing with classical texts of antiquity.
Helpful to read this one with an interpretation to better understand the ideas.
The most fundamental idea is that "The way that can be explained is not the eternal Way. The path that is well-marked is not the eternal Path." There is no "how" to finding one's truth.
I think of it this way:
You can teach someone how to play the guitar, but there is no explanation as to how to write a song.
You can explain to someone all the rules of grammar, and they still will not be able to write poem.
You can take all the business classes but still not start a business.
If a person has a true desire within them to write a song, a poem, or start a business, no lack of knowledge will stop them. A way will develop, however idiosyncratic.
If a person's desire is not true, there is now "how" that will get them there. They will forever toil over explanations, prescriptions, and instructions. What the book calls the "ten thousand things".
The most fundamental idea is that "The way that can be explained is not the eternal Way. The path that is well-marked is not the eternal Path." There is no "how" to finding one's truth.
I think of it this way:
You can teach someone how to play the guitar, but there is no explanation as to how to write a song.
You can explain to someone all the rules of grammar, and they still will not be able to write poem.
You can take all the business classes but still not start a business.
If a person has a true desire within them to write a song, a poem, or start a business, no lack of knowledge will stop them. A way will develop, however idiosyncratic.
If a person's desire is not true, there is now "how" that will get them there. They will forever toil over explanations, prescriptions, and instructions. What the book calls the "ten thousand things".
I gravitate toward intellectual works that emphasize wholeness and existentialism because there is so little of it around these days. And it makes the most sense to me. As with any religious text, there are positive takeaways, whether or not you are a part of that faith. Many teachings from this book would do this whole country some good.
Here is one:
The phrasing of theses passages is odd at times, but remember this is a translation. Also, the man who wrote the original text has a higher plane of thinking than I do, so it's more my fault for being dumb.
Here is one:
"When you are content to be simply yourself and don't compare or compete, everyone will respect you."
The phrasing of theses passages is odd at times, but remember this is a translation. Also, the man who wrote the original text has a higher plane of thinking than I do, so it's more my fault for being dumb.