Scan barcode
msaari's review
4.0
Watchtower-kirjan jatko-osa sijoittuu aikaan muutaman sukupolven verran edeltäjänsä jälkeen. Edellisen kirjan tapahtumat ovat jo haalistuneet legendoiksi, epämääräinen viittaus aikaisempiin tapahtumiin on hauska yksityiskohta Watchtowerin lukeneelle. Pohjoinen Arun on muuttunut rauhallisemmaksi, kun rauha Anhardin kanssa on pitänyt, eikä uusia sisäisiä vihollisia ole löytynyt.
Seitsemäntoistavuotias Kerris on Tornorin linnan kirjurin oppipoika, joka kokee olonsa jokseenkin tarpeettomaksi. Lapsena menetetty käsi tekee Kerrisistä hyödyttömän soturina. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Kerrisin ainoa elossa oleva lähisukulainen, pitkään maailmaa cheari-tanssijana kiertänyt veli Kel saapuu yllättäen Tornoriin ja vie Kerrisin mukanaan uuteen elämään.
Kerris on perinyt äidiltään psyykkisiä voimia. Hän pystyy aistimaan veljensä kokemia asioita kaukaa ja oppii pian käyttämään taitoaan muihinkin ihmisiin. Kel lupaa viedä Kerrisin kotiin Elathiin, jossa on Arunin ainoa psyykkisiä voimia opettava koulu. Etelässä on myös sotaa, kun Asech-heimot ryöstelevät kaupunkeja. Asechien hyökkäyksessä Kerris menetti kätensäkin.
Oikeastaan paljon tämän enempää kirjassa ei tapahdukaan. Painopiste ei ole tapahtumissa ja toiminnassa, vaan henkilöissä. Kerris kasvaa ja kehittyy ihmisenä, tutustuu menettämäänsä veljeen, jonka on saanut takaisin. Veljesten suhde on läheinen, jopa seksuaalinen. Kirjassa on muutenkin hyvin luontevaa ja vapaamielistä seksuaalisuutta. Lynnillä on mainetta lesbokirjailijana, mutta tämä kirja on lähinnä täysin avoin seksin suhteen — sukupuolella, sukulaisuusssuhteilla tai muilla asioilla ei yksinkertaisesti ole merkitystä.
The Dancers of Arun on edeltäjänsä tavoin kaunis, viehättävä ja epätavallinen fantasiaromaani, joka kertoo mielenkiintoisten ihmisten tarinan. (28.8.2010)
Seitsemäntoistavuotias Kerris on Tornorin linnan kirjurin oppipoika, joka kokee olonsa jokseenkin tarpeettomaksi. Lapsena menetetty käsi tekee Kerrisistä hyödyttömän soturina. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Kerrisin ainoa elossa oleva lähisukulainen, pitkään maailmaa cheari-tanssijana kiertänyt veli Kel saapuu yllättäen Tornoriin ja vie Kerrisin mukanaan uuteen elämään.
Kerris on perinyt äidiltään psyykkisiä voimia. Hän pystyy aistimaan veljensä kokemia asioita kaukaa ja oppii pian käyttämään taitoaan muihinkin ihmisiin. Kel lupaa viedä Kerrisin kotiin Elathiin, jossa on Arunin ainoa psyykkisiä voimia opettava koulu. Etelässä on myös sotaa, kun Asech-heimot ryöstelevät kaupunkeja. Asechien hyökkäyksessä Kerris menetti kätensäkin.
Oikeastaan paljon tämän enempää kirjassa ei tapahdukaan. Painopiste ei ole tapahtumissa ja toiminnassa, vaan henkilöissä. Kerris kasvaa ja kehittyy ihmisenä, tutustuu menettämäänsä veljeen, jonka on saanut takaisin. Veljesten suhde on läheinen, jopa seksuaalinen. Kirjassa on muutenkin hyvin luontevaa ja vapaamielistä seksuaalisuutta. Lynnillä on mainetta lesbokirjailijana, mutta tämä kirja on lähinnä täysin avoin seksin suhteen — sukupuolella, sukulaisuusssuhteilla tai muilla asioilla ei yksinkertaisesti ole merkitystä.
The Dancers of Arun on edeltäjänsä tavoin kaunis, viehättävä ja epätavallinen fantasiaromaani, joka kertoo mielenkiintoisten ihmisten tarinan. (28.8.2010)
vaderbird's review against another edition
3.0
5 star - Perfect
4 star - i would recommend
3 star - good
2 star - struggled to complete
1 star - could not finish
4 star - i would recommend
3 star - good
2 star - struggled to complete
1 star - could not finish
divadiane's review against another edition
3.0
I have incredibly mixed feelings about this book. There are many aspects that I really enjoyed: It was a fast read and I enjoyed Lynn's style of writing.
There is one point that kind of ruined the whole thing for me. I get that Lynn was making a point that people in this world, at least among the people of Elath, were free to love whomever they pleased without judgement. Homosexuality, bisexuality and polyamory were handled as they should be; as something normal and not worth other commentary. I agree with the sentiment, but I think she took it too far to include incestuous relationships. I think the book would've been so much better without that aspect and would've been just as clear on that point.
So, basically, this is a book written in the 70's, complete with that 70's subversive attitude toward sexuality, which in this case simply went too far. At least for me. That is the main reason for my 3 stars rather than 4.
Spoiler
I liked the development of Kerris' feelings of self-consciousness to a sort of self acceptance through the acceptance and support of the chearas. How Sefer helped him through the trauma he suffered as a baby seemed also very true. The "witch" town of Elath seemed to be an incredible place of acceptance and love and honor for his talent (as a scribe) . I loved the school of "witchcraft" and the variety of "gifts" that were explored there. I would've loved to learn more about the other gifts, especially patterning and healing.There is one point that kind of ruined the whole thing for me. I get that Lynn was making a point that people in this world, at least among the people of Elath, were free to love whomever they pleased without judgement. Homosexuality, bisexuality and polyamory were handled as they should be; as something normal and not worth other commentary. I agree with the sentiment, but I think she took it too far to include incestuous relationships. I think the book would've been so much better without that aspect and would've been just as clear on that point.
So, basically, this is a book written in the 70's, complete with that 70's subversive attitude toward sexuality, which in this case simply went too far. At least for me. That is the main reason for my 3 stars rather than 4.
bowienerd_82's review against another edition
2.0
I liked the first one (Watchtower) enough to keep reading, but I was sort of let down by the whole series. I'd read a lot of great reviews of Lynn's work, but the books just didn't live up to the reviews.
More...