Scan barcode
alxrads1350's review against another edition
5.0
Disfruté tanto este libro <3 <3
Épico ❤️ literalmente al leer la primera página supe que me gustaría , siempre se mantuvo emocionante y la escritura está
Épico ❤️ literalmente al leer la primera página supe que me gustaría , siempre se mantuvo emocionante y la escritura está
i_escape_2other_worlds's review against another edition
challenging
dark
emotional
mysterious
sad
tense
medium-paced
- Plot- or character-driven? A mix
- Strong character development? Yes
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? Yes
- Flaws of characters a main focus? It's complicated
5.0
cherryghost15's review against another edition
4.0
I loved it while reading it but ultimately was left unsatisfied. Felt like I had been played and that this was just a cut above Dan Brown.
blue_eyes_white_privilege's review against another edition
adventurous
dark
emotional
hopeful
mysterious
reflective
tense
medium-paced
- Plot- or character-driven? A mix
- Strong character development? Yes
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? Yes
4.75
gr33nb00ks's review against another edition
4.0
Exceptional, until the ‘happily ever after’ is a marriage/baby. Not my fav narrative. Curious about book two still!
kristenesantos's review against another edition
adventurous
dark
mysterious
reflective
medium-paced
- Plot- or character-driven? Plot
- Strong character development? No
- Loveable characters? No
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? Yes
3.0
santsu's review against another edition
dark
sad
slow-paced
- Strong character development? No
- Loveable characters? No
- Diverse cast of characters? No
2.0
s. 292
Mulla oli ennakkoluuloni tätä kohtaan, koska olen aiemmin lukenut Taivasten vankia ja lopulta luovuttanut. Nyt kuitenkin annoin tälle mahdollisuuden ja vähän mietityttää. Omat ajatukseni ja pohdintani tuntuvat itse kirjaa kiinnostavammilta…
En oikein tiedä, mistä löytäisi kiinnekohdan juoneen tai mysteeriin. Tarina ei herätä mielessäni kysymyksiä, joihin haluaisin vastauksia. En tiedä, mistä tässä pitäisi kiinnostua. Tuntuu, ettei tässä edes kunnolla käsitellä mitään teemaa tai syvennytä ihmisyyteen tavalla, joka antaisi tälle kuivalle kerronnalle merkityksen.
Alku oli vangitseva ja lumoavakin, vaikka kaunis kieli taipui välillä teennäiseksi ylikuvailuksi. Kirjailija ei tunnu olevan nero sanataiteilija, vaikkakin hän kovin yrittää sitä olla. Alun jälkeen tunnelma muuttui samalla tavalla hiekkaisen pölyiseksi kuin Taivasten vanki, ja nyt yritän vain pysyä kärryillä, kenen luona tällä kertaa ollaan käymässä ja mitä mikäkin postinumero mystisyyksineen meinaa.
Inhottava, inhottava yllätys on ollut kirjan misogynia. MIKSI tässä puhutaan naisista näin??? Aluksi ajattelin, että asiaa kommentoitaisiin ja se on siksi tuotu esiin… tai jotain… no ei, ei ilmeisesti. En edes halua yrittää ymmärtää tämän enempää, koska osaan kyllä analysoida ja tulkita ja ymmärtää, mutta tämä tuntuu vain siltä, että kirjailija on misogynisti.
Jokin arvoristiriita siis iskee kirjaa lukiessa. Yritän päästä eteenpäin ja löytää hyviä asioita, kiinnostustakin, mutta toisaalta sivu sivulta inhottaa enemmän ja mietin, miksi yritän pitää kirjasta, joka puhuu naisista turhina ja tyhminä seksiobjekteina, joista ei oikein ole mihinkään.
Halooo???
Olen tähän mennessä ajatellut, että pidän vain naisten kirjoittamista kirjoista ja niitä olen aika lailla lukenutkin. Nyt annoin mahdollisuuden miehen kirjoittamalle kirjalle, ja pelkään pahoin, että pian taas rajoitan lukemiseni vain naiskirjailijoiden teoksiin. Onpa tyhmää. Tai siis välttelen mielellään miehisyyttä ja miehisiä ajatuksia ja SYYSTÄKIN, mutta haluaisin laajan valikoiman kirjoja, joita lukea, ja tämä miehinen perseily kaventaa repertuaariani huomattavasti. Koetan vielä avartaa katseeni, mutta täytyy tarkasti pohtia, kuka katseeni ansaitsee!!!
Perseilystä puheen ollen: tässä jalokielisessä kirjassa ladellaan lauseita pieruista ja ties mistä typerästä ja juntista niin, että kauneimmatkaan utuiset tunnelmakuvaukset eivät saa lukijaa palaamaan paikoilleen ja antamaan anteeksi.
Ei apua, tämä ei ole edes vielä kirjan puoliväli!!!
Haluaisin jo löytää kirjan (joka ei ole Nälkäpeli tai Potter), jota lukiessani en odottaisi sen loppumista ja seuraavaan kirjaan tarttumista. Tuo tyyni, innostunut ja uppoutunut olo oli Tuulen varjon ensimmäisillä sivuilla, siis ehkä 10-20 sivun ajan. Tunne oli virkistävä, mutta (kuten pian valkeni) hauras ja katoava.
Pidin myös kohdasta, jossa Daniel matkusti pienen matkan… raitiovaunulla? muistaakseni, Barcelonan jollain toisella laidalla. Mitä ilmeisimmin pidän miljöökuvauksista ja toivon kirjalta rikasta miljöötä. No joo, mutta muutakin toki tarvitsee. Sitä voi ripotella sinne tänne, mutta ei se itsessään kirjaa tee. Eikä sitä tässä teoksessa ole alun jälkeen riittämiin.
*
seuraavaksi joitain tekemiäni merkintöjä kirjojen sivuilta pitkin matkaa
- Saanen kysyä, miksi kaikki tarinatuokiot tässä kirjassa on kursivoitu, mutta 120-sivuista kirjettä ei? Paitsi yhtäkkiä jokin kohta tämän loputtoman pitkän kirjeen keskeltä ja täysin ilman syytä. Muutenkin halpa kerrontatapa, etteivät hahmot keskustele ja reagoi, vaan tarina lätkäistään suoraan kirjailijan muistiinpanoista sellaisenaan. Ilmeisesti kirjailija kuvitteli kursiivin hämäävän niin, ettei lukija huomaisi kerronnan kömpelyyttä.
- Kuulemma Fermín on hahmona jopa niiden mieleen, jotka eivät pidä kirjasta muuten. Ilmeisesti Fermín on… ihana ja hauska? Fermín on seksistinen juntti sika. En edes tiennyt, että hahmon oli tarkoitus olla hauska. Mistä kohtaa?
- Kauanko tämä jatkuu, ja miksi tämä kirja on rakennettu näin? Ensin loputtomat vierailut epämielenkiintoisten hahmojen taloissa ja yhtäkkiä loputon kirje, joka pysäyttää ajan ja kertoo kaiken!! Missä keskustelut, vuorovaikutus ja monitasoinen kerronta? MISSÄ? Ei ainakaan kuluneilla 577 sivulla. Joku kohta oli jo ihan kiinnostava, hetken, mutta kun tämä ei lopu.
- Jahas, taas uudenlainen kerronta ja uusi aikamuotokin vielä. Koskaan en ole lukiessani kysynyt näin usein: kuka kertoo??
*
s. 647 eli irtonaisia ajatuksiani kirjan lopuksi
Tämä on miltei 650-sivuinen kirja ilman POHDINTAA. Sitä ei ole hahmojen välillä, ei kerronnassa, ei päähenkilön ajatuksissakaan.
Mysteeristä ei saa otetta ja huomio kääntyy alun potentiaalisesta juonesta hyvin äkkiä siihen, kuka rakastuu vai rakastuiko ja kehen.
KUKA on Fumero ja miksi sen pitäisi kiinnostaa lukijaa?
Kerronta on onnettoman kömpelöä eikä osaa päättää, mitä olla ja mihin pyrkiä. Kursiivi ei merkitse tässä kirjassa mitään (paitsi lukijan jo valmiiksi väsytettyjen silmien kärsimystä). 120-sivuinen kirje se vasta olikin typerä idea.
Tuulen varjo on kuiva, räpiköivä esikoisromaani kirjailijalta, joka yhdistää teoksessaan kaikki kirjamaailman kliseet ja onnistuu tuhlaamaan aluksi esittelemänsä upean konseptin. Sääli.