You need to sign in or sign up before continuing.
Take a photo of a barcode or cover
3.8 AVERAGE
3.8 AVERAGE
I really liked Sand. I thought the world was really well imagined and well written - perfect example of Show and not Tell. I really like the characters too, and the sense of mystery. It started with a bang and carried on at a really fast pace. My only critiscism is that it ended... and felt a little unfinished because I wanted to know more. Sequel?
Siilo-saagan kirjoittaneen Hugh Howeyn uusi dystopiateos Hiekka vei koukuttavasti mukanaan. Se on kokonaisuutena kirjoitettu paremmin kuin Siilo-saagan toinen ja kolmas osa (ensimmäinen osa on edelleenkin yksi kestosuosikkejani), mutta sen juoni on vähäisempi.
Maailman luontiin on käytetty paljon aikaa ja vaivaa (esimerkiksi nimetään 13 eri hiekkalaatua ilmenemispaikkansa ja koostumuksensa mukaan), mutta maailman historia ja sen valtaa pitävät kasvottomat ja kapinalliset jäävät motiiveineen hämärän peittoon. Kaukaa kuuluvien räjähdysten äänet saavat kuitenkin lopussa tyydyttävän vastauksen.
Ensimmäisessä osiossa esitellään tulevaisuuden maailma, jossa vesi on kultaakin kallimpaa ja ihmiset sukeltavat erikoisvalmisteisten pukujen ja happipullojen avulla hiekassa niin kuin se olisi vettä. Hiekka on haudannut menneisyyden alleen ja vain harva uskaltaa mennä etsimään aiempien aikojen ihmisten jälkeensä jättämiä tavaroita ja arvokkaita materiaaleja, sillä paras tavara on niin syvällä, että sukeltajien kuolemat ovat surullisen yleisiä.
Tapahtumia seurataan ensin Palmer-nimisen hiekkasukeltajan näkökulmasta. Myöhemmissä osissa hänen veljensä Conner ja Rob sekä siskonsa Vic pääsevät myös ääneen luoden syvyyttä maailmaan ja sen moninaisuuteen. Sisarusten äiti on pyörittänyt miehensä katoamisen jälkeen 12 vuotta Mesikolo-nimistä bordellia (onhan kyseessä maailman vanhin ammatti), eivätkä lapset sen vuoksi ole kovin läheisissä väleissä häneen. On kuitenkin selvää, kuinka suuren uhrauksen äiti on tehnyt lastensa vuoksi, sillä hän on työllään kustantanut kaikkien koulutuksen.
Hiekkasukeltamisen lisäksi vedenpumppaamo työllistää paljon selviytymisestä kamppailevia ihmisiä. Onkin outoa, että veden ollessa niin arvokasta, sitä ei silti puhdisteta esimerkiksi virtsasta, vaan romaanin hahmot pissaavat hiekan sekaan missä sattuvat ikinä olemaankaan. Kiinteät jätökset sentään kuivataan ja käytetään polttoaineena, joka antaa ominaistuoksunsa ympärilleen. Puu on aivan liian arvokas materiaali poltettavaksi aavikolla.
Howey kuluttaa paljon aikaa kertoessaan myyttisesta Danvar-nimisestä kaupunpungista, joka on hiekkasukeltajien El Dorado. Itse kaupungilla ei kuitenkaan ole sen merkittävämpi rooli teoksessa kuin mahdollisesti löytyessään se auttaisi hahmottamaan vanhoja karttoja. Vuosien saatossa paikkojen nimet ovat muuttuneet ja kaupungit hautautuneet syvälle idästä lakkaamatta puhaltavan tuulen liikuttamien hiekkamassojen alle.
On sääli, ettei Howey ole avannut tapahtumia, jotka tekivät maailmasta sellaisen kuin se teoksen nykyhetkellä on. Monia muitakaan asioita ei selitetä, mutta onneksi miljöön kuvaus on kohdillaan ja arvosana muodostuukin suurelta osin siitä. Nautin suuresti, kun hahmot kuvailevat mitä näkevät ympärillään.
Hiekassa on kaikki oikeat ainekset loistavaan tarinaan, mutta sen vajaavaisudet estävät sitä nousemasta erinomaiseksi. Avoin loppu saa ajattelemaan, että Hiekka olisi sarjan ensimmäinen osa, ja silloin sen puutteita voisi paikata myöhemmissä osissa, mutta käsittääkseni teos on yksittäinen, joskin viidestä alun perin erikseen julkaistusta osasta muodostuva tarinakokoelma. Teos on kuitenkin todella nopealukuinen, ja olisin jaksanut lukea tästä maailmasta enemmänkin, ehkä jopa trilogian verran.
Maailman luontiin on käytetty paljon aikaa ja vaivaa (esimerkiksi nimetään 13 eri hiekkalaatua ilmenemispaikkansa ja koostumuksensa mukaan), mutta maailman historia ja sen valtaa pitävät kasvottomat ja kapinalliset jäävät motiiveineen hämärän peittoon. Kaukaa kuuluvien räjähdysten äänet saavat kuitenkin lopussa tyydyttävän vastauksen.
Ensimmäisessä osiossa esitellään tulevaisuuden maailma, jossa vesi on kultaakin kallimpaa ja ihmiset sukeltavat erikoisvalmisteisten pukujen ja happipullojen avulla hiekassa niin kuin se olisi vettä. Hiekka on haudannut menneisyyden alleen ja vain harva uskaltaa mennä etsimään aiempien aikojen ihmisten jälkeensä jättämiä tavaroita ja arvokkaita materiaaleja, sillä paras tavara on niin syvällä, että sukeltajien kuolemat ovat surullisen yleisiä.
Tapahtumia seurataan ensin Palmer-nimisen hiekkasukeltajan näkökulmasta. Myöhemmissä osissa hänen veljensä Conner ja Rob sekä siskonsa Vic pääsevät myös ääneen luoden syvyyttä maailmaan ja sen moninaisuuteen. Sisarusten äiti on pyörittänyt miehensä katoamisen jälkeen 12 vuotta Mesikolo-nimistä bordellia (onhan kyseessä maailman vanhin ammatti), eivätkä lapset sen vuoksi ole kovin läheisissä väleissä häneen. On kuitenkin selvää, kuinka suuren uhrauksen äiti on tehnyt lastensa vuoksi, sillä hän on työllään kustantanut kaikkien koulutuksen.
Hiekkasukeltamisen lisäksi vedenpumppaamo työllistää paljon selviytymisestä kamppailevia ihmisiä. Onkin outoa, että veden ollessa niin arvokasta, sitä ei silti puhdisteta esimerkiksi virtsasta, vaan romaanin hahmot pissaavat hiekan sekaan missä sattuvat ikinä olemaankaan. Kiinteät jätökset sentään kuivataan ja käytetään polttoaineena, joka antaa ominaistuoksunsa ympärilleen. Puu on aivan liian arvokas materiaali poltettavaksi aavikolla.
Howey kuluttaa paljon aikaa kertoessaan myyttisesta Danvar-nimisestä kaupunpungista, joka on hiekkasukeltajien El Dorado. Itse kaupungilla ei kuitenkaan ole sen merkittävämpi rooli teoksessa kuin mahdollisesti löytyessään se auttaisi hahmottamaan vanhoja karttoja. Vuosien saatossa paikkojen nimet ovat muuttuneet ja kaupungit hautautuneet syvälle idästä lakkaamatta puhaltavan tuulen liikuttamien hiekkamassojen alle.
On sääli, ettei Howey ole avannut tapahtumia, jotka tekivät maailmasta sellaisen kuin se teoksen nykyhetkellä on. Monia muitakaan asioita ei selitetä, mutta onneksi miljöön kuvaus on kohdillaan ja arvosana muodostuukin suurelta osin siitä. Nautin suuresti, kun hahmot kuvailevat mitä näkevät ympärillään.
Hiekassa on kaikki oikeat ainekset loistavaan tarinaan, mutta sen vajaavaisudet estävät sitä nousemasta erinomaiseksi. Avoin loppu saa ajattelemaan, että Hiekka olisi sarjan ensimmäinen osa, ja silloin sen puutteita voisi paikata myöhemmissä osissa, mutta käsittääkseni teos on yksittäinen, joskin viidestä alun perin erikseen julkaistusta osasta muodostuva tarinakokoelma. Teos on kuitenkin todella nopealukuinen, ja olisin jaksanut lukea tästä maailmasta enemmänkin, ehkä jopa trilogian verran.
What I read was an amazingly original novel. Sand is breathtaking. It's not that the premise of a world totally overrun by sand is so good, because frankly it didn't grab me at first and when I tried to describe the book to my sister it really didn't sound appealing. What is so wonderful about the book is Howey's descriptions. He takes a quite hard to visualize concept, that of special suits and methods for sand diving for treasure and really brings it to life with his telling. The whole dystopian story thing has really been beat to death at this point, but Sand's depiction of a world that has moved back to a western frontier style existence is fascinating. Right off, it has a lot of energy. It's been a long time since I read a book that I liked so much that I didn't want to put it down. But at the same time, it was lacking in many ways.
I liked Palmer right off, but then struggled to get into the character for Conner. He rambled on and on about this and that.
One word: concrete. They had this incredible technology (which was just an analogy to free diving in the ocean) and yet they couldn't make enough concrete to keep the sand back? I didn't buy that.
However, if you suspend disbelief, I liked the book for the energy in the plot, weaknesses aside. It really made me want to stay up all night and finish it at times. Which is rare.
I gave it four stars for the pure excitement I got out of it. Wish more writers could captivate my attention like this book did! Best Howey book? No, but certainly a very good one.
I liked Palmer right off, but then struggled to get into the character for Conner. He rambled on and on about this and that.
One word: concrete. They had this incredible technology (which was just an analogy to free diving in the ocean) and yet they couldn't make enough concrete to keep the sand back? I didn't buy that.
However, if you suspend disbelief, I liked the book for the energy in the plot, weaknesses aside. It really made me want to stay up all night and finish it at times. Which is rare.
I gave it four stars for the pure excitement I got out of it. Wish more writers could captivate my attention like this book did! Best Howey book? No, but certainly a very good one.
Sand has some excellent, concise world-building right up front that really drew me into the story and characters. It drags some in the middle, and got a little too contemplative for my taste at times, but the concepts of sand diving and their world above the sand with the old world underneath was really, really interesting and kept me hooked the whole time. It's definitely worth a read!
Once again, Hugh Howey has won me over. I loved Silo, and I loved Sand. (And well, I love Post-Apo, and he does that well).
In Sand, Hugh Howey presents a world of desolation and despair where everything is sand. Survival is precarious and the wealth is buried in the ground and only some of the population is able to retrieve it.
I found this story extremely immersive and had no trouble seeing the desolate world presented to us, feeling my chest constrict and my breath catch in the deepest dives. To me, Hugh Howey does a wonderful job of portraying the feelings of loneliness and oppression.
What I also liked was the family epic and the long road to an uncertain reunion, and the resilience shown by the protagonists. I found Outresable more 'raw', harder than Silo. Life in this after world is complicated, harsh, dry as the events and thoughts of the characters show us.
The book does not offer all the answers, which may frustrate some readers. I am personally very satisfied with the answers I got. They were enough for me to be able to glue the pieces of the puzzle together and imagine the rest. Perhaps I would have liked to know a little more about No Man's Land.
In short, I was hooked, I love it, I want more.
Book read in french in its translation by [a:Thierry Arson|1152934|Thierry Arson|https://s.gr-assets.com/assets/nophoto/user/u_50x66-632230dc9882b4352d753eedf9396530.png]
In Sand, Hugh Howey presents a world of desolation and despair where everything is sand. Survival is precarious and the wealth is buried in the ground and only some of the population is able to retrieve it.
I found this story extremely immersive and had no trouble seeing the desolate world presented to us, feeling my chest constrict and my breath catch in the deepest dives. To me, Hugh Howey does a wonderful job of portraying the feelings of loneliness and oppression.
What I also liked was the family epic and the long road to an uncertain reunion, and the resilience shown by the protagonists. I found Outresable more 'raw', harder than Silo. Life in this after world is complicated, harsh, dry as the events and thoughts of the characters show us.
The book does not offer all the answers, which may frustrate some readers. I am personally very satisfied with the answers I got. They were enough for me to be able to glue the pieces of the puzzle together and imagine the rest. Perhaps I would have liked to know a little more about No Man's Land.
In short, I was hooked, I love it, I want more.
Book read in french in its translation by [a:Thierry Arson|1152934|Thierry Arson|https://s.gr-assets.com/assets/nophoto/user/u_50x66-632230dc9882b4352d753eedf9396530.png]
Hugh Howey is a master of story telling. He creates a world and a way of life that is slightly familiar to us and yet totally different than any dystopian world yet. The technology and language created is clever and the story is brilliantly intertwined with the actions that lead to the strongest of family bonds. Absolutely and truly brilliant!
adventurous
dark
emotional
fast-paced
I enjoyed this book for similar reasons to why I enjoyed Wool. Howey is good at setting up realistic dystopian worlds founded on fragments and memories of old ones (for example, in Sand the major settlements are named after the places that used to exist there; Danvar is Denver, Colorado).
My main quibble with the book is that I don’t think it was long enough. Unlike the Silo series, which I felt couldn’t be sustained over three books, I thought this one was a bit too rushed, especially towards the end.
Read my full review on my blog:
http://www.50ayear.com/2016/04/15/13-sand-hugh-howey/
My main quibble with the book is that I don’t think it was long enough. Unlike the Silo series, which I felt couldn’t be sustained over three books, I thought this one was a bit too rushed, especially towards the end.
Read my full review on my blog:
http://www.50ayear.com/2016/04/15/13-sand-hugh-howey/
A post-apocalyptic world where the earth has been covered with sand. I loved how Howey treated sand like water. There are sand divers who use special suits to travel downwards to the buried cities and scavenge for supplies. There's a sand wall which was built to protect the town from the incoming dunes. People who travel past the wall risk drowning in the desert. Howey has always been great at building unique worlds, then setting his stories within them. Great read.
