Scan barcode
sadetanssija's review against another edition
dark
- Plot- or character-driven? Plot
- Strong character development? No
- Loveable characters? No
- Diverse cast of characters? No
1.0
Syvä huokaus. Siis… Joo. Ei. Ei voi kuin huokailla turhautumistaan.
Helmetin lukuhaaste ryhmässä kysyttiin pelottavien kirjojen perään. Monet sanoivat Kuokkamummon olleen pelottavinta luettavaa ikinä (te, jotka niin sanoitte, olen pahoillani tästä postauksesta). Mulla on kauhu-vaihe menossa, joten nappasin tämän ihan innolla kirjastosta, olihan Torajyvät ollut ihan ok lukukokemus, joten varmaan tämäkin aiheuttaisi samanlaista ihanaa karmivuutta, mitä hyvin tehty kauhu saa aikaan.
Ja paskanmarjat.
Kuokkamummo alkoi enemmän komediana kuin kauhuna. Kirja alkaa kuokkamummon legendalla, kerrottu suht naurettavasti ja maustettu vielä rasistisilla elementeillä. Jossain pommikellarissa joku kuminaamarilla varustettu teini kertoo toisille teineille urbaania legendaa, kuuntelijoiden täytyy suudella kuokkaa ennen kuin lähtevät, ja sitten päästään itse tarinan alkuun.
Olen jo palauttanut kirjan, joten en voi lainata suoraan, mutta aika alussa oli jotakuinkin tällainen kohta:
“Sagal oli ainoa, joka sai pitää Miraa kädestä ilman, että se oli lesboällöä.”
Iski jotenkin hirveästi vastaan. “Lesboällöä”? The fuck? Tietty, en tiedä, mikä meno on nykyteineillä, mutta luulisin, että teinitytöt ovat yleisesti ok kosketusten kanssa, käsienpidosta ei aleta parittamaan toisia samantien? I think?
Ja sitten tietty muutaman sivun päästä Mira suukottaa Sagalia poskelle. Just gals being pals, right?
Tulkitsin muusta tekstistä, että Sagal oli ihastunut Miraan, mutta harmillisesti tämä juonikuvio jäi täysin raakileeksi ja käsittelemättä, kun juoni siirtyy “tärkeämpiin” asioihin.
Kirja myös teki aivan liian ison haloon 15-vuotiaiden välisestä seksivideosta. Torajyvissä oli pedofiliaa, Kuokkamummo palasi useasti tähän teinien seksivideoon ja muutenkin teinien seksituohuihin, muista Hautalan kirjoista en tiedä, mutta voi jumankauta, jos hänen kauhurepertuaarinsa vakiokaluste on “Katsokaa, pedofiliaa tai alaikäisiä harrastamassa seksiä, olkaa ällöttyneitä!!1!!!”, niin… ugh.
Siis voi jumankauta, kuinka “tärkeä” juttu se seksivideo oli. Niinkun “hierotaan naamaan niin että iho lähtee”-tason tärkeä.
Ja tottakai lisää perheväkivaltaa, jippii, en pääse siitä eroon millään.
Sain kirjan sentään loppuun, ja jossain kohtaa olin oikeasti kiinnostunut tarinasta. Mielenkiintoisia elementtejä oli ripoteltu sinne ja tänne, mutta tärkein jäi täysin uupumaan. Kauhu. Minulle tämä kuulosti siltä, että yritettiin vain oudoilla tapahtumilla ja seksillä pelotella lukijaa. Mä en toisaalta käsitä, miksi tämä ei pelottanut mua, mutta sitten taas on pelottanut muita.
Esim. Samuelin käynti huoltoasemalla. Mä pystyn näkemään, että pelkästään visuaalisena kerrontana (elokuvana, tms), se että joku random nainen syö uistimen ja alkaa puhua veren valuessa suusta, olisi karmiva. Mutta kirjan kieli tämän tapahtuman ympärillä vaan huvitti mua. Tuli semmoinen “kato kuinka randomia, joku söi uistimen, höhö, eikö ollutkin hölmöä!”-olo.
Tietty, uistin jatkui teemaesineenä pitkin kirjaa, kehut siitä. Kirjan toimivin kohtaus oli minun mielestäni Pasin loppukohtaaminen uistimen kanssa. Hitto kun palautin jo kirjan, tässä oli oikeasti toimiva lause siitä, kuinka Pasi vedettiin veteen, toisin kuin hauki, joka vedettiin maalle.
Tästäkin kohtauksesta jäi mun osaltani kauhu uupumaan, kun mä (lievän) goren ystävänä olin vaan silleen “Cool, hemmetin siisti toteutus”, kun tajusin, että Pasi viedään uistin kurkussa mereen.
Ja yhtäkkiä jostain hornan tuuterista lopuksi paikalle ilmestyy joku Tarkastaja, koska semmoinen nyt pitää pieraista esille ihan yhtäkkiä. Ja tottakai hän on lähellä eläköitymistä, kun idioottina menee rikkomaan hänelle tarkasti laadittuja sääntöjä ja kuolee siihen.
Siis tän tarkastajan oli selkeästi tarkoitus viitata johonkin suurempaan porukkaan, jolla on tietoa, mitä muulla kansalla ei ole, että supernatural-olentoja on olemassa, hohoo, olemmepas me mystisiä, mutta mulle tuli vaan joku halpis-kopio Delta Greenistä mieleen.
Kuokkamummo jätti jälkeensä paljon vastaamattomia kysymyksiä. Eikä mun mielestä edes silleen hyvällä “jättää lukijalle mietittävää”-tavalla, vaan silleen, että jonglööraaja pyörittelee pallojaan hetken, sitten heittää kaikki ilmaan ja pinkaisee karkuun lavalta ennen kuin pallot lätsähtelevät alas lattialle.
Mä oon nyt lukenut muutamia arvosteluja Kuokkamummosta, kun oon yrittänyt selvittää, onko tämä nyt “kunnon kauhua” ja mä vaan en tajua… Näyttää siltä, että mä en vaan tajua. Tähän mennessä oon lukenu vain positiivista sanottavaa tästä kirjasta. Ärsyttää olla näin voimakkaasti eri mieltä enemmistön kanssa, kun en edes ymmärrä, miksi olen niin ärtynyt ja tympiintynyt tälle kirjalle.
Helmetin lukuhaaste ryhmässä kysyttiin pelottavien kirjojen perään. Monet sanoivat Kuokkamummon olleen pelottavinta luettavaa ikinä (te, jotka niin sanoitte, olen pahoillani tästä postauksesta). Mulla on kauhu-vaihe menossa, joten nappasin tämän ihan innolla kirjastosta, olihan Torajyvät ollut ihan ok lukukokemus, joten varmaan tämäkin aiheuttaisi samanlaista ihanaa karmivuutta, mitä hyvin tehty kauhu saa aikaan.
Ja paskanmarjat.
Kuokkamummo alkoi enemmän komediana kuin kauhuna. Kirja alkaa kuokkamummon legendalla, kerrottu suht naurettavasti ja maustettu vielä rasistisilla elementeillä. Jossain pommikellarissa joku kuminaamarilla varustettu teini kertoo toisille teineille urbaania legendaa, kuuntelijoiden täytyy suudella kuokkaa ennen kuin lähtevät, ja sitten päästään itse tarinan alkuun.
Olen jo palauttanut kirjan, joten en voi lainata suoraan, mutta aika alussa oli jotakuinkin tällainen kohta:
“Sagal oli ainoa, joka sai pitää Miraa kädestä ilman, että se oli lesboällöä.”
Iski jotenkin hirveästi vastaan. “Lesboällöä”? The fuck? Tietty, en tiedä, mikä meno on nykyteineillä, mutta luulisin, että teinitytöt ovat yleisesti ok kosketusten kanssa, käsienpidosta ei aleta parittamaan toisia samantien? I think?
Ja sitten tietty muutaman sivun päästä Mira suukottaa Sagalia poskelle. Just gals being pals, right?
Tulkitsin muusta tekstistä, että Sagal oli ihastunut Miraan, mutta harmillisesti tämä juonikuvio jäi täysin raakileeksi ja käsittelemättä, kun juoni siirtyy “tärkeämpiin” asioihin.
Kirja myös teki aivan liian ison haloon 15-vuotiaiden välisestä seksivideosta. Torajyvissä oli pedofiliaa, Kuokkamummo palasi useasti tähän teinien seksivideoon ja muutenkin teinien seksituohuihin, muista Hautalan kirjoista en tiedä, mutta voi jumankauta, jos hänen kauhurepertuaarinsa vakiokaluste on “Katsokaa, pedofiliaa tai alaikäisiä harrastamassa seksiä, olkaa ällöttyneitä!!1!!!”, niin… ugh.
Siis voi jumankauta, kuinka “tärkeä” juttu se seksivideo oli. Niinkun “hierotaan naamaan niin että iho lähtee”-tason tärkeä.
Ja tottakai lisää perheväkivaltaa, jippii, en pääse siitä eroon millään.
Sain kirjan sentään loppuun, ja jossain kohtaa olin oikeasti kiinnostunut tarinasta. Mielenkiintoisia elementtejä oli ripoteltu sinne ja tänne, mutta tärkein jäi täysin uupumaan. Kauhu. Minulle tämä kuulosti siltä, että yritettiin vain oudoilla tapahtumilla ja seksillä pelotella lukijaa. Mä en toisaalta käsitä, miksi tämä ei pelottanut mua, mutta sitten taas on pelottanut muita.
Esim. Samuelin käynti huoltoasemalla. Mä pystyn näkemään, että pelkästään visuaalisena kerrontana (elokuvana, tms), se että joku random nainen syö uistimen ja alkaa puhua veren valuessa suusta, olisi karmiva. Mutta kirjan kieli tämän tapahtuman ympärillä vaan huvitti mua. Tuli semmoinen “kato kuinka randomia, joku söi uistimen, höhö, eikö ollutkin hölmöä!”-olo.
Tietty, uistin jatkui teemaesineenä pitkin kirjaa, kehut siitä. Kirjan toimivin kohtaus oli minun mielestäni Pasin loppukohtaaminen uistimen kanssa. Hitto kun palautin jo kirjan, tässä oli oikeasti toimiva lause siitä, kuinka Pasi vedettiin veteen, toisin kuin hauki, joka vedettiin maalle.
Tästäkin kohtauksesta jäi mun osaltani kauhu uupumaan, kun mä (lievän) goren ystävänä olin vaan silleen “Cool, hemmetin siisti toteutus”, kun tajusin, että Pasi viedään uistin kurkussa mereen.
Ja yhtäkkiä jostain hornan tuuterista lopuksi paikalle ilmestyy joku Tarkastaja, koska semmoinen nyt pitää pieraista esille ihan yhtäkkiä. Ja tottakai hän on lähellä eläköitymistä, kun idioottina menee rikkomaan hänelle tarkasti laadittuja sääntöjä ja kuolee siihen.
Siis tän tarkastajan oli selkeästi tarkoitus viitata johonkin suurempaan porukkaan, jolla on tietoa, mitä muulla kansalla ei ole, että supernatural-olentoja on olemassa, hohoo, olemmepas me mystisiä, mutta mulle tuli vaan joku halpis-kopio Delta Greenistä mieleen.
Kuokkamummo jätti jälkeensä paljon vastaamattomia kysymyksiä. Eikä mun mielestä edes silleen hyvällä “jättää lukijalle mietittävää”-tavalla, vaan silleen, että jonglööraaja pyörittelee pallojaan hetken, sitten heittää kaikki ilmaan ja pinkaisee karkuun lavalta ennen kuin pallot lätsähtelevät alas lattialle.
Mä oon nyt lukenut muutamia arvosteluja Kuokkamummosta, kun oon yrittänyt selvittää, onko tämä nyt “kunnon kauhua” ja mä vaan en tajua… Näyttää siltä, että mä en vaan tajua. Tähän mennessä oon lukenu vain positiivista sanottavaa tästä kirjasta. Ärsyttää olla näin voimakkaasti eri mieltä enemmistön kanssa, kun en edes ymmärrä, miksi olen niin ärtynyt ja tympiintynyt tälle kirjalle.
Content Warnings
Graphic: Domestic abuse, Pedophilia, Injury/Injury detail, Violence, Gore, and Murder
Minor: Lesbophobia and Racism
kuulehain's review against another edition
dark
mysterious
medium-paced
- Plot- or character-driven? Plot
- Strong character development? No
- Loveable characters? No
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? No
3.0
miuku's review against another edition
adventurous
dark
mysterious
sad
tense
medium-paced
- Plot- or character-driven? A mix
- Strong character development? No
- Loveable characters? It's complicated
- Diverse cast of characters? Yes
- Flaws of characters a main focus? No
3.0
elmerielefantti's review against another edition
1.0
Mitä oikein tapahtuu?
En ymärtänyt oikein mitään koko kirjasta. Hahmot ja heidän yhteydet toisiinsa oli hyvin hämmentävää ja lopuksi jäi aivan liikaa kysymyksiä. Kauhu ei ollut edes pelottavaa ja muutnekin tarina todella hidas ja tylsä.
En ymärtänyt oikein mitään koko kirjasta. Hahmot ja heidän yhteydet toisiinsa oli hyvin hämmentävää ja lopuksi jäi aivan liikaa kysymyksiä. Kauhu ei ollut edes pelottavaa ja muutnekin tarina todella hidas ja tylsä.
msaari's review against another edition
4.0
No jopas oli synkkää tavaraa. Nousee kyllä Hautalan parhaimmistoon, minun mielestäni, sen verran tuikeita aineksia tässä yhdisteltiin tyylikkäällä tavalla. Pelottavia juttuja, ja hyvää taustaviritystä ja langanpätkiä kiinnostaviin suuntiin.
annaretamaria's review against another edition
3.0
Kolmen ja neljän tähden väliltä. Alku takkuili, mutta loppua kohti meno muuttui mielenkiintoiseksi. Erittäin yllättävä kirja, joka rikkoi lähes kaikki ennakko-odotukseni positiivisella tavalla.