Take a photo of a barcode or cover
4.1 AVERAGE
4.1 AVERAGE
And so the circle is complete, the lose ends are tied up.
Possibly my favorite in the series. Quirky, poignant and with a twisty twist.
читайте в цьому томі:
- як флавія намагалася побути доктором франкенштейном і що з цього вийшло;
- що можна використовувати як таємне чорнило, коли довкола вас – тільки сніг і гори;
- про деякі цікаві традиції британського спадкоємництва;
- чому викидатися з вікна з вітражем – погана ідея
і багато іншого.
мене трохи розчарувала очевидність розгадки, але, зрештою, у цій частині був важливий не так детективний сюжет, як історія гаррієт де люс. перший цикл завершився, сімейні загадки розгадані, скелети викопані з шаф і провітрені. тепер флавія виходить на інший рівень – і, підозрюю, в канадській школі для дівчаток буде не менше захопливих убивств, ніж у британському містечку. чекатиму.
- як флавія намагалася побути доктором франкенштейном і що з цього вийшло;
- що можна використовувати як таємне чорнило, коли довкола вас – тільки сніг і гори;
- про деякі цікаві традиції британського спадкоємництва;
- чому викидатися з вікна з вітражем – погана ідея
і багато іншого.
мене трохи розчарувала очевидність розгадки, але, зрештою, у цій частині був важливий не так детективний сюжет, як історія гаррієт де люс. перший цикл завершився, сімейні загадки розгадані, скелети викопані з шаф і провітрені. тепер флавія виходить на інший рівень – і, підозрюю, в канадській школі для дівчаток буде не менше захопливих убивств, ніж у британському містечку. чекатиму.
One of the best of the Flavia de Luce mysteries. These are such charming, innovative little books. Understand there is a Flavia tv show in the works in the UK, can't wait!
Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjan tuoreesta suomennoksesta, Kuolleet linnut eivät laula, taisi tulla suosikkini koko sarjasta.
Monet pitkään varjellut salaisuudet paljastuvat viimein ja niiden mukana kelautuu auki de Lucejen sukuhistoria pidemmältäkin ajalta. Kaikki alkaa huhtikuisena aamuna, jolloin Bishop's Laceyyn saapuu juna, jonka mukana on kauan kadoksissa ollut äiti. Höyryjunamaisesti tahtia kiihdyttävä kirja koukuttaa lukijansa mukaan Flavian elämän murroskohdassa.
Tämä oli yksi niistä ajatuksista, jotka olivat viime aikoina alkaneet vaivata minua: ne olivat uudenkarheita eikä niihin voinut kunnolla luottaa. Vähän kuin olisi välillä ajatellut jonkun toisen aivoilla. Se liittyi jotenkin siihen, että täyttäisin kohta kaksitoista vuotta enkä ollut aivan varma hyväksyinkö sitä täysin. (s. 41-42)
Joillekin lukijoille Flavian kasvaminen ja sen myötä tuleva muutos on varmaankin vaikeaa, mutta minä en voisi odottaa innokkaampana Flavian tulevia seikkailuja. Seuraava suomennos, Nokisen tomumajan arvoitus ilmestyy lokakuussa ja sen verran uskallan paljastaa, että miljöö tulee sen myötä muuttumaan radikaalisti. Toivottavasti - luultavasti - tämä ei kuitenkaan tarkoita lopullisia hyvästejä maalaiskylälle ja Buckshaw'n kartanolle.
Flavian tammikuussa 18 vuotta täyttänyt isosisko, Ophelia (Feely) on menossa pian naimisiin Dieterin kanssa ja Daphne (Daffy) täyttää 14 vuotta samana päivänä kuin Flavia kaksitoista. Näin ollen de Lucejen perhe on muidenkin suurten muutosten kourissa.
Niin kuin aina ruumiiden kanssa, minut valtasi hetkeksi irrationaalinen pelko siitä, että vainaja pomppaa yhtäkkiä pystyyn, huutaa "Pöö!" ja tarttuu käteeni kuolettavan kylmällä otteella. (s. 169)
Bradleyllä on sana hallussaan. Nautin suuresti hänen kuvailuistaan ja Flavian partaveitsen terävistä huomiosta. Flavian tutkimuksista on ilo lukea, vaikka tiedänkin, etteivät kaikki pidä tytön tavasta pimittää todistusaineistoa poliisilta. Tai kuten hän itse asian muotoisee: "Jollain kummallisella tavalla sain tyydytystä ja nautintoa siitä, että hallussani oli tietoa jota muilla ei ollut." (s. 182)
Toisin kuin aiemmat osat, Kuolleet linnut eivät laula ei toimi itsenäisesti vaan se on parasta lukea Loppusoinnut kaiku kalmistossa jälkeen, sillä tuo edellinen osa jäi merkittävään cliffhangeriin, josta tämä teos jatkuu käytännössä suoraan. Suosittelen Flaviaa aina kaikille lukijoille, niin Agatha Christien faneille kuin dekkareista vähemmän kiinnostuneillekin. Näissä on paljon tasoja monenlaiseen lukumakuun.
Monet pitkään varjellut salaisuudet paljastuvat viimein ja niiden mukana kelautuu auki de Lucejen sukuhistoria pidemmältäkin ajalta. Kaikki alkaa huhtikuisena aamuna, jolloin Bishop's Laceyyn saapuu juna, jonka mukana on kauan kadoksissa ollut äiti. Höyryjunamaisesti tahtia kiihdyttävä kirja koukuttaa lukijansa mukaan Flavian elämän murroskohdassa.
Tämä oli yksi niistä ajatuksista, jotka olivat viime aikoina alkaneet vaivata minua: ne olivat uudenkarheita eikä niihin voinut kunnolla luottaa. Vähän kuin olisi välillä ajatellut jonkun toisen aivoilla. Se liittyi jotenkin siihen, että täyttäisin kohta kaksitoista vuotta enkä ollut aivan varma hyväksyinkö sitä täysin. (s. 41-42)
Joillekin lukijoille Flavian kasvaminen ja sen myötä tuleva muutos on varmaankin vaikeaa, mutta minä en voisi odottaa innokkaampana Flavian tulevia seikkailuja. Seuraava suomennos, Nokisen tomumajan arvoitus ilmestyy lokakuussa ja sen verran uskallan paljastaa, että miljöö tulee sen myötä muuttumaan radikaalisti. Toivottavasti - luultavasti - tämä ei kuitenkaan tarkoita lopullisia hyvästejä maalaiskylälle ja Buckshaw'n kartanolle.
Flavian tammikuussa 18 vuotta täyttänyt isosisko, Ophelia (Feely) on menossa pian naimisiin Dieterin kanssa ja Daphne (Daffy) täyttää 14 vuotta samana päivänä kuin Flavia kaksitoista. Näin ollen de Lucejen perhe on muidenkin suurten muutosten kourissa.
Niin kuin aina ruumiiden kanssa, minut valtasi hetkeksi irrationaalinen pelko siitä, että vainaja pomppaa yhtäkkiä pystyyn, huutaa "Pöö!" ja tarttuu käteeni kuolettavan kylmällä otteella. (s. 169)
Bradleyllä on sana hallussaan. Nautin suuresti hänen kuvailuistaan ja Flavian partaveitsen terävistä huomiosta. Flavian tutkimuksista on ilo lukea, vaikka tiedänkin, etteivät kaikki pidä tytön tavasta pimittää todistusaineistoa poliisilta. Tai kuten hän itse asian muotoisee: "Jollain kummallisella tavalla sain tyydytystä ja nautintoa siitä, että hallussani oli tietoa jota muilla ei ollut." (s. 182)
Toisin kuin aiemmat osat, Kuolleet linnut eivät laula ei toimi itsenäisesti vaan se on parasta lukea Loppusoinnut kaiku kalmistossa jälkeen, sillä tuo edellinen osa jäi merkittävään cliffhangeriin, josta tämä teos jatkuu käytännössä suoraan. Suosittelen Flaviaa aina kaikille lukijoille, niin Agatha Christien faneille kuin dekkareista vähemmän kiinnostuneillekin. Näissä on paljon tasoja monenlaiseen lukumakuun.
Really closer to 3.5 stars. I liked the development of the characters and the additional history you learn about the DeLuce Family. On the other hand, I was a bit disappointed in the mystery when compared to level of mystery/sluething in the previous books. It was definitely worth the read, but I wish the murder and detective work on Flavia's part had been fleshed out a bit more.
Less murder, more family. A touching entry to the series. Quite enjoyable.
I wasn't loving this book at the beginning but ended up really liking it and am excited about the next one. Flavia never disappoints!
Very disappointed. Least favorite of the series. I get that this was a "tie up loose ends" novel but there were no loose ends tied up! And it just didn't have that classic flavia adventure feel to it.
I love Flavia DeLuce! Cannot wait for more in this great mystery series. She's funny, sarcastic and brilliant-an English Nancy Drew with an attitude. If you're looking for a new series, this one doesn't disappoint.