Reviews

Albertine Kayıp by Marcel Proust

gerdamarie's review against another edition

challenging emotional reflective

3.5

msaari's review against another edition

challenging emotional medium-paced

• Plot- or character-driven? Character
• Strong character development? No
• Loveable characters? It's complicated
• Diverse cast of characters? No
• Flaws of characters a main focus? Yes

4.0

Jälleen kerran suomenkielinen nimi on ranskalaista epämääräisempi: ranskaksi nimi kuuluu ”Albertine katosi”. Vanki päättyi Albertinen lähtöön kertojan luota, jossa tätä pidettiin käytännössä vankina, niin huolellisesti kertoja Albertinen elämää ja mahdollisuuksia rajoitti omien pelkojensa vuoksi. Mutta nyt Albertine on poissa ja kertojan mielenmaisema vinksahtaa taas täyskäännöksen. Vastahan hän oli päättänyt, ettei Albertinea halua laisinkaan, mutta nyt, kun Albertine on poissa, hän ei mitään muuta haluakaan kuin tämän takaisin. 

 

Ollaan siis jälleen kerran täysin tervehenkisen parisuhdekuvauksen äärellä. Eikä siinä vielä kaikki: Albertinen poistuminen muuttuu pysyväksi, kun kertoja saa sähkeellä tiedon tämän tapaturmaisesta poismenosta. Tässä kohtaa viimeistään käsitys Albertinesta saa pyhimysmäisiä sävyjä. Toisaalta kertoja ei pysty antamaan asioiden olla, vaan yrittää kaivautua totuuteen Albertinen lesbolaisista taipumuksista utelemalla ja tiedustelemalla. Mitä tällä tiedolla sitten tekee? Se on hyvä kysymys. 

 

Kirjan toisessa luvussa, ”Mademoiselle de Forcheville”, tutustutaan samannimiseen mademoiselleen, joka onkin kertojalle itse asiassa vanha tuttu, Swannin tytär Gilberte, joka on onnistunut jossain määrin jättämään taakseen hankalat sukujuurensa. Isän juutalaisuus, Odette-äidin puolimaailmallisuus – siinäpä pulmaa kerrassaan. Odetten uusi avioliitto, josta Forcheville-nimi Gilbertellekin järjestyy, on melkoinen etu. Tässä kohden Albertine saakin hieman jäädä, kun huomio keskittyy taas enemmän seurapiirien sutinoihin. Luvassa on kahdet häät ja kaikenlaista mielenkiintoista suhmurointia. 

 

Pakenija oli, syystä tai toisesta, selvästi sujuvin kirja sarjassa. Sivut kääntyivät tavallista rivakammin. Ehkä olen jo tottunut Marcel Proustin kiemuraiseen kielenkäyttöön, ehkä se ei tässä teoksessa ollut niin kiemuraista, mutta joka tapauksessa Pakenija oli proustilaisella mittapuulla jopa helppolukuinen. Antoisa se edelleen on. Tapa, jolla Proust kuvaa päähenkilönsä pyristelyä tunteidensa ristivedossa ja surunsa syövereissä on huikeaa. Vaan eipä sillä: mitään suruaikaa ja Albertinen muistolle omistautumista on sinänsä turha odottaa, kertoja muun muassa palkkaa naisia tuntihotelleihin demonstroimaan itselleen, että miten sitä lesbistä rakkautta tarkalleen ottaen harjoitetaan. 

 

Pakenija on toimituksellisesti hankala tapaus. Se ilmestyi Proustin kuoleman jälkeen, vailla Proustin viimeisiä muokkauksia ja korjauksia. Teoksesta on sittemmin ilmestynyt muutamia erilaisia versioita. Proustin sukulaisen kuoltua vuonna 1986, hänen jäämistöistään löytyi Proustin korjaama ja kommentoima vedos, joka tekee romaaniin pienen muutoksia ja poistaa noin 150 sivua. Näistä poistoista on väännetty peistä: pitäisikö niiden olla mukana vai ei? On ilmeisesti jotain näyttöä, että Proust olisi halunnut kirjoittaa vielä jatkoa, jossa nämä poistetut osat olisivat olleet mukana. En ole myöskään aivan varma, mihin editioon tämä suomennos perustuu. Alkuteoksen nimeäminen Albert disparueksi viittaisi vuonna 1987 ilmestyneeseen laitokseen, jossa poistot on tehty. 

 

Tie Proustin parissa alkaa lähestyä päätöstään. Jäljellä on enää viimeinen osa, Jälleenlöydetty aika.

---

The Finnish title Pakenija (The Fugitive) is more straightforward than the French original, Albertine disparue (Albertine Gone). In The Prisoner, Albertine left the narrator, who had controlled her life out of jealousy. Now, with Albertine gone, his feelings reverse again: having recently decided he didn’t want her, he now longs to have her back. Her sudden death turns her into an almost saintly figure in his mind, yet he becomes obsessed with uncovering the truth about her possible lesbianism.

The second chapter introduces Mademoiselle de Forcheville, who turns out to be Gilberte, Swann’s daughter. She has distanced herself from her family’s complexities, gaining social status through her mother’s remarriage. Albertine fades into the background as the narrator becomes more focused on society’s intrigues and relationships, including two weddings and various schemes.

The Fugitive is one of the smoother reads in Proust’s series, with pages turning faster than usual. Though it remains intricate, it is relatively easy to follow. Published posthumously without Proust’s final revisions, different versions exist, and some debate surrounds the cuts made in the 1987 edition. With only Time Regained left, the journey through Proust's epic is nearly complete.

alimarashian's review against another edition

emotional funny reflective sad tense slow-paced

• Plot- or character-driven? Character
• Strong character development? It's complicated
• Loveable characters? It's complicated
• Diverse cast of characters? Yes
• Flaws of characters a main focus? Yes

5.0

keatsratbaby's review against another edition

emotional funny informative mysterious reflective relaxing sad slow-paced

• Plot- or character-driven? Character
• Strong character development? Yes
• Loveable characters? Yes
• Diverse cast of characters? Yes

5.0

starts with a series of monologues about albertine - beautiful but not yet to the same furious extent as la prisonniere. some party scenes which again are fun but not AS hilarious as the best of sodom et gomorrhe. AS SOON AS gilberte comes back however it is a RAMBUNCTIOUS and NOSTALGIC sprint to the end. love this man so dearly.

truncarlos's review against another edition

5.0

Manual del celoso: puedes estarlo hasta de un muerto.

just_like_jason's review against another edition

challenging dark emotional reflective slow-paced

• Plot- or character-driven? Character
• Strong character development? Yes
• Loveable characters? It's complicated
• Diverse cast of characters? No
• Flaws of characters a main focus? Yes

3.5

"homosexuals would make the best husbands in the world if they didn't pretend to love women"

hivesofbees's review against another edition

adventurous funny reflective medium-paced

• Plot- or character-driven? A mix
• Strong character development? Yes
• Loveable characters? It's complicated
• Diverse cast of characters? It's complicated
• Flaws of characters a main focus? Yes

4.5

kippenautomat's review against another edition

5.0

bro had every feeling™️ you ever had and more

qls's review against another edition

4.0

turns out there's nothing as sumptuous as proust when he's talking purely about feelings/perception, i'm much less interested in the high-society sagas. this book feels fully existentialist (pre-sartre) and impressionistic.

casparb's review against another edition

in some ways a stepping stone, as the penultimate volume (6) lives a little in the shadow of vol. 5,,, but that's an excellent shadow. So we have the same surprising aphorisms - 'the whole world is merely a vast sun-dial, a single sunlit segment of which enables us to tell what time it is' - which recalls an obsessive description ~2500 pages ago in volume 1 of the play of shadows & sunlight on a rock.

the gender-camouflage is really coming apart here... it's more and more obvious that albertine is really Albert. it almost feels like that's an effect of scope by this point, the self-awareness of the arc refining itself into a kernel , Real

There are optical errors in time as there are in space. The persistence within me of an old impulse to work, to make up for lost time, to change my way of life, or rather to begin to live, gave me the illusion that I was still as young as in the past

a little foreshadowing of the next, final volume, as Catherine Malabou describes it, the traumatic experience of old age, a sudden catastrophe.

anyway loving marcel again