103 reviews for:

The Wax Child

Olga Ravn

3.76 AVERAGE

dark emotional informative mysterious sad tense fast-paced
Plot or Character Driven: A mix
Strong character development: Complicated
Loveable characters: No
Diverse cast of characters: No
Flaws of characters a main focus: No
dark funny fast-paced
Plot or Character Driven: A mix
Strong character development: No
Loveable characters: Yes
Diverse cast of characters: Complicated
emotional mysterious sad fast-paced
Plot or Character Driven: A mix
Strong character development: No
Loveable characters: Complicated
Diverse cast of characters: Yes
Flaws of characters a main focus: No

"Minä olen mehiläisvahasta tehty lapsi. Olen kuin ihmisen kyynärvarren pituinen nukke. Minussa on hiuksia ja kynsiä siitä ihmisestä, jonka halutaan kärsivän."

Näin alkaa Olga Ravnin romaani Vahalapsi (Kosmos 2025). Kiinnostukseni Olga Ravnin kirjoja kohtaan lisääntyi huimasti, kun sain tietää hänen tulevan Helsinki Lit - tapahtumaan vieraaksi. Suht lyhyessä ajassa olenkin nyt lukenut kolme Ravnin romaania. Vahalapsen lisäksi Alaiset ja Minun työni.

Alaiset on suomentanut Sanna Manninen ja Minun työni Outi Menna. En niitä lukiessani kiinnittänyt erityisesti huomiota suomennokseen, mutta Vahalapsen kohdalla ihastelin Sanna Mannisen suomennosta useaan kertaan. Teksti virtaa suorastaan hypnoottisesti.

Ravnin romaani kertoo noitavainoista 1600-luvulla ja niitä tarkastellaan viiden eri naisen kautta. 

Vaikka Vahalapsi on fiktiota se perustuu todellisiin ihmisiin ja tapahtumiin. Kirjassa kuvattujen naisten todelliset henkilöllisyydet on mainittu teoksen lopussa ja sieltä löytyy myös huomautus, että "romaani pohjautuu pohjoismaiseen kansanperinteeseen" ja erinäisiin historiallisiin lähteisiin, kuten kirjeihin ja oikeudenkäyntiasiakirjoihin. 

Teoksen kertoja on vahalapsi, jota kukin naisista vuorotellen kanniskelee. Erityisen ajankohtaisen Vahalapsesta tekee se, että naisviha on jälleen nousemassa.  Nainen on Ravnin romaanissa miesten näkökulmasta jo lähtökohtaisesti paha ja siksi altis noituudelle.

"Nainen lankeaa helpommin saatanan kiusauksiin"
"Nainen on paha ja epätäydellinen eläin"
"Nainen on toinen sana lihan himolle"
"Kun nainen itkee, hän haluaa petkuttaa miestä"
"Naissukupuoli on hauraampi kuin miessukupuoli"

Nainen uhkaa miesten luomaa järjestystä, hän on viettelys ja kaaos.
Vahalapsi kertoo vallanhalusta ja vallan sokaisevasta voimasta, ihmisen kyvystä julmuuteen sekä taikuudesta ja loitsujen mahdista.

"Otetaan nestettä sellaisen oriin silmästä, joka ei ole käynyt tamman luona, ja voidellaan sillä omat silmät, silloin näkee sen, mikä on muuten näkymätöntä, ja näin tapahtuu kolmena aamuna peräkkäin."

Ravnin tarinassa ja siitä nousevassa feminismissä on sukulaisuutta Olga Tokarczukin teoksiin. Tämä toki voi johtua siitä, että Tokarczuk hyödyntää teoksissaan usein myyttejä, joiden kautta hän nostaa esiin feministisiä näkökulmia.

Vahalapsi koostuu enimmäkseen lyhyehköistä kappaleita ja muistuttaa siinä mielessä Alaisia. Hengitystilaa tämän romaanin seurassa tarvitaankin. 

Teoksen rytmi soi kuin noitarumpu, joka vie tapahtumia eteenpäin.


dark reflective
dark mysterious reflective medium-paced

Expand filter menu Content Warnings
dark mysterious sad medium-paced
Plot or Character Driven: A mix
Strong character development: No
Loveable characters: Complicated
Diverse cast of characters: No
Flaws of characters a main focus: Yes
challenging dark emotional mysterious reflective sad tense medium-paced
Plot or Character Driven: A mix
Strong character development: No
Loveable characters: Complicated
Diverse cast of characters: Complicated
Flaws of characters a main focus: Complicated

Todella kauniisti suomennettu, maagisen ja mystisen tuntuinen teos. 
dark emotional informative reflective sad tense medium-paced
Plot or Character Driven: A mix
Strong character development: No
Loveable characters: Complicated
Diverse cast of characters: No
Flaws of characters a main focus: No
dark sad slow-paced
Plot or Character Driven: Character

En bok att läsa i blåkulletider. Det här är så påtagligt här, där häxprocesserna tog så många kvinnors liv (jag bor i Prästmon, Torsåker, finns ett Häxmuseum på Hola folkhögskola om man är intresserad, och en avrättningsplats - Bålberget - att besöka). Jag kan fortfarande inte riktigt greppa det, galenskapen. 

Vaxbarnet är berättat genom denna talismans perspektiv. Här skulle det väl ha varit en bjära. Det ger en poetisk, lite surrealistisk ton till det hela, och möjliggör skapandet av en speciell stämning som inte skulle ha varit densamma om det var ett "vanligt" narrativ. Det är berättat som i brottstycken, lite hackvis, kan man säga. 
David Karlsson nämnde Strega i sin recension, och stämningen påminner verkligen om varandra, även om storyn är en annan. Det jag minns av Strega så var det "häxliga" bara en mindre del, men jag kan ju ha läst den med ett annat fokus. Har liksom inte sorterat in den som en "häxbok", kanske för att den också utspelas i mer modern tid (väl?).