Take a photo of a barcode or cover
4.27 AVERAGE
4.27 AVERAGE
Creo que son contados los libros que me han entretenido, no es el primer adjetivo que me viene a la mente para hablar de mis lecturas en general. Más allá de hacerme reír, de llenarme de recomendaciones de poetas o de hacerme subrayar y buscar todos las palabras chilenas que no entendía, Poeta chileno me entretuvo. Y lo digo como un halago: ¿Cuántos autores con libros de más de 400 páginas pueden jactarse de que los leí en tres días?
Andaba medio bloqueada luego de leer Los recuerdos del porvenir (con justa razón) y Alejandro Zambra vino a salvarme del tedio. Vi mucha influencia de Bolaño y me gustó, aunque eso también implica que los personajes femeninos son muy planos, se vuelven objetos o justificaciones de las acciones de los personajes masculinos; pero acá hay una reflexión interesante sobre la paternidad que a Bolaño creo que ni se le hubiera pasado por la cabeza. También son ellAs las que critican ciertas actitudes misóginas de los poetas, pero me hubiera gustado leer eso en ellOs, los poetas jóvenes, o incluso los viejos, eso sería algo nuevo, algo diferente.
Dejando de lado eso, algunos recursos narrativos y el protagonismo excesivo que tiene el personaje de Pru, me parece un homenaje (a la poesía chilena) y parodia (a los poetas chilenos) imperdible para lxs jóvenes que aman esta bella arte. Excelente opción, también, si andan buscando una lectura para el verano.
Andaba medio bloqueada luego de leer Los recuerdos del porvenir (con justa razón) y Alejandro Zambra vino a salvarme del tedio. Vi mucha influencia de Bolaño y me gustó, aunque eso también implica que los personajes femeninos son muy planos, se vuelven objetos o justificaciones de las acciones de los personajes masculinos; pero acá hay una reflexión interesante sobre la paternidad que a Bolaño creo que ni se le hubiera pasado por la cabeza. También son ellAs las que critican ciertas actitudes misóginas de los poetas, pero me hubiera gustado leer eso en ellOs, los poetas jóvenes, o incluso los viejos, eso sería algo nuevo, algo diferente.
Dejando de lado eso, algunos recursos narrativos y el protagonismo excesivo que tiene el personaje de Pru, me parece un homenaje (a la poesía chilena) y parodia (a los poetas chilenos) imperdible para lxs jóvenes que aman esta bella arte. Excelente opción, también, si andan buscando una lectura para el verano.
Team Darkness 100%
Felt like it was a bit pretentious and although I like the first part of the story I didn’t like the second half
Felt like it was a bit pretentious and although I like the first part of the story I didn’t like the second half
Comencé riéndome, luego me sentí conmovida, pero al final me quedé con un mal sabor de boca; acá se persigue más el efecto que la trama en sí.
emotional
funny
reflective
medium-paced
Plot or Character Driven:
Character
Strong character development:
Yes
Flaws of characters a main focus:
Yes
funny
lighthearted
medium-paced
Loveable characters:
Yes
emotional
funny
reflective
fast-paced
Plot or Character Driven:
Character
Strong character development:
Yes
Loveable characters:
Complicated
Diverse cast of characters:
Yes
Flaws of characters a main focus:
Yes
Chileläinen runoilija on vastustamaton teos. Sitä lukiessa saa hengittää runoutta, suorastaan kylpeä siinä. Zambra marssittaa esiin yhden jos toisenkin chileläisen runoilijan, jotka käsittääkseni ovat enimmäkseen fiktiivisiä.
Teoksen päähenkilö on Gonzalo, joka tietenkin hänkin haluaisi olla runoilija. Enemmän kuin Gonzalon runollisia pyrkimyksiä Zambra kuvaa kuitenkin Gonzalon asemaa isäpuolena. Vaikka teos alkaa Gonzalon tarinana, hänet ”unohdetaan” pitkäksi aikaa ja teoksessa keskitytään hänen poikapuoleensa Vicenteen, jota - kuinkas muutenkaan - runous alkaa vetää puoleensa sekä amerikkalaiseen, Chileen matkustaneeseen toimittajaan Pruhun. Myös rakkautta on ilmassa.
Chileläinen runoilija on lämpimästi hauska ja terävä teos, mikä ei tarkoita, etteikö teoksessa olisi myös tunnempia sävyjä.
Zambran kerronta on hurmaavan vaivatonta. Hänen romaanissaan chileläinen runoskene sykkii iloineen, suruineen ja kateuksineen.
”On parempi kirjoittaa kuin olla kirjoittamatta. Runous on kumouksellista, koska se riisuu sinut paljaaksi, murskaa sinut. Uskallat olla luottamatta itseesi. Uskallat olla tottelematta. Se on sen perimmäinen idea, et tottele enää ketään. Se että olet tottelematta itseäsi, on kaikkein tärkeintä.”
Olisipa oikea maailmakin niin runoudentäyteinen kuin Zambran romaani. Chileläiseen runoilijaan tekee mieli jäädä asumaan.
Kirjan on oivallisesti suomentanut Sari Selander
Teoksen päähenkilö on Gonzalo, joka tietenkin hänkin haluaisi olla runoilija. Enemmän kuin Gonzalon runollisia pyrkimyksiä Zambra kuvaa kuitenkin Gonzalon asemaa isäpuolena. Vaikka teos alkaa Gonzalon tarinana, hänet ”unohdetaan” pitkäksi aikaa ja teoksessa keskitytään hänen poikapuoleensa Vicenteen, jota - kuinkas muutenkaan - runous alkaa vetää puoleensa sekä amerikkalaiseen, Chileen matkustaneeseen toimittajaan Pruhun. Myös rakkautta on ilmassa.
Chileläinen runoilija on lämpimästi hauska ja terävä teos, mikä ei tarkoita, etteikö teoksessa olisi myös tunnempia sävyjä.
Zambran kerronta on hurmaavan vaivatonta. Hänen romaanissaan chileläinen runoskene sykkii iloineen, suruineen ja kateuksineen.
”On parempi kirjoittaa kuin olla kirjoittamatta. Runous on kumouksellista, koska se riisuu sinut paljaaksi, murskaa sinut. Uskallat olla luottamatta itseesi. Uskallat olla tottelematta. Se on sen perimmäinen idea, et tottele enää ketään. Se että olet tottelematta itseäsi, on kaikkein tärkeintä.”
Olisipa oikea maailmakin niin runoudentäyteinen kuin Zambran romaani. Chileläiseen runoilijaan tekee mieli jäädä asumaan.
Kirjan on oivallisesti suomentanut Sari Selander
This is one of the only translated books I’ve read that retained being funny in English. Furthermore, I would like Alejandro Zambra to omnisciently narrate my life.
emotional
funny
lighthearted
medium-paced
Plot or Character Driven:
A mix
Loveable characters:
Yes