Take a photo of a barcode or cover
3.95 AVERAGE
3.95 AVERAGE
EN
Beatrice Salvioni shows us a blossoming friendship between two girls from different social classes. Malnata, the one who brings misfortune, and Francesca, the obedient one. Maddalena is feared throughout the town because she is said to bring misfortune to everyone around her. Francesca, who has spent her whole life under the strict supervision of her mother, is fascinated by Maddalena, who lives so freely, spends the day with her two friends by the river and seems to be afraid of nothing. She idolizes her, expresses a deep desire for a friendship with Malnata.
In such a clear writing style, the focus falls strongly on the characters and their decisions, their actions. Francesca's obsessive desire for Maddalena is not just platonic in my eyes. They are like a soul that was split at a certain point in time. Family problems, war, fascism - everything comes at the girls, who really just want to live out their youth. One stroke of fate follows the next, and a deep frustration with the male sex rises within me. I turned the page full of anger, only to underline the comments of a male character again, full of disappointment, and shake my head in horror. On another page, however, Salvioni shows again the power of friendship and how it can help and strengthen in such moments.
The end seemed to me like satisfaction, like a light at the end of the tunnel. This tunnel is this book; monsters lurk around every corner, be it grief, horror, shock, or perhaps an act of violence, which can feel like satisfaction or maybe like another slap in the face. “The Cursed Friend” brought out so much empathy and compassion in me, and these vivid characters will stay with me for a long time. This book gives strength while it causes grief.
It is simply incredible.
DE
Beatrice Salvioni zeigt uns eine aufblühende Freundschaft zwischen zwei Mädchen aus unterschiedlichen Gesellschaftsschichten. Die Malnata, die Unheilbringende, und Francesca, die Gehorsame. Maddalena ist in der ganzen Stadt gefürchtet, da sie angeblich Unheil über alle Menschen in ihrer Nähe bringen würde. Francesca, die ihr ganzes Leben lang unter strenger Aufsicht ihrer Mutter verbrachte, ist fasziniert von der so freilebenden Maddalena, die den Tag mit ihren zwei Freunden am Fluss verbringt und vor nichts Angst zu haben scheint. Sie idolisiert sie, drückt ein tiefgehendes Verlangen nach einer Freundschaft mit der Malnata aus.
Im so klaren Schreibstil fällt der Fokus stark auf die Charaktere und deren Entscheidungen, deren Handeln. Francescas obsessives Verlangen nach Maddalena ist in meinen Augen nicht nur von platonischer Art. Sie sind wie eine Seele, welche an einem bestimmten Zeitpunkt zerteilt wurde. Familiäre Probleme, der Krieg, Faschismus - alles rieselt auf die Mädchen ein, welche eigentlich nur ihre jungen Jahre ausleben wollen. Einem Schicksalsschlag folgt der nächste und eine tiefliegende Frustration über das männliche Geschlecht steigt in mir auf. Voller Wut blätterte ich die Seite um, nur um erneut voller Enttäuschung über Äußerungen eines männlichen Charakters diese zu unterstreichen und den Kopf voller Entsetzen zu schütteln. Auf einer anderen Seite zeigt Salvioni jedoch wieder, welche Kraft Freundschaft hat und wie sie in solchen Momenten helfen und bestärken kann.
Das Ende erschien mir als eine Genugtuung. Wie ein Licht am Ende des Tunnels. Dieser Tunnel ist dieses Buch; an jeder Ecke lauern Monster - sei es Trauer, Entsetzen oder Schock, vielleicht aber auch ein Gewaltakt, welcher sich wie eine Genugtuung anfühlen kann, oder vielleicht auch wie ein weiterer Schlag ins Gesicht. “Malnata” brachte Unmengen an Empathie und Mitgefühl in mir hervor und an diese lebendigen Charaktere werde ich für eine lange Zeit denken. Das Buch spendet Kraft, während es Trauer auslöst.
Es ist einfach unglaublich.
Danke an den Penguin Verlag für ein Exemplar dieses tollen Buches!
Beatrice Salvioni shows us a blossoming friendship between two girls from different social classes. Malnata, the one who brings misfortune, and Francesca, the obedient one. Maddalena is feared throughout the town because she is said to bring misfortune to everyone around her. Francesca, who has spent her whole life under the strict supervision of her mother, is fascinated by Maddalena, who lives so freely, spends the day with her two friends by the river and seems to be afraid of nothing. She idolizes her, expresses a deep desire for a friendship with Malnata.
In such a clear writing style, the focus falls strongly on the characters and their decisions, their actions. Francesca's obsessive desire for Maddalena is not just platonic in my eyes. They are like a soul that was split at a certain point in time. Family problems, war, fascism - everything comes at the girls, who really just want to live out their youth. One stroke of fate follows the next, and a deep frustration with the male sex rises within me. I turned the page full of anger, only to underline the comments of a male character again, full of disappointment, and shake my head in horror. On another page, however, Salvioni shows again the power of friendship and how it can help and strengthen in such moments.
The end seemed to me like satisfaction, like a light at the end of the tunnel. This tunnel is this book; monsters lurk around every corner, be it grief, horror, shock, or perhaps an act of violence, which can feel like satisfaction or maybe like another slap in the face. “The Cursed Friend” brought out so much empathy and compassion in me, and these vivid characters will stay with me for a long time. This book gives strength while it causes grief.
It is simply incredible.
DE
Beatrice Salvioni zeigt uns eine aufblühende Freundschaft zwischen zwei Mädchen aus unterschiedlichen Gesellschaftsschichten. Die Malnata, die Unheilbringende, und Francesca, die Gehorsame. Maddalena ist in der ganzen Stadt gefürchtet, da sie angeblich Unheil über alle Menschen in ihrer Nähe bringen würde. Francesca, die ihr ganzes Leben lang unter strenger Aufsicht ihrer Mutter verbrachte, ist fasziniert von der so freilebenden Maddalena, die den Tag mit ihren zwei Freunden am Fluss verbringt und vor nichts Angst zu haben scheint. Sie idolisiert sie, drückt ein tiefgehendes Verlangen nach einer Freundschaft mit der Malnata aus.
Im so klaren Schreibstil fällt der Fokus stark auf die Charaktere und deren Entscheidungen, deren Handeln. Francescas obsessives Verlangen nach Maddalena ist in meinen Augen nicht nur von platonischer Art. Sie sind wie eine Seele, welche an einem bestimmten Zeitpunkt zerteilt wurde. Familiäre Probleme, der Krieg, Faschismus - alles rieselt auf die Mädchen ein, welche eigentlich nur ihre jungen Jahre ausleben wollen. Einem Schicksalsschlag folgt der nächste und eine tiefliegende Frustration über das männliche Geschlecht steigt in mir auf. Voller Wut blätterte ich die Seite um, nur um erneut voller Enttäuschung über Äußerungen eines männlichen Charakters diese zu unterstreichen und den Kopf voller Entsetzen zu schütteln. Auf einer anderen Seite zeigt Salvioni jedoch wieder, welche Kraft Freundschaft hat und wie sie in solchen Momenten helfen und bestärken kann.
Das Ende erschien mir als eine Genugtuung. Wie ein Licht am Ende des Tunnels. Dieser Tunnel ist dieses Buch; an jeder Ecke lauern Monster - sei es Trauer, Entsetzen oder Schock, vielleicht aber auch ein Gewaltakt, welcher sich wie eine Genugtuung anfühlen kann, oder vielleicht auch wie ein weiterer Schlag ins Gesicht. “Malnata” brachte Unmengen an Empathie und Mitgefühl in mir hervor und an diese lebendigen Charaktere werde ich für eine lange Zeit denken. Das Buch spendet Kraft, während es Trauer auslöst.
Es ist einfach unglaublich.
Danke an den Penguin Verlag für ein Exemplar dieses tollen Buches!
dark
emotional
tense
emotional
mysterious
sad
medium-paced
Una mica com un primer amor, que fins passada la meitat tot et sembla una obra d'art pro llavors perd força i només queda esperar si les paraules que farà servir per deixar-te compensaran l'últim tram insípid (i, efectivament, deceben).
I really enjoyed this. Some of my goals this year in my reading have been to read more diversely not only in authors but in genres and this translated from Italian historical fiction hit both of those categories.
I loved how this had the backdrop of war brewing because you see how people are loving their lives despite what is going on elsewhere. I found the characters interesting and it was well paced. I do wish maybe there would have been a little more going on at the end. These was a ton of action and then the story ended quickly after that. I think this is a story that I could reread and even get something else out of it.
I loved how this had the backdrop of war brewing because you see how people are loving their lives despite what is going on elsewhere. I found the characters interesting and it was well paced. I do wish maybe there would have been a little more going on at the end. These was a ton of action and then the story ended quickly after that. I think this is a story that I could reread and even get something else out of it.
dark
emotional
hopeful
reflective
medium-paced
Plot or Character Driven:
Character
Strong character development:
Yes
Loveable characters:
Yes
Diverse cast of characters:
Yes
Flaws of characters a main focus:
Yes
On aina kippiksen paikka, kun suomeksi saadaan italialaista kirjallisuutta. Tällä kertaa Leena Taavitsainen-Petäjän kelpona suomennoksena.
En pelkää mitään sijoittuu Mussolinin ajan fasismin kurittamaan Italiaan ja seuraa 12-vuotiaiden ystävysten Francescan ja Maddalenan elämää.
Tytöt tuovat vahvasti mieleen Ferranten Napoli-sarjan Elenan ja Lilan. Elenan tavoin Francesca on kunnollinen hyvä tyttö, Maddalena taas Lilan tavoin ehdoton ja yhteisön säännöistä välittämätön. Yhteistä Napoli-sarjan kanssa on myös Francescan ja Maddalenan kasvuympäristön väkivaltaisuus. Tyttöjen on pärjätäkseen oltava kovia ja röyhkeitä.
Maddaleenaan, joka haluaa itseään kutsuttavan nimellä Malnata henkilöidään paha ja tuho. ”He puhuivat hänestä [Malnatasta] kuin viheliäisestä sairaudesta tai ruostuneesta raudankappaleesta, joka nostaa kuumeen ja tappaa, jos siihen sattuu viiltämään ihonsa.”
Tyttöjä säätelevät tiukat normit, joiden ulkopuolelle ei sovi luisua. Tytöille ja pojille on omat jyrkkäreunaiset sääntönsä, joita pojat vahvistavat käytöksellään. Naiselle oikeanlaisen käytösmallin tarjoavat Mussolinin naiset, jotka uhrautuvat miehen vuoksi, eivätkä vaadi vastalahjaksi mitään.
(Kävin viikko sitten katsomassa Sofia Coppolan ohjaaman elokuvan Priscilla, joka perustuu Priscilla Presleyn kirjaan hänen elämästään Elviksen kanssa. Hyvin oli Elvis sisäistänyt Il Ducen näkemyksen siitä, mikä on naisen paikka miehen rinnalla, korjaan: miehen alapuolella)
Francescan keskiluokkaisessa perheessä erityisiä arvoja ovat arvokkuus, maine, kunnollisuus ja nuhtettomuus. Kuvaavaa on, miten Francesca on ihana nuori neiti niin kauan kuin hän on passiivinen ja hiljaa. Kun hän uskaltaa sanoa vastaan mitätöi hän itsensä perhetuttujen silmissä.
Vähä vähältä Fransescalle nousee yhä tärkeämmäksi Malnatan hyväksyntä.
”Hänen hymynsä rinnalla koulussa tunnustukseksi annetut ruusukkeet ja aikuisten kehut kalpenivat ja vaikuttivat täysin naurettavilta.”
Naiseksi kasvamisen haaste on Salvionin romaanissa olla suostumatta. Uskaltaa vastustaa miehiä, jotka sanovat omistavansa naisen. Uskaltaa vastata: ”Minä en kuulu kenellekään.”
En pelkää mitään sijoittuu Mussolinin ajan fasismin kurittamaan Italiaan ja seuraa 12-vuotiaiden ystävysten Francescan ja Maddalenan elämää.
Tytöt tuovat vahvasti mieleen Ferranten Napoli-sarjan Elenan ja Lilan. Elenan tavoin Francesca on kunnollinen hyvä tyttö, Maddalena taas Lilan tavoin ehdoton ja yhteisön säännöistä välittämätön. Yhteistä Napoli-sarjan kanssa on myös Francescan ja Maddalenan kasvuympäristön väkivaltaisuus. Tyttöjen on pärjätäkseen oltava kovia ja röyhkeitä.
Maddaleenaan, joka haluaa itseään kutsuttavan nimellä Malnata henkilöidään paha ja tuho. ”He puhuivat hänestä [Malnatasta] kuin viheliäisestä sairaudesta tai ruostuneesta raudankappaleesta, joka nostaa kuumeen ja tappaa, jos siihen sattuu viiltämään ihonsa.”
Tyttöjä säätelevät tiukat normit, joiden ulkopuolelle ei sovi luisua. Tytöille ja pojille on omat jyrkkäreunaiset sääntönsä, joita pojat vahvistavat käytöksellään. Naiselle oikeanlaisen käytösmallin tarjoavat Mussolinin naiset, jotka uhrautuvat miehen vuoksi, eivätkä vaadi vastalahjaksi mitään.
(Kävin viikko sitten katsomassa Sofia Coppolan ohjaaman elokuvan Priscilla, joka perustuu Priscilla Presleyn kirjaan hänen elämästään Elviksen kanssa. Hyvin oli Elvis sisäistänyt Il Ducen näkemyksen siitä, mikä on naisen paikka miehen rinnalla, korjaan: miehen alapuolella)
Francescan keskiluokkaisessa perheessä erityisiä arvoja ovat arvokkuus, maine, kunnollisuus ja nuhtettomuus. Kuvaavaa on, miten Francesca on ihana nuori neiti niin kauan kuin hän on passiivinen ja hiljaa. Kun hän uskaltaa sanoa vastaan mitätöi hän itsensä perhetuttujen silmissä.
Vähä vähältä Fransescalle nousee yhä tärkeämmäksi Malnatan hyväksyntä.
”Hänen hymynsä rinnalla koulussa tunnustukseksi annetut ruusukkeet ja aikuisten kehut kalpenivat ja vaikuttivat täysin naurettavilta.”
Naiseksi kasvamisen haaste on Salvionin romaanissa olla suostumatta. Uskaltaa vastustaa miehiä, jotka sanovat omistavansa naisen. Uskaltaa vastata: ”Minä en kuulu kenellekään.”
emotional
informative
sad
medium-paced
Plot or Character Driven:
Character
Strong character development:
Yes
Loveable characters:
Complicated
Flaws of characters a main focus:
Yes
dark
emotional
funny
sad
medium-paced
Plot or Character Driven:
A mix
Strong character development:
Yes
Loveable characters:
Yes
Diverse cast of characters:
No
Flaws of characters a main focus:
Yes