Take a photo of a barcode or cover
4.1 AVERAGE
4.1 AVERAGE
challenging
dark
emotional
sad
medium-paced
Plot or Character Driven:
Character
Strong character development:
Complicated
Loveable characters:
Complicated
Diverse cast of characters:
Yes
Flaws of characters a main focus:
Complicated
dark
informative
tense
medium-paced
Plot or Character Driven:
Plot
Strong character development:
No
Loveable characters:
Complicated
Flaws of characters a main focus:
No
adventurous
dark
informative
tense
medium-paced
Plot or Character Driven:
Character
Strong character development:
No
Loveable characters:
No
Diverse cast of characters:
Complicated
Anneli Kanto on kirjoittanut uskomattoman todentuntuisen kuvauksen sisällissodan tapahtumista ja ihmiskohtaloista. Teksti oli paikoin todella karmaisevaa luettavaa ja pisti miettimään mikä on tosipohjaista, dokumentteihin perustuvaa ja missä menee fiktiivisyyden raja. Teos avaa lukijan silmät näkemään erityisesti sen, että sodassa ei ole voittajia eivätkä sodan kauhut nähneet enää koskaan palaa täysin entiselleen. Lukukokemus pani minut myös useasti miettimään oman suvun osuutta sodassa- osa suurista taisteluista käytiin ihan oman sukuni kotipaikoilla. Sisällissota on niin pitkään ollut puheenaiheena tabu - täysin ymmärrettävästi - ettei siitä ole puhuttu tai edes uskallettu kysyä.
Vahvaa tavaraa. Kanto kuvaa sisällissotaa valkoisten näkökulmasta. Erilaisia näkökulmia onkin sitten runsaasti: on jääkäriä, suojeluskuntalaista, muonittajaksi lähtenyttä nuorta naista, lääkäriä... toistuvien päähenkilöiden lisäksi on koko joukko irtonaisia näkökulmia täydentämässä kokonaisuutta, ja mukana on lisäksi dokumentaaristakin ainesta.
Kirja kuvaa ilmajokelaisten nuorten miesten matkan Suomen halki Tampereen kautta Viipuriin ja lopulta Helsinkiin voitonparaatiin. Miltä tuntuu olla voittajien puolella sodassa, jossa molemmat osapuolet syyllistyvät hirvittäviin raakuuksiin? Sisällissota ei ollut helppo sota käydä, hävitä tai voittaa, sen Kanto osoittaa tarkasti.
Kirja kuvaa ilmajokelaisten nuorten miesten matkan Suomen halki Tampereen kautta Viipuriin ja lopulta Helsinkiin voitonparaatiin. Miltä tuntuu olla voittajien puolella sodassa, jossa molemmat osapuolet syyllistyvät hirvittäviin raakuuksiin? Sisällissota ei ollut helppo sota käydä, hävitä tai voittaa, sen Kanto osoittaa tarkasti.
Liian monta sotakirjaa on kirjoitettu nuorten miesten näkökulmasta, ja tylsäksihän se käy. Uskoisin pitäväni Veriruusuista enemmän.
Kirja kuvaa varmasti hyvin aikansa tapahtumia, mutta en pitänyt sen kirjoitustyylistä. Jotenkin turhan pomppiva, mutta pitäisikö muuta odottaa mosaiikkimaiseksi kuvatulta kerronnalta? Kuvottava tarina kuvottavasta sodasta, joka halutaan jatkuvasti unohtaa (ja valkopestä).
Kuitenkin, sopivasti täyttää Popsugarin haasteen kohdan ”A book tied to your ancestry”.
Kirja kuvaa varmasti hyvin aikansa tapahtumia, mutta en pitänyt sen kirjoitustyylistä. Jotenkin turhan pomppiva, mutta pitäisikö muuta odottaa mosaiikkimaiseksi kuvatulta kerronnalta? Kuvottava tarina kuvottavasta sodasta, joka halutaan jatkuvasti unohtaa (ja valkopestä).
Kuitenkin, sopivasti täyttää Popsugarin haasteen kohdan ”A book tied to your ancestry”.