Reviews - Tympeät tytöt 2 - Luokkakipuja

41 reviews for:

Tympeät tytöt 2 - Luokkakipuja

Riina Tanskanen

4.67 AVERAGE

kirjavatsivut's review

5.0

emotional informative inspiring reflective

saaraiiris's review

5.0

emotional funny hopeful informative reflective fast-paced

katariinahalo's review

5.0

funny informative reflective medium-paced

sktesa's review

5.0

emotional informative inspiring reflective medium-paced

msaari's review

5.0

informative inspiring

Vuonna 2021 ilmestynyt ensimmäinen Tympeät tytöt -kirja Aikuistumisriittejä käsitteli patriarkaattia monelta kantilta: muun muassa naiseksi kasvamista, kilttejä tyttöjä, sisäistettyä naisvihaa, miesneroja, kotitöitä ja kehojen kontrollia. Tehokas peruskurssi ärhäkkään feminismiin oli kääritty pinkkiin sarjakuvakuvitukseen ja toimi hyvin.

Odotukset uutta Luokkakipuja-kirjaa kohtaan olivat siis korkealla. Ne Riina Tanskanen täyttää vaivattomasti. Kirjojen välissä Tanskanen teki Samu Kuopan kanssa talouspuhetta purkavan Kapitalismin suuri illusio -kirjan ja samalla talousasialla Luokkakipujakin pitkälti on. Se onkin erinomainen aihe, jota sarjakuva käsittelee viiltävällä terävyydellä.

Kirja koostuu kahdeksasta sarjakuvanovellista. Kummitustalo purkaa heteronormatiivisia olettamuksia äitiydestä, kotitöiden epätasaisesta jakautumisesta ja hoivan ja elämää uusintavan työn näkymättömyyttä. “Tarkastelee markkinoita miten päin tahansa, ne ovat aina rakentuneet toisen talouden päälle. [..] Talouden, jota kannattelevat tyttöjen ja naisten lukemattomat kädet.” Hilpeä bromance-tarina Boy meets boy kertoo, miten kapitalismi ja patriarkaatti löysivät toisensa.

Toipuva girlboss tarkastelee kriittisesti girlbosseja ja popfeminismiä, jossa feminismi paketoitiin kauniiksi tuotteeksi, joka peittää alleen paljon syrjintää. Kyse on lopulta valkoisesta feminismistä, joka “näkee, että maailma on rakennettu miesten kuvaksi, muttei sitä, että se on rakennettu myös valkoisten ja vauraiden kuvaksi”.

Kokoelman niminovelli Luokkakipuja käsittelee matkaa työväenluokkaisesta taustasta kaukaa kuutostien varrelta Helsinkiin ja yliopistomaailmaan. Siellä menneisyydestä tulee rasite, joka pitää hävittää pois, jolloin jäljelle jää vain haamukipu – ja miten kotiin palaaminen vain korostaa näitä eroja ja kipuja. Syrjäseutujen tytöt jatkaa saman teeman äärellä: millaista on olla kotoisin hiipuvalta seudulta, jonka kapitalistinen talousjärjestelmä on jo aikaa sitten laskenut häviäjien joukkoon. Tyttöjen muuttamisesta [maalta kaupunkeihin] puhutaan ku luonnonlaista, eikä ees ihan hirveesti mietitä, miks tytöt lähtee.”

Vuosisadan rakkaustarina pureutuu työelämään. Kahvilatyö trendikahvilassa ei ole unelmaa: perehdytys on olematonta, uusi työntekijä pistetään heti yksin vastuuseen, vaatimukset ovat tiukat – ja siitä huolimatta työhön pitäisi suhtautua intohimolla ja rakkaudella, joka on totuttu kohdistamaan läheisiin ihmissuhteisiin. Palvelutyötä tehdään tunteella ja jos et viihdy työssäsi, et vain ole löytänyt Sitä Oikeaa. Työsuhde voi alkaa muistuttaa toksista parisuhdetta, jossa rajojen asettaminen on vaikeaa, jos ei mahdotonta.

Ihmemaa kertoo hyvinvoivan ja terveen näköisen kehon lumovoimasta ja siitä hullusta pyörityksestä, johon erityisesti naiset joutuvat sellaista tavoitellessaan. Maailma näyttäytyy jatkuvan kilpailun areenana, jossa taistellaan myös itseä vastaan. Aina kun luulee tavoittaneensa ihanteensa, ne lipeävät käsistä. Itsehoito-ohjeista jätetäänkin aina pois tärkeimmät osat: “Oikeassa self-caressa on kyse enemmän hoivasta ja vähemmän itsestä.”

Kirjan lopettaa runollinen julistus Kutojanaiset. Tiukkaa todistustahan tämä on alusta loppuun. Tanskasella on faktat hallussa ja lähdeluettelo tikissä, ja pelissä tunnetta niin että tuntuu. Kokonaisuus on fantastinen; tämä tuntuu edeltäjänsä tavoin tarpeelliselta ja tärkeältä kirjalta. Edelleen näkisin, että nuorten miesten jos kenen kuuluisi tätä lukea, mutta suosittelen Luokkakipuja kaikille, joita yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat. Kuten Kapitalismin suuri illuusio, Luokkakipujakin avaa yhteiskunnan taloudellisia rakenteita ansiokkaasti ja helppotajuisesti. Tämä on vielä viihteellisempi, tunteikkaampi ja helpommin lähestyttävä.

Tanskasen kuvitus on totutun näyttävää ja värikylläistä. Tympeitä tyttöjä on moneen lähtöön ja sarjakuvan pahiksina keikkuvat patriarkaatin ja kapitalismin hahmot ovat myös ilmeikkäitä tyyppejä. Luokkakipuja onkin upea sekoitus faktaa ja taidetta. Lisää tällaista!