Take a photo of a barcode or cover
3.72 AVERAGE
3.72 AVERAGE
Hämmentävästi leffan jälkeen kirja ei tuntunut sitä paremmalta. Ihan jees lukukokemus kyllä, mutta tosiaan leffaversion perusteella odotin kuitenkin enemmän.
Pidempi arvio:
Poika: romaani vs. leffa
Nick Hornby: About a Boy
Penguin Books 2000, first published in 1998
Päiväys 29.9.2013
Leffan oon katsonut useamman kerran. Nick Hornbyn romaanin löysin alkuperäiskielellä divarista joskus pari vuotta sitten ja nyt sit sain luettuakin.
Romaani sijoittuu vuosiin 1993-1994, joten jo siinä on iso ero kirjan ja leffan välillä. Useita asioita oli muutettu leffaa varten, sillä Hornby heittelee useita silloin enemmän tai vähemmän ajankohtaisia artisteja mukaan juoneen ja luonnollisesti 10 vuotta myöhemmin nykyaikaan sijoittuvassa leffassa tää ei oikein toimi. Ilmeisesti myöskään ei haluttu tehdään mitään tarkoituksellisen ysäriä leffaa.
Pohjallahan oli kolmisen kertaa katseltuna leffa, joten vertailuja lukiessa tuli tehtyä jatkuvasti. Leffa kun on toimiva ja viihdyttävä, kirjaltakin odotin paljon. Näin ollen jonkin verran petyin siihen, ettei romaanin kieli ollut niin sulavan polveilevaa kuin leffan kuvakerronta. Tiettyyn pisteeseen asti vertauksen voisi heittää Ian Flemingin Casino Royale -romaaniin (1953), joka on melko niukkasanainen ja kylmän viileä kuvaus tapahtumista, jotka ansiokkaasti mukailtuna visualisoitiin vuoden 2006 leffaversioon. Toki se tarinan perusvire on romaanissa läsnä ja leffaan asti on tuotu sekä Willin että Marcuksen minäkertojien ajatukset. Leffan useiden osa-alueiden toimivuuden jälkeen oli vaan harmillista lukiessa huomata, ettei tässä kirjassa ookaan Jon Bon Jovi -lainauksia eikä edes sitä myötähäpeällistä esiintymiskohtausta. Tai Willin vapaaehtoistyökokemusta Amnestylla!
No, olihan se romaani ihan jees kuitenkin. Lukemisen aikana sattumalta muista lähteistä tulin katsoneeksi kirjassakin mainitun Kurt Cobainin tietoja ja hiffasin, että miekkosen itsemurhan on pakko sisältyä juoneen, koska se tapahtui juuri määritellyn aikajanan sisällä huhtikuussa 1994. Näin olikin. Leffaversiossahan on ajan hengen mukaisesti laitettu Marcus kuuntelemaan gangstaräppiä, kun vielä 1994 cooleinta oli Nirvana. Niin ne ajat muuttuu.
On se kuitenkin sanottava, että leffaversio vaan toimii paremmin. Kirjaa tuskin tuun lukemaan uudelleen, mut leffan oon nähnyt nyt neljästi ja varmaan jatkossa vielä useita kertoja.
Pidempi arvio:
Poika: romaani vs. leffa
Nick Hornby: About a Boy
Penguin Books 2000, first published in 1998
Päiväys 29.9.2013
Leffan oon katsonut useamman kerran. Nick Hornbyn romaanin löysin alkuperäiskielellä divarista joskus pari vuotta sitten ja nyt sit sain luettuakin.
Romaani sijoittuu vuosiin 1993-1994, joten jo siinä on iso ero kirjan ja leffan välillä. Useita asioita oli muutettu leffaa varten, sillä Hornby heittelee useita silloin enemmän tai vähemmän ajankohtaisia artisteja mukaan juoneen ja luonnollisesti 10 vuotta myöhemmin nykyaikaan sijoittuvassa leffassa tää ei oikein toimi. Ilmeisesti myöskään ei haluttu tehdään mitään tarkoituksellisen ysäriä leffaa.
Pohjallahan oli kolmisen kertaa katseltuna leffa, joten vertailuja lukiessa tuli tehtyä jatkuvasti. Leffa kun on toimiva ja viihdyttävä, kirjaltakin odotin paljon. Näin ollen jonkin verran petyin siihen, ettei romaanin kieli ollut niin sulavan polveilevaa kuin leffan kuvakerronta. Tiettyyn pisteeseen asti vertauksen voisi heittää Ian Flemingin Casino Royale -romaaniin (1953), joka on melko niukkasanainen ja kylmän viileä kuvaus tapahtumista, jotka ansiokkaasti mukailtuna visualisoitiin vuoden 2006 leffaversioon. Toki se tarinan perusvire on romaanissa läsnä ja leffaan asti on tuotu sekä Willin että Marcuksen minäkertojien ajatukset. Leffan useiden osa-alueiden toimivuuden jälkeen oli vaan harmillista lukiessa huomata, ettei tässä kirjassa ookaan Jon Bon Jovi -lainauksia eikä edes sitä myötähäpeällistä esiintymiskohtausta. Tai Willin vapaaehtoistyökokemusta Amnestylla!
No, olihan se romaani ihan jees kuitenkin. Lukemisen aikana sattumalta muista lähteistä tulin katsoneeksi kirjassakin mainitun Kurt Cobainin tietoja ja hiffasin, että miekkosen itsemurhan on pakko sisältyä juoneen, koska se tapahtui juuri määritellyn aikajanan sisällä huhtikuussa 1994. Näin olikin. Leffaversiossahan on ajan hengen mukaisesti laitettu Marcus kuuntelemaan gangstaräppiä, kun vielä 1994 cooleinta oli Nirvana. Niin ne ajat muuttuu.
On se kuitenkin sanottava, että leffaversio vaan toimii paremmin. Kirjaa tuskin tuun lukemaan uudelleen, mut leffan oon nähnyt nyt neljästi ja varmaan jatkossa vielä useita kertoja.
This book was laugh out loud funny in lots of places. But, on the other hand, I don't like some of the messages. Others were apt, though.
emotional
funny
reflective
medium-paced
Plot or Character Driven:
A mix
Strong character development:
Yes
Loveable characters:
Yes
Diverse cast of characters:
Complicated
Flaws of characters a main focus:
Yes
4.5 stars
This book hit me at just the right time in my life. Many times in my life I felt like Will and I have even felt like Marcus too. I also think that Hugh Grant was the perfect casting choice for the movie. I haven’t seen the movie but reading the book I heard his voice the entire time. Great read. I should pick up his other books too.
This book hit me at just the right time in my life. Many times in my life I felt like Will and I have even felt like Marcus too. I also think that Hugh Grant was the perfect casting choice for the movie. I haven’t seen the movie but reading the book I heard his voice the entire time. Great read. I should pick up his other books too.
This book follows an unlikely "friendship" between a twelve-year-old boy who has suddenly had the weight of the world thrown on his shoulders after his mother attempts suicide, and a man who has never held a single responsibility in his life. However, it's much less campy than it sounds. The relationship between these two characters is tenuous at best, and each of them has ulterior motives to the friendship. All in all, not a bad book. It's certainly not a light read, however, and doesn't have the clear-cut ending you would expect from this type of book.
adventurous
challenging
emotional
funny
reflective
medium-paced
Plot or Character Driven:
Character
Strong character development:
Yes
Loveable characters:
Yes
Diverse cast of characters:
Yes
Flaws of characters a main focus:
Yes
emotional
funny
hopeful
lighthearted
medium-paced
Plot or Character Driven:
A mix
Strong character development:
Yes
Loveable characters:
Yes
Diverse cast of characters:
No
Flaws of characters a main focus:
Yes
It's a rather good funny little book. Hilarious at times, and a surprising amount of depth.
Also a fun callback to the 90's.
Shame they butchered it in the romcom
Also a fun callback to the 90's.
Shame they butchered it in the romcom