Take a photo of a barcode or cover
3.39 AVERAGE
3.39 AVERAGE
I like these books (Agatha/Poirot) on audio better than reading them...the characters come alive better that way.
Also....I knew who did it (partially anyway).
Also....I knew who did it (partially anyway).
Tämä oli hyvin hämmentävä lukukokemus. Ihan ensimmäiseksi on nostettava Agatha Christielle hattua siitä, kuinka ajattomia hänen teoksensa olivat. Vain muutamista yksityiskohdista pystyi todella aistimaan ajankuvan (ovelle tuotava sähke oli yksi niistä), muutoin kirjan tapahtumat olisivat voineet tapahtua nykyhetkessäkin.
Puhuttiin, kuinka nuoret käyttävät bileissä pilveä ja LSD:tä, kuinka lähes päivittäin saa lukea sanomalehdestä kuinka koululaiselle on tehty väkivaltaa tai naisten kimppuun käyty ja että lapsien kasvattaminen on jätetty koulun tehtäväksi. Yksi sivuhenkilö kaipaa menneitä aikoja, mutta toteaa, että tuskinpa ajat silloin ennenkään olivat sen paremmat.
En pitänyt lainkaan siitä, kuinka murhattua tyttöä kuvataan. Hän oli pulska, hänen äänensä oli epämiellyttävä, hän valehteli ja suurenteli asioita... Lisäksi kaikki tuntuvat pitävän ainoana mahdollisena murhaajana "mieleltään häiriintynyttä", "heikkomielistä" tai "hullua", joka kuuluu "hermoparantolaan". Todella kammottava kuva ihmisistä, joilla on mielenterveysongelmia.
Takakansi väittää Joycen olleen 11-vuotias, kun hänet hukutettiin, mutta kirjassa sanotaan useaan otteeseen hänen olleen 13-vuotias. Kauheaa epätarkkuutta kannen tekijöiltä. Ja vaikka takakansi sanoo kirjan aiheen olevan karmaiseva, ei kerronnasta synny sellaista mielikuvaa, ei, vaikka kuolleita lapsia on lopussa useampi. Oli vain sellainen c'est la vie, lapsia nyt tuppaa kuolemaan.
En arvannut syylllistä, mikä on aina plussaa, mutta Poirot on aivan liian itsekeskeinen omakehuja. Loppu rullasi auki aivan liian nopeasti siihen verrattuna kuinka verkkaista puutarhakävelyä kirjan alkupuoli oli ollut. Kaiken kaikkiaan, vaikka ei tästä vuoden parasta lukukokemusta tullut, olen tyytyväinen, että kirja on nyt luettu ja voin poistaa sen niin lukulistalta kuin kirjahyllystänikin.
Puhuttiin, kuinka nuoret käyttävät bileissä pilveä ja LSD:tä, kuinka lähes päivittäin saa lukea sanomalehdestä kuinka koululaiselle on tehty väkivaltaa tai naisten kimppuun käyty ja että lapsien kasvattaminen on jätetty koulun tehtäväksi. Yksi sivuhenkilö kaipaa menneitä aikoja, mutta toteaa, että tuskinpa ajat silloin ennenkään olivat sen paremmat.
En pitänyt lainkaan siitä, kuinka murhattua tyttöä kuvataan. Hän oli pulska, hänen äänensä oli epämiellyttävä, hän valehteli ja suurenteli asioita... Lisäksi kaikki tuntuvat pitävän ainoana mahdollisena murhaajana "mieleltään häiriintynyttä", "heikkomielistä" tai "hullua", joka kuuluu "hermoparantolaan". Todella kammottava kuva ihmisistä, joilla on mielenterveysongelmia.
Takakansi väittää Joycen olleen 11-vuotias, kun hänet hukutettiin, mutta kirjassa sanotaan useaan otteeseen hänen olleen 13-vuotias. Kauheaa epätarkkuutta kannen tekijöiltä. Ja vaikka takakansi sanoo kirjan aiheen olevan karmaiseva, ei kerronnasta synny sellaista mielikuvaa, ei, vaikka kuolleita lapsia on lopussa useampi. Oli vain sellainen c'est la vie, lapsia nyt tuppaa kuolemaan.
En arvannut syylllistä, mikä on aina plussaa, mutta Poirot on aivan liian itsekeskeinen omakehuja. Loppu rullasi auki aivan liian nopeasti siihen verrattuna kuinka verkkaista puutarhakävelyä kirjan alkupuoli oli ollut. Kaiken kaikkiaan, vaikka ei tästä vuoden parasta lukukokemusta tullut, olen tyytyväinen, että kirja on nyt luettu ja voin poistaa sen niin lukulistalta kuin kirjahyllystänikin.
A good one, though a little further-fetched/more symbolically heavy handed than most of her mysteries.
adventurous
medium-paced
Plot or Character Driven:
Plot
Strong character development:
No
Loveable characters:
Complicated
Diverse cast of characters:
No
Flaws of characters a main focus:
No
mysterious
sad
medium-paced
Plot or Character Driven:
Plot
Strong character development:
Complicated
Loveable characters:
No
Diverse cast of characters:
No
Flaws of characters a main focus:
No
adventurous
mysterious
medium-paced
Plot or Character Driven:
A mix
Strong character development:
No
Loveable characters:
No
Diverse cast of characters:
No
Flaws of characters a main focus:
Complicated
I liked it- I think that it was so obvious that it wasn’t obvious? The “team” was a surprise but idk if I mean that in a mystery way or eh way
Christie has a way of writing Hercule Poirot as this intrusive spy character that although comes off over-bearing, his stoicism and attentive to truth makes him genuine. This story although obvious of the killer was still interesting, mainly due to the way Poirot does his detective work. He has a way of making not only the reader think but the characters within the story think of all plausible events thats occurred overtime to get to the truth.
dark
mysterious
slow-paced