Reviews

Ei noussut kovin korkealle mun lempikirjojen joukossa, mutta silti tykkäsin. Ehkä jos olisi pari vuotta nuorempi, oisin tykännyt tästä enemmän. Silti hyvä kirja ja erityisesti tykkäsin siitä, että teinien kohtaamia ulkonäköpaineita ja muitakin elämän ongelmia käsiteltiin realistisesti.

ihmeidenmaailma's review

Go to review page

challenging dark emotional hopeful informative reflective sad tense medium-paced

Plot- or character-driven? Character
Strong character development? Yes
Loveable characters? Yes
Diverse cast of characters? Yes
Flaws of characters a main focus? Yes

3.5

_ninsku_'s review

Go to review page

mysterious reflective slow-paced

Plot- or character-driven? Character
Strong character development? Yes
Loveable characters? It's complicated
Diverse cast of characters? Yes
Flaws of characters a main focus? It's complicated

2.75

This book was good, but it had a really strong theme about horses and it carried the whole story. If you dont like animals or horses i would not reccomend. Otherwise it was a beautiful story.

msaari's review

Go to review page

emotional hopeful fast-paced

Plot- or character-driven? Character
Strong character development? Yes
Loveable characters? Yes
Diverse cast of characters? Yes
Flaws of characters a main focus? Yes

4.0

Tutustuin Mila Teräkseen tänä vuonna Amiraali-kirjan myötä. Se kertoi niin hurmaavan tarinan nuoren miehen kasvusta ja identiteetin etsinnästä, että Teräksen uusi Yökirjeitä-kirja pääsi varauslistalleni. Nyt on sekin luettu, eikä tämäkään kirja ollut pettymys. Päinvastoin: Yökirjeitä oli ihana.

Yökirjeitä kertoo yhdeksäsluokkalaisesta Fridasta, joka huomaa kesän jälkeen vieraantuneensa ystävistään. Muilla on uudet kuviot, uudet ystäväpiirit, eikä entinen paras ystävä Armi ole huomaavinaankaan Fridaa. Kahdeksannen luokan keväällä alkanut vieraantuminen on nyt johtanut siihen, että Frida on yksin.

”Onko teillä sellaista salaisuutta, josta ette ole kertoneet kenellekään?” Armi kysyy kavereiltaan koulun pihalla. Fridalla todellakin on. Hän ei voi kertoa tunnoistaan kenellekään, ainoastaan yöllä valvoessaan terveydenhoitajan suosittelema huolipäiväkirja saa kuulla Fridan murheet. Fridan vanhemmat ovat eronneet ja isosisko on muuttanut pois kotoa, joten Frida on kahdestaan äitinsä kanssa. Yhteys äitiinkin on koetuksella, koska äitiä vaivaavat työkiireet ja omat murheet, eikä hänkään tunnu huomaavaan, miten huonosti Fridan asiat ovat.

Osin Fridan murheet ovat niitä tavallisia, joita tytöksi kasvamiseen liittyy. Ulkonäköpaineet, poikien törkypuheet, aikuisilta miehiltä tuleva seksualisointi, suhteet ystäviin, välit vanhempiin ja niin edelleen. Fridan unettomuuden ja elämän loputtoman raskauden takana on kuitenkin syvempi trauma. Frida haluaisi sulkea totuuden pois mielestään, mutta se ei ole niin helppoa. Vaikka mieli yrittää unohtaa, ruumis muistaa, mitä sille on tehty. Pikkuhiljaa tapahtumat alkavat hiipiä yökirjeisiin.

Kaikkea tätä Teräs kuvaa hienovaraisesti ja kauniisti. Teksti on hengittävää ja taitavasti kirjoitettua, siinä on runollista otetta ja arkisten koulutapahtumien kuvauksen lomassa pieniä kauneuden helmiä. Minua ilahdutti suuresti se, miten tämä traumakirja on itse asiassa onnellinen. Vaikka Fridalla on takanaan iso trauma, itse kirjan aikana ei tapahdu juurikaan lisää kärsimystä. Jotain poikien huutelua, kyllä, mutta vähän pelkäsin ikävämpiäkin käänteitä. Fridan elämä suuntaa kuitenkin parempaan päin.

Frida onnistuu löytämään koulusta uusia ystäviä. Kaikki pojatkaan eivät ole kammottavia, vaikka siltä ihan perustellusti joskus tuntuu. Tähtitieteestä kiinnostunut Atso, esimerkiksi, paljastuu ryhmätyöprojektin yhteydessä aivan mukavaksi tyypiksi. Uusi ystävä Neo on erityinen helmi, jonka ystävyys elvyttää Fridaa monin eri tavoin. Neon ansiosta Frida löytää elämäänsä iloa ja uskaltaa lopulta avautua traumastaankin.

Amiraalissa Teräs kuvasi seksuaalisuutta ja seksiä kauniisti ja iloisesti. Niin tässäkin. Vaikka kirjassa kuvataan myös seksuaalista väkivaltaa, se ei silti demonisoi seksiä ja seksuaalisuutta, vaan kuvaa sen myös voimavarana ja iloisena asiana. On hieman masentavaa, että edelleen vuonna 2022 on tarpeen kirjoittaa tyttöjen ja poikien seksuaalisuuteen liittyvistä kaksoisnormeista, mutta niin se kai vain on, ja Teräs tekee osansa ansiokkaasti.

Kirjassa on myös mainiota liian ahtaiden sukupuoliroolien kyseenalaistamista, seksiin avoimesti ja iloisesti suhtautuva mummo ja muutenkin ihanan noloja aikuisia. Alle 200-sivuinen kirja etenee ripeää, mutta luontevaa tahtia. Kirja ei ole liian vaikea vähän heikommille lukijoille ja helposti ahmittavaa nopeammille. Uskoisin Yökirjeiden puhuttelevan monia yläkouluikäisiä. Erityisesti tyttönä olemisen vaikeuden käsittely kiinnostanee tyttöjä, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että poikienkin olisi hyvä näistä aiheista lukea.

Content Warnings

ripaustaikaa's review

Go to review page

3.0

3,5⭐ Tärkeä, raskas aihe. Samaistuttavia ajatuksia esimerkiksi ulkonäköpaineista ja yläkoulumaailmasta.

More...