Take a photo of a barcode or cover
4.11 AVERAGE
4.11 AVERAGE
I love this book so much I could cry!!!!!!! I learned, I laughed and I definitely empathized.
this book is one that describes OCD well, and should be read by every single soul that thinks OCD is just about "being a clean freak". the struggles of evie feel so real, despite herself knowing her thoughts are not logical. like many mental health conditions, evie can't seem to conquer her own thoughts and gives into them to feel better, which is a classic.
the book also briefly touches topics in feminism, and how periods are not widely discussed and shamed, when it should not be the case. part of the pink tax was also mentioned, which i really appreciated. this is a real problem around the world, and i am glad that part of it was brought up in the book
((an odd detail i would like to bring up is how "condescending" evie's parents were at the start. they presume that mental illnesses can be "controlled", and that it would "infect others" (as apparent with rose). the parents eventually accepted that this wasn't evie's fault, and that perhaps they also had a part to play to become better parents. i think this shows good character development, which is what parents should aspire to become.
because IRL (in my case personally), my parents haven't been accepting of my mental health conditions and have been downplaying it still till this day))
the book also briefly touches topics in feminism, and how periods are not widely discussed and shamed, when it should not be the case. part of the pink tax was also mentioned, which i really appreciated. this is a real problem around the world, and i am glad that part of it was brought up in the book
((an odd detail i would like to bring up is how "condescending" evie's parents were at the start. they presume that mental illnesses can be "controlled", and that it would "infect others" (as apparent with rose). the parents eventually accepted that this wasn't evie's fault, and that perhaps they also had a part to play to become better parents. i think this shows good character development, which is what parents should aspire to become.
because IRL (in my case personally), my parents haven't been accepting of my mental health conditions and have been downplaying it still till this day))
Huoh. Mulla on kauhean ristiriitaiset fiilikset tästä kirjasta.
Evien, Amberin ja Lottien välinen ystävyys ei todellakaan minun mielestä ollut niin "goals" kun hehkutetaan. Tuntui vähän oudolta, miten he puhuivat pojista about joka keskustelussa, vaikka he eivät itse halunneet puhua pojista joka keskustelussa. (Joka kerta ehkä yhtä kertaa lukuunottamatta meni sillä tavalla, että joku alkaa puhumaan pojista, ja toinen huomauttaa siitä (bechdelin testi jne.). Keskustelu pojista jatkuu.)
Jokaikinen hahmo (ehkä Rosea lukuunottamatta) tuntui niiiin kusipäiseltä. Lottie ja Amber oli joissain kohdissa niin ilkeitä, etten yhtään ihmettele, ettei Evie halunnut kertoa OCDsta. Noh, kaipa viat on ihan inhimillisiä ja tekee meistä ihmisiä, mutta oikeasti. Kenen mielestä toisen ihmisen pilkkaaminen on hauskaa? Jos ajattelet niin, niin olet ihan ehta kusipää.
Sen lisäksi kirjan feminismi haiskahtaa vähän 90-luvulta. Nyt kun intersektionaalinen feminismi on nosteessa, pelkästään naisiin keskittyvä feminismi tuntuu aika vanhanaikaiselta. Ja kun kirjassa puhuttiin kuukautisista, eräs kohta vaikutti hyvin... terfyltä.
Kirjasta löytyi ruusujakin;
- Kirja onnistui koukuttamaan. Pahanpäiväisesti.
- Evien OCD on kuvattu realistisella tavalla.
- Vaikka loppukäänteen tavallaan arvaa, se on silti lohduton. Itkin; Bourne on niin taitava kuvaamaan Evien hermoromahdusta, että on mahdotonta olla myötäelämättä sitä.
Evien, Amberin ja Lottien välinen ystävyys ei todellakaan minun mielestä ollut niin "goals" kun hehkutetaan. Tuntui vähän oudolta, miten he puhuivat pojista about joka keskustelussa, vaikka he eivät itse halunneet puhua pojista joka keskustelussa. (Joka kerta ehkä yhtä kertaa lukuunottamatta meni sillä tavalla, että joku alkaa puhumaan pojista, ja toinen huomauttaa siitä (bechdelin testi jne.). Keskustelu pojista jatkuu.)
Jokaikinen hahmo (ehkä Rosea lukuunottamatta) tuntui niiiin kusipäiseltä. Lottie ja Amber oli joissain kohdissa niin ilkeitä, etten yhtään ihmettele, ettei Evie halunnut kertoa OCDsta. Noh, kaipa viat on ihan inhimillisiä ja tekee meistä ihmisiä, mutta oikeasti. Kenen mielestä toisen ihmisen pilkkaaminen on hauskaa? Jos ajattelet niin, niin olet ihan ehta kusipää.
Sen lisäksi kirjan feminismi haiskahtaa vähän 90-luvulta. Nyt kun intersektionaalinen feminismi on nosteessa, pelkästään naisiin keskittyvä feminismi tuntuu aika vanhanaikaiselta. Ja kun kirjassa puhuttiin kuukautisista, eräs kohta vaikutti hyvin... terfyltä.
Kirjasta löytyi ruusujakin;
- Kirja onnistui koukuttamaan. Pahanpäiväisesti.
- Evien OCD on kuvattu realistisella tavalla.
- Vaikka loppukäänteen tavallaan arvaa, se on silti lohduton. Itkin; Bourne on niin taitava kuvaamaan Evien hermoromahdusta, että on mahdotonta olla myötäelämättä sitä.
as someone who is also in college, reading this was relatable in some ways and educational in others
emotional
sad
medium-paced
Plot or Character Driven:
Character
Strong character development:
Yes
Loveable characters:
Yes
Diverse cast of characters:
Complicated
Flaws of characters a main focus:
Yes
emotional
hopeful
informative
fast-paced
Plot or Character Driven:
A mix
Strong character development:
Yes
Loveable characters:
Yes
I liked this book, it was a fun read that i could relate to. Cant wait to read the rest of the series!
4.25⭐️ — moc se mi to líbilo! zaměřovalo se to na důležité témata-hlavně OCD, úzkosti, feminismus, přátelství, toxické vztahy a lásce k sami sobě! všechny ty myšlenky, které tam měla… někdy jsem se i ztotožnila. je to YA, takže nic srdcervoucího, ale i tak vám bude hlavní hrdinky líto a bude vás to i někdy bolet i za ni.