You need to sign in or sign up before continuing.
Take a photo of a barcode or cover
lum1nka 's review for:
Joulun murhapeli
by Alexandra Benedict
mysterious
medium-paced
Plot or Character Driven:
A mix
Strong character development:
No
Loveable characters:
No
Diverse cast of characters:
No
Flaws of characters a main focus:
Complicated
Joo, tää oli vähän pettymys...
Heti kirjan alusta tietää ketkä selviää ja mikä lopputilanne on. Hahmot on todella yksipuolisia eikä kehity juurikaan tarinan edetessä. Jokainen oleellinen hahmo on joko todella ihana ja hyvä tai aivan hirveä kusipää. Muihin hahmoihin ei oikeestaan edes kiinnitetä huomiota ennenkuin ne kuolee. Ketään ei myöskään tuntunu häiritsevän perheen vahva insesti...
Päähahmo Lily on jostain syystä ainoa, joka osaa ratkaista niitä vihjeitä ja tuntuu ettei kukaan muu kirjassa edes yritä. Jostain kumman syystä Lily ei sitten huomaa niitä asioita jotka on lukijallekin selvimpiä, ja nehän sitten ratkaisevat koko pelin! En tiedä johtuuko kääntäjän vähäisestä luovuudesta, mutta suurin osa vihjeistä on vaan anagrammeja jotka Lily ratkaisee vaan sormia napauttamalla. Suurin osa vihjeistä menee helposti ohi kun niiden ratkaisu on ehkä pari kappaletta pitkä. "Peli pelin sisällä" juttu ei myöskään kauheesti huvittanut kun siinäkin piti löytää vaan niitä anagrammeja, joiden etsiminen enemmänkin vaan häiritsi tarinaa.
Overall juonessakaan ei ollut mitään erityistä. Ensimmäiset 200 sivua oli vaan vihjeiden etsimistä ja Saran vihaamista. Sitten Lilyn rakkaasta Tomista yhtäkkiä muuttuukin psykopaatti, joka ei välitä Lilystä ollenkaan ja on valmis tappamaan hänet hetkenä minä hyvänsä. Sanoinko jo, ettei hahmot kehity kirjassa ollenkaan? No, kirjan lopetus oli vähän kummallinen. Yhtäkkiä kaikki onkin todella hyvin, kun Lily saa talon itselleen ja pyytää lapsuuden ystäväänsä treffeille. Unohditko, että kaikki serkkusi kuolivat viimeisen viikon aikana? Yksi heistä vielä makaa vieressäsi kun ihana rouva ampui hänet? Sinutkin yritettiin tappaa useita kertoja? Ja kaikki tämä sen takia että setäsi oli joskus vuosia sitten halunnut kartanon omakseen? Lily taisi myös unohtaa "Pavun"mahassaan ennustaessaan tulevaisuuttaan kartanon kanssa. Mutta ei siinä kai mitään kun pääset ihastuksesi kanssa treffeille.
Heti kirjan alusta tietää ketkä selviää ja mikä lopputilanne on. Hahmot on todella yksipuolisia eikä kehity juurikaan tarinan edetessä. Jokainen oleellinen hahmo on joko todella ihana ja hyvä tai aivan hirveä kusipää. Muihin hahmoihin ei oikeestaan edes kiinnitetä huomiota ennenkuin ne kuolee. Ketään ei myöskään tuntunu häiritsevän perheen vahva insesti...
Päähahmo Lily on jostain syystä ainoa, joka osaa ratkaista niitä vihjeitä ja tuntuu ettei kukaan muu kirjassa edes yritä. Jostain kumman syystä Lily ei sitten huomaa niitä asioita jotka on lukijallekin selvimpiä, ja nehän sitten ratkaisevat koko pelin! En tiedä johtuuko kääntäjän vähäisestä luovuudesta, mutta suurin osa vihjeistä on vaan anagrammeja jotka Lily ratkaisee vaan sormia napauttamalla. Suurin osa vihjeistä menee helposti ohi kun niiden ratkaisu on ehkä pari kappaletta pitkä. "Peli pelin sisällä" juttu ei myöskään kauheesti huvittanut kun siinäkin piti löytää vaan niitä anagrammeja, joiden etsiminen enemmänkin vaan häiritsi tarinaa.
Overall juonessakaan ei ollut mitään erityistä. Ensimmäiset 200 sivua oli vaan vihjeiden etsimistä ja Saran vihaamista. Sitten Lilyn rakkaasta Tomista yhtäkkiä muuttuukin psykopaatti, joka ei välitä Lilystä ollenkaan ja on valmis tappamaan hänet hetkenä minä hyvänsä. Sanoinko jo, ettei hahmot kehity kirjassa ollenkaan? No, kirjan lopetus oli vähän kummallinen. Yhtäkkiä kaikki onkin todella hyvin, kun Lily saa talon itselleen ja pyytää lapsuuden ystäväänsä treffeille. Unohditko, että kaikki serkkusi kuolivat viimeisen viikon aikana? Yksi heistä vielä makaa vieressäsi kun ihana rouva ampui hänet? Sinutkin yritettiin tappaa useita kertoja? Ja kaikki tämä sen takia että setäsi oli joskus vuosia sitten halunnut kartanon omakseen? Lily taisi myös unohtaa "Pavun"mahassaan ennustaessaan tulevaisuuttaan kartanon kanssa. Mutta ei siinä kai mitään kun pääset ihastuksesi kanssa treffeille.