You need to sign in or sign up before continuing.
Take a photo of a barcode or cover
mitaluimmekerran 's review for:
Swimming Home
by Deborah Levy
6/2024: Luin tämän ensimmäisen kerran seitsemän vuotta sitten, ja muistan, etten oikein pitänyt, mitä alleviivaa aiempi arvioni tästä.
Löysin Deborah Levyn kuitenkin uudelleen viime
vuonna, rakastuin hänen romaaneihinsa Kuumaa maitoa ja August Blue, ja arvelin, että ehkä aina on nyt sopivampi myös tälle romaanille. Ja olihan se.
Rakastin tämän hienoeleisyyttä, Levyn tarkkanäköisyyttä, hitaasti kohti vääjäämätöntä etenevää kerrontaa. Levy käyttää upeasti klassista tunkeilija-juonikuviota paljastamaan perheen sisäisiä salaisuuksia ja laajempaa dynamiikkaa, ja onnistuu rakentamaan hyvin taitavan tutkielman perheistä, psykologiasta, mielenterveydestä ja itsetuhoisuudesta. Kaunis, herkkä ja tarkka, viimein löysin sen, mikä jäi ensimmäisellä lukukerralla ymmärtämättä.
10/2017: Apua, en tiedä mitä tämän kanssa tapahtui. Oliko kyseessä se, että odotin jotain hurjan suurta ja sainkin vain tavallisen suurta pienissä sivumäärissä vai odotinko yllätyksellistä käännettä, maton jalkojen alta vetävää tunnetta, ja petyin kun kirja loppui niin kuin olin alusta asti sen aavistanut loppuvan? Tämä on teos, josta olisin ihan hirveästi halunnut pitää ihan hirveästi, mutten ihan täysin tosiaan itsekään tiedä miksen sitten pitänytkään. Hieno se varmasti oli, muttei jotenkin minulle. Harmi.
Löysin Deborah Levyn kuitenkin uudelleen viime
vuonna, rakastuin hänen romaaneihinsa Kuumaa maitoa ja August Blue, ja arvelin, että ehkä aina on nyt sopivampi myös tälle romaanille. Ja olihan se.
Rakastin tämän hienoeleisyyttä, Levyn tarkkanäköisyyttä, hitaasti kohti vääjäämätöntä etenevää kerrontaa. Levy käyttää upeasti klassista tunkeilija-juonikuviota paljastamaan perheen sisäisiä salaisuuksia ja laajempaa dynamiikkaa, ja onnistuu rakentamaan hyvin taitavan tutkielman perheistä, psykologiasta, mielenterveydestä ja itsetuhoisuudesta. Kaunis, herkkä ja tarkka, viimein löysin sen, mikä jäi ensimmäisellä lukukerralla ymmärtämättä.
10/2017: Apua, en tiedä mitä tämän kanssa tapahtui. Oliko kyseessä se, että odotin jotain hurjan suurta ja sainkin vain tavallisen suurta pienissä sivumäärissä vai odotinko yllätyksellistä käännettä, maton jalkojen alta vetävää tunnetta, ja petyin kun kirja loppui niin kuin olin alusta asti sen aavistanut loppuvan? Tämä on teos, josta olisin ihan hirveästi halunnut pitää ihan hirveästi, mutten ihan täysin tosiaan itsekään tiedä miksen sitten pitänytkään. Hieno se varmasti oli, muttei jotenkin minulle. Harmi.