Scan barcode
A review by neriumblack
Kaikki laulavat linnut by Evie Wyld
2.0
Vetämäni lukupiirin maaliskuun kirjana on Evie Wyldin Kaikki laulavat linnut (Tammi 2016, suom. Sari Karhulahti).
Päähenkilö on nainen nimeltään Jake. Hänen tarinaansa seurataan kahdessa aikalinjassa, vuoroin nykyisyydessä ja vuoroin mennyttä kelataan auki kohti hänen teinivuosiaan. Oli todella kiehtova tapa kertoa Jaken karusta elämästä tällä tavalla.
"Varikset nököttivät puiden oksilla kuin puhkeamattomat silmut." (s. 44)
Pidin Wyldin luontokuvauksesta, joka paikoitellen sai jopa runollisia piirteitä. Mutta paljon muuta pidettävää ei kirjassa ollut. Jaken elämä ei ole ollut helppo ja hän kantaa arpia siitä mukanaan, niin henkisiä kuin fyysisiäkin.
Nykyisyydessä hän asuu Englannissa ja kasvattaa lampaita, menneisyydessään hän kulki eri puolilla Australiaa tehden sitä sun tätä, välillä aika kyseenalaisiakin bisneksiä. Jokin tappaa hänen lampaitaan ja tuosta jostakin ei juurikaan saada selvää, se tuntuu enemmänkin metaforalta kuin fyysiseltä olennolta.
"Selkääni -- kihelmöi aivan kuin jokin tuijottaisi minua rävähtämättä pimeydestä." (s. 230-231)
Kirjan loppu saa aikaan enemmän kysymyksiä kuin se tarjoaa vastauksia. En ymmärrä, kuinka kirja on saanut EU:n kirjallisuuspalkinnon, sillä ei tätä kyllä kehtaa suositella, ellei halua saada pahan mielen.
Päähenkilö on nainen nimeltään Jake. Hänen tarinaansa seurataan kahdessa aikalinjassa, vuoroin nykyisyydessä ja vuoroin mennyttä kelataan auki kohti hänen teinivuosiaan. Oli todella kiehtova tapa kertoa Jaken karusta elämästä tällä tavalla.
"Varikset nököttivät puiden oksilla kuin puhkeamattomat silmut." (s. 44)
Pidin Wyldin luontokuvauksesta, joka paikoitellen sai jopa runollisia piirteitä. Mutta paljon muuta pidettävää ei kirjassa ollut. Jaken elämä ei ole ollut helppo ja hän kantaa arpia siitä mukanaan, niin henkisiä kuin fyysisiäkin.
Nykyisyydessä hän asuu Englannissa ja kasvattaa lampaita, menneisyydessään hän kulki eri puolilla Australiaa tehden sitä sun tätä, välillä aika kyseenalaisiakin bisneksiä. Jokin tappaa hänen lampaitaan ja tuosta jostakin ei juurikaan saada selvää, se tuntuu enemmänkin metaforalta kuin fyysiseltä olennolta.
"Selkääni -- kihelmöi aivan kuin jokin tuijottaisi minua rävähtämättä pimeydestä." (s. 230-231)
Kirjan loppu saa aikaan enemmän kysymyksiä kuin se tarjoaa vastauksia. En ymmärrä, kuinka kirja on saanut EU:n kirjallisuuspalkinnon, sillä ei tätä kyllä kehtaa suositella, ellei halua saada pahan mielen.