Scan barcode
A review by rausku
The Lying Life of Adults by Elena Ferrante
3.0
Hmm, mitäköhän tästä voisi sanoa? Alussa olin innoissani, sillä potentiaalia oli paljon ja alku setting vaikutti lupaavalta. Premissi oli mielenkiintoinen ja juoni vaikutti ns. selkeältä. Keskivaiheilla juoni kuitenkin "sumeni" ja siitä eteenpäin oli tietyllä tapaa epäselvää, mikä se keskeinen konflikti oikein oli ja mitä tarinalla haluttiin saavuttaa tai saada ilmi. Mielestäni juoni lähti vähän turhille sivuraiteille, jotka eivät kuitenkaan antaneet tarinalle tarvittua syvyyttä. Loppua kohden tylsistyin ja vaikka jännittäviäkin käänteitä tapahtui, eivät ne tuntuneet merkityksellisiltä. Loppu oli suoraan sanottuna hämmentävä, eikä se vastannut kaikkiin kysymyksiini.
Giovanna tietysti muuttui tarinan aikana, ja kuten Ferrantelle on tyypillistä, ei kehitys aina mene siihen suuntaan, mihin toivoisi. Silti pidän Giovannan muutosta epäjohdonmukaisena, sillä en tässäkään oikein ymmärtänyt, mihin suuntaan häntä haluttiin viedä. Voihan se olla, ettei tarkkaa suuntaa ollutkaan. Vittoria kiinnosti alussa todella paljon ja olisinkin toivonut, että häntä oltaisiin kehitetty enemmän tarinan aikana, sillä nyt hän jäi melko latteaksi. Lisäksi koen, että loppua kohden "turhille" sivuhahmoille annettiin liikaa huomiota. Oikeastaan ainoa hahmo, josta pidin melko mutkattomasti, oli Ida.
Mielestäni tarina olisi myös voinut olla moniulotteisempi ja viedä lukijan laajemmalle "alueelle". Jotenkin odotin sitä ja silloin lopputulos jäi melko latteaksi. Vaikkei tämä ei kuulukaan suosikkeihini Ferrantelta, on pakko sanoa, että kirjoitustyyli on aina yhtä mukaansatempaava ja saa innostumaan kirjallisuudesta yleiselläkin tasolla. Plot twistit olivat yllättäviä ja hahmot käyttäytyivät niin odottamattomilla tavoilla, että heistä olisi halunnut tietää jatkuvasti vain lisää.
Giovanna tietysti muuttui tarinan aikana, ja kuten Ferrantelle on tyypillistä, ei kehitys aina mene siihen suuntaan, mihin toivoisi. Silti pidän Giovannan muutosta epäjohdonmukaisena, sillä en tässäkään oikein ymmärtänyt, mihin suuntaan häntä haluttiin viedä. Voihan se olla, ettei tarkkaa suuntaa ollutkaan. Vittoria kiinnosti alussa todella paljon ja olisinkin toivonut, että häntä oltaisiin kehitetty enemmän tarinan aikana, sillä nyt hän jäi melko latteaksi. Lisäksi koen, että loppua kohden "turhille" sivuhahmoille annettiin liikaa huomiota. Oikeastaan ainoa hahmo, josta pidin melko mutkattomasti, oli Ida.
Mielestäni tarina olisi myös voinut olla moniulotteisempi ja viedä lukijan laajemmalle "alueelle". Jotenkin odotin sitä ja silloin lopputulos jäi melko latteaksi. Vaikkei tämä ei kuulukaan suosikkeihini Ferrantelta, on pakko sanoa, että kirjoitustyyli on aina yhtä mukaansatempaava ja saa innostumaan kirjallisuudesta yleiselläkin tasolla. Plot twistit olivat yllättäviä ja hahmot käyttäytyivät niin odottamattomilla tavoilla, että heistä olisi halunnut tietää jatkuvasti vain lisää.