Scan barcode
A review by heini
Katoava aika by Justin Go
adventurous
emotional
slow-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? It's complicated
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? No
- Flaws of characters a main focus? Yes
4.0
Vastavalmistunut Kalifornialainen Tristan saa puhelun lakimieheltä, joka suosittelee häntä etsimään todisteita sukulaissuhteestaan ruotsalais-englantilaiseen naiseen, sillä Tristan mahdollisesti on erään epämääräisen perinnön saaja. Mutta testamentilla on aikaraja - joten siitä syntyy tarina humanistista etsimässä merkitystään.
Juoni on tuo todisteiden etsiminen 1900-luvun alun ihmisistä, mutta teos on enemmänkin kuvaus suuresta rakkaudesta, impulsiivisuudesta sekä ajasta. Menneisyydestä ja nykyhetkestä, sillä tulevaisuudesta ei juuri kirjassa puhuta.
Idealismia! Kirjassa oli paljon mistä pidän kirjoissa, joten yksinkertaisinta ja kuvaavaa lienee niiden listaaminen: Eurooppa - niin erilainen ja niin yhtenäinen, maat ja ihmiset. Junia, arkistoja, postitoimistokin. Hostelleja, kolikkopuhelimia, satunnaisia kohtaamisia ja yhteyksiä tuntemattomien kanssa. Ystävyyttä, kuolemista, elämistä. Vuorikiipeilyä, rakkautta, kylmyyttä! Ääriolosuhteita, mutaiseen juoksuhautaan uponneet ruumiit, Islannin laavakentät. Itsensä etsimistä, löytämättä jättämistä, selityksiä vai tekosyitä. Mikä meitä ajaa tekemään (muille) hulluiltakin tuntuvia asioita? Hyvän ja pahan, menneisyyden ja nykyisyyden vuorottelu, tasapaino. Muisti, kirjeitä, historiaa, taidetta, kirjastot. Tutkiminen, uppoutuminen, ei vastauksia, mutta se on silti ihan ok. Sään tutkimista, jäätä, lumimyrskyjä. Löytöretkiä, retkikuntia, luonnon valta ja ihmisen pienuus. Pakkomielteitä. Tietämättömyys, uskominen, haluaminen. 1920-luku, sota, kaipuu. Raha, englannin eliitti. Persoonallisuus. Aika, katoava.
Ja sivuhuomioina: Heart eyes @ Ashley.
Kirjeestä, 1916:
"Kirjoitan Selsey Beachin kiviltä. Ilman sinua Lontoo on pelkkä tyhjä kuori - vain Sussex Downs ja merenranta auttavat minua taas tuntemaan itseni kokonaiseksi. Täällä kuuluu ääni, joka ei ole meren pauhinaa eikä minkään jumalallisen toiminnan merkki - sen sanotaan olevan tykkien jyskettä Ranskasta, sadanviidenkymmenen kilometrin päästä - mutta etäisyys tekee siitä rauhoittavaa."
Kirjeestä, 1924:
"Koska jopa höyryävissä viidakoissa ajattelen edessä olevaa tuulenpyyhkimää ylänköä ja korkealla lumipeitteisten vuorijonojen ylle kohoavaa ainokaista huippua, joka on kaikista raain ja majesteettisin. Imogen, en ole valmis näkemään vuorta. Se ei ikinä voi olla kaikkea sitä, mitä olen kuvitellut, ja jos se on, niin sitten meillä ei ole mitään mahdollisuuksia. Ja kuitenkin haluan niin ankarasti nähdä sen, haen horisontista lumihuippuja joka kerran, kun nousemme solasta, vaikka tiedän, että matkaa on vielä monta viikkoa."
Juoni on tuo todisteiden etsiminen 1900-luvun alun ihmisistä, mutta teos on enemmänkin kuvaus suuresta rakkaudesta, impulsiivisuudesta sekä ajasta. Menneisyydestä ja nykyhetkestä, sillä tulevaisuudesta ei juuri kirjassa puhuta.
Idealismia! Kirjassa oli paljon mistä pidän kirjoissa, joten yksinkertaisinta ja kuvaavaa lienee niiden listaaminen: Eurooppa - niin erilainen ja niin yhtenäinen, maat ja ihmiset. Junia, arkistoja, postitoimistokin. Hostelleja, kolikkopuhelimia, satunnaisia kohtaamisia ja yhteyksiä tuntemattomien kanssa. Ystävyyttä, kuolemista, elämistä. Vuorikiipeilyä, rakkautta, kylmyyttä! Ääriolosuhteita, mutaiseen juoksuhautaan uponneet ruumiit, Islannin laavakentät. Itsensä etsimistä, löytämättä jättämistä, selityksiä vai tekosyitä. Mikä meitä ajaa tekemään (muille) hulluiltakin tuntuvia asioita? Hyvän ja pahan, menneisyyden ja nykyisyyden vuorottelu, tasapaino. Muisti, kirjeitä, historiaa, taidetta, kirjastot. Tutkiminen, uppoutuminen, ei vastauksia, mutta se on silti ihan ok. Sään tutkimista, jäätä, lumimyrskyjä. Löytöretkiä, retkikuntia, luonnon valta ja ihmisen pienuus. Pakkomielteitä. Tietämättömyys, uskominen, haluaminen. 1920-luku, sota, kaipuu. Raha, englannin eliitti. Persoonallisuus. Aika, katoava.
Ja sivuhuomioina: Heart eyes @ Ashley.
Kirjeestä, 1916:
"Kirjoitan Selsey Beachin kiviltä. Ilman sinua Lontoo on pelkkä tyhjä kuori - vain Sussex Downs ja merenranta auttavat minua taas tuntemaan itseni kokonaiseksi. Täällä kuuluu ääni, joka ei ole meren pauhinaa eikä minkään jumalallisen toiminnan merkki - sen sanotaan olevan tykkien jyskettä Ranskasta, sadanviidenkymmenen kilometrin päästä - mutta etäisyys tekee siitä rauhoittavaa."
Kirjeestä, 1924:
"Koska jopa höyryävissä viidakoissa ajattelen edessä olevaa tuulenpyyhkimää ylänköä ja korkealla lumipeitteisten vuorijonojen ylle kohoavaa ainokaista huippua, joka on kaikista raain ja majesteettisin. Imogen, en ole valmis näkemään vuorta. Se ei ikinä voi olla kaikkea sitä, mitä olen kuvitellut, ja jos se on, niin sitten meillä ei ole mitään mahdollisuuksia. Ja kuitenkin haluan niin ankarasti nähdä sen, haen horisontista lumihuippuja joka kerran, kun nousemme solasta, vaikka tiedän, että matkaa on vielä monta viikkoa."
Content Warnings
Graphic: War
Minor: Body horror