A review by msaari
Bigmacbeth by Laura Laakso

challenging dark emotional slow-paced
  • Plot- or character-driven? A mix
  • Strong character development? It's complicated
  • Loveable characters? It's complicated
  • Diverse cast of characters? No
  • Flaws of characters a main focus? No

3.5

Laura Laakso on pakannut tähän kirjaan paljon ainesta. Nimestä löytyy jo kaksi viittauspistettä: sieltä löytyy Big Mac -hampurilainen ja Shakespearen Macbeth. Romaani on syönyt myös lasten balettiharrastuksen, Neuvostoliiton lopun ajan tunnelmia 1990-luvun alusta, syömishäiriöitä, kiusaamista ja vallankäyttöä lasten kesken, ongelmallisen äitisuhteen ja ties mitä muuta. 
 
Ainekset ovat osalti omaelämäkerrallisia. Laura Laaksostakin piti tulla balettitanssija, mutta Neuvostoliiton romahtaessa vuonna 1991, Kansallisoopperan balettikoulua käynyt ballerina romahti ja sairastui niin pahasti anoreksiaan, että balettitanssijan ammatti jäi haaveeksi, kerrotaan Laakson haastattelussa Savon Sanomissa. Haastattelu on hyödyllinen lähtökohta kirjan avaamiseen, sillä itsekseen Bigmacbeth ei aivan helposti aukene. 
 
Tämä on nimittäin jokseenkin barokkinen ja runsas romaani. Ilmeisimpiä vertailukohtia ovat Jenna Viron Tuhkimoleikkaus ja Anu Kaajan romaanit. Laakso räiskyy menemään pidättelemättä kummemmin. Kirjassa vuorottelevat niin sitaatit Macbethistä, ”Pikkunartun oman kirjan” päiväkirjamerkinnät, litteroinnit syömishäiriöklinikalta, klovnien kuoron riekunta, painostaviksi käyvät tervehdykset keittiöstä, näytelmäkirjailija Chamberlainin tuska taiteellisen työn ääreltä ja nykypäivän tasolta 1990-lukua lähestyvä dokumentaristiryhmä. Tavaraa on paljon. Tekisi mieli sanoa: liikaa. 
 
Eiköhän tässä kaikessa jokin punainen lanka kuitenkin ole, vaikka lukijalle vaikealta tuntuisikin. Teos myös tuntuu aiheeltaan sellaiselta, että se on ollut tekijälleen tärkeä. Laakso on kielenkäyttäjänä luova ja mielenkiintoinen. Kirjasta löytyy paljon värikästä ja kiehtovaa ilmaisua, joka antaa omaperäisestä kielestä kiinnostuneelle lukijalle paljon, vaikka kaikkien tarinanmutkien oivaltaminen ei sujuisikaan. 
 
Aivan varauksetta Laaksoa ei uskalla suositella, mutta jos vaikkapa juuri Kaajan ja Viron tekstien vimmaisuus kiehtoo, Bigmacbethissä on tarjolla jotain samansuuntaista. Tavanomaisemman juoniromaanin ystäville Bigmacbeth on epäilemättä tuskastuttava kokemus. 
Expand filter menu Content Warnings