Take a photo of a barcode or cover
jemysieni 's review for:
Kerro minulle jotain hyvää
by Jojo Moyes
Tunteiden ja fiiliksen puolesta **** ja järjen puolesta **. Kompromissina siis ***. Teos kulki tasaisesti eteenpäin kohti vääjäämätöntä ja melko hyvissä ajoin ennalta arvattavaa loppua.
Käsittelyssä on vaikeita ja tärkeitä teemoja: eutanasia, elämän tavoitteet ja mielekkyys, parisuhde ja rakkaus jne. Maailmaa syleilevää, mutta kuitenkin melko mitäänsanomatonta. Omaan makuuni Moyes on myös toksisen monogamistista p*s*aa ja ällötykseen asti siirappista, mutta luen kirjailijaa hömppälasien läpi ja pyrin ottamaan tämän huomioon arvosteluissa.
Moyesin ongelma on myös geneeriset hahmot - ne eivät tunnu minusta uskottavalta, mutta eivät myöskään tarpeeeksi karikatyyrisiltä. Lisäksi useampaa Moyesin teosta luettuani minusta tuntuu, että päähenkilöt on veistetty samasta puusta. Toisin kuin aiemmissa Moyesilta lukemissani teoksissa tässä tarinassa kertojan vaihtelussa ei myöskään ollut logiikkaa. En ole vieläkään varma, toivatko vaihtelevat narratiivit teokseen jotain lisää vai eivät. Osa ehkä, osa ei.
Tiivistäen: Moyes on raivostuttava. Teoksissa on liuta ongelmia, mikään ei tunnu toimivalta, mutta silti lukukokemus on tunteikas ja viihdyttävä. Tässäkin taisi mennä roska silmään jossain vaiheessa. Prkl.
Käsittelyssä on vaikeita ja tärkeitä teemoja: eutanasia, elämän tavoitteet ja mielekkyys, parisuhde ja rakkaus jne. Maailmaa syleilevää, mutta kuitenkin melko mitäänsanomatonta. Omaan makuuni Moyes on myös toksisen monogamistista p*s*aa ja ällötykseen asti siirappista, mutta luen kirjailijaa hömppälasien läpi ja pyrin ottamaan tämän huomioon arvosteluissa.
Moyesin ongelma on myös geneeriset hahmot - ne eivät tunnu minusta uskottavalta, mutta eivät myöskään tarpeeeksi karikatyyrisiltä. Lisäksi useampaa Moyesin teosta luettuani minusta tuntuu, että päähenkilöt on veistetty samasta puusta. Toisin kuin aiemmissa Moyesilta lukemissani teoksissa tässä tarinassa kertojan vaihtelussa ei myöskään ollut logiikkaa. En ole vieläkään varma, toivatko vaihtelevat narratiivit teokseen jotain lisää vai eivät. Osa ehkä, osa ei.
Tiivistäen: Moyes on raivostuttava. Teoksissa on liuta ongelmia, mikään ei tunnu toimivalta, mutta silti lukukokemus on tunteikas ja viihdyttävä. Tässäkin taisi mennä roska silmään jossain vaiheessa. Prkl.