A review by msaari
Puun avaruudesta by Katja Meriluoto

challenging reflective medium-paced

• Plot- or character-driven? N/A
• Strong character development? N/A
• Loveable characters? N/A
• Diverse cast of characters? N/A
• Flaws of characters a main focus? N/A

4.0

Katja Meriluoto teki kelpo läpimurron vuonna 2023 ilmestyneellä Mehiläisen paino -esikoiskokoelmallaan. Luonnon ja erityisesti hyönteisten parissa ollaan edelleen; Puun avaruudesta -kokoelmassa puitteina on kuusen muodostama maailmankaikkeus ja sen asukit, kuten lumoavan nimiset tähtikirjaajat ja niiden viholliset, päpsiäiset. 

 

Myös ihmisen näkökulma mahtuu mukaan: metsän perijä, kuusen uusi omistaja. Mitä ihminen tekee metsälle ja metsä ihmiselle, linjataan takakannessakin yksiksi kokoelman peruskysymyksiksi. Entä millainen sovinto voi olla tähtikirjaajan ja päpsiäisen välillä? 

 

En vihaa, olen tyyni ja tunnoton,
metsän samurai sen kosteassa kainalossa.
Olen teilipyörän kierto,
näkymätön kalpa, lennän kohti mahdollista kevättä. 

 

Meriluoto on taitava kirjoittaja, joka osaa sommitella sanansa hienosti. Puun avaruudesta on hienovaraista, monimerkityksellistä lyriikkaa. Säkeet soljuvat hyvin, runoissa on mukava virtaus ja rytmi. Tekstissä on lohdullisuutta ja tilaa hengittää. 

 

Kieli ei ole ihan helppoa, mutta ei liian vaikeaakaan; tässä on paljon pureskeltavaa paneutuvalle lukijalle ja maanläheinen aihepiiri, joka helpottaa teokseen sukeltamista. Vaikka suomalaisten luontosuhde onkin merkittävästi rajoittuneempi ja hyötysuuntautuneempi kuin haluamme ajatella (“ja pehmeä käsi, joka halusi hyvää, / mutta pirstoi kaiken mihin koski.”), luonto on monelle runojen lukijalle kuitenkin mieluisa aihe. 

 

Kahden tähänastisen kokoelmansa perusteella Meriluoto on joka tapauksessa selvästi runoilija, jonka teoksiin aion perehtyä jatkossakin.