Scan barcode
A review by annaretamaria
Kaikki on kemiaa by Bonnie Garmus
emotional
funny
hopeful
inspiring
lighthearted
medium-paced
- Plot- or character-driven? Plot
- Strong character development? No
- Loveable characters? It's complicated
- Diverse cast of characters? It's complicated
- Flaws of characters a main focus? It's complicated
2.75
Kaikki on kemiaa kertoo Elizabeth Zottista, järkkymätömästä naisesta, joka on intohimoinen kemisti, mutta joka epäonnekkaan tapahtumaketjun kautta päätyy kemian laboratoriosta TV-kokiksi. Uusi ammatti ei miellytä, mutta Elizabeth käyttää tilaisuuden hyväksi opettamalla katsojilleen kemiaa ja kannustamalla suurimmaksi naisista koostuvaa yleisöä luottamaan itseensä ja tavoittelemaan unelmiaan.
Itse TV-kokkiosuus ja sen tuoman julkisuuden kuvaus on lopulta aika pienessä roolissa. Enemmän aikaa saavat Elizabethin traaginen parisuhde, siihen liittyvät yksityiskohdat ja siitä seuranneet tapahtumat. Kirja keskittyy siis hiukan eri asioihin joita takakannen perusteella odotin.
Tämän kirjan lukemisessa kesti todella kauan, koska en osannut päättää, pidänkö siitä vai en. Alku imaisi mukaansa, mutta ensimmäisen sadan sivun jälkeen romaanin pääsanoma oli tullut kristallinkirkkaaksi: 1960-luvun Yhdysvalloissa naisia arvostettiin todella vähän. Seksismi tuodaan esiin jokaisessa kohtauksessa, joten asia ei voi jäädä keneltäkään epäselväksi. Sen jälkeen tuntui, ettei romaanilla enää ole mitään uutta sanottavaa, varsinkin koska itse Elizabeth lipuu tapahtumien läpi ilman että ne vaikuttavat häneen juuri ollenkaan. (No loppupuolella hän kyllä murtuu...) Kirjassa on kuitenkin hetkensä ja muutama humoristinen hahmo, ja koska olin jo päässyt aika pitkälle, päätin lukea kirjan loppuun.
Olenkohan ainoa, jota häiritsi koiran Puoli-Seitsemän näkökulmasta kerrotut osuudet? Elizabethin koko hahmo perustuu tieteeseen ja logiikkaan, joten häneen ei tunnu sopivan vahva luotto koiran ihmismäiseen älykkyyteen. Tunnistin kyllä, että joihinkin lukiojoihin Puoli-Seitsemän näkökulma tehoaa, mutta en itse kuulu heidän joukkoonsa.
Itse TV-kokkiosuus ja sen tuoman julkisuuden kuvaus on lopulta aika pienessä roolissa. Enemmän aikaa saavat Elizabethin traaginen parisuhde, siihen liittyvät yksityiskohdat ja siitä seuranneet tapahtumat. Kirja keskittyy siis hiukan eri asioihin joita takakannen perusteella odotin.
Tämän kirjan lukemisessa kesti todella kauan, koska en osannut päättää, pidänkö siitä vai en. Alku imaisi mukaansa, mutta ensimmäisen sadan sivun jälkeen romaanin pääsanoma oli tullut kristallinkirkkaaksi: 1960-luvun Yhdysvalloissa naisia arvostettiin todella vähän. Seksismi tuodaan esiin jokaisessa kohtauksessa, joten asia ei voi jäädä keneltäkään epäselväksi. Sen jälkeen tuntui, ettei romaanilla enää ole mitään uutta sanottavaa, varsinkin koska itse Elizabeth lipuu tapahtumien läpi ilman että ne vaikuttavat häneen juuri ollenkaan. (No loppupuolella hän kyllä murtuu...) Kirjassa on kuitenkin hetkensä ja muutama humoristinen hahmo, ja koska olin jo päässyt aika pitkälle, päätin lukea kirjan loppuun.
Olenkohan ainoa, jota häiritsi koiran Puoli-Seitsemän näkökulmasta kerrotut osuudet? Elizabethin koko hahmo perustuu tieteeseen ja logiikkaan, joten häneen ei tunnu sopivan vahva luotto koiran ihmismäiseen älykkyyteen. Tunnistin kyllä, että joihinkin lukiojoihin Puoli-Seitsemän näkökulma tehoaa, mutta en itse kuulu heidän joukkoonsa.
Content Warnings
Graphic: Death, Sexism, and Death of parent
Minor: Child abuse