Take a photo of a barcode or cover
jemysieni 's review for:
The Book Thief
by Markus Zusak
Sanoilla on valta muuttaa maailmaa, niin hyvässä kuin pahassa.
Kirjavaras kertoo saksalaisesta tytöstä toisen maailmansodan aikana. Tyttö pitää kirjoista, jopa niin paljon, että varastaa niitä. Kirjoilla onkin suuri merkitys niin tytön itsensä kuin saksalaiskylän yhteisön kannalta. Sanat lohduttavat, ja rakkaus niihin vaikuttaa elämänkulkuun, arjen valintoihin ja ajatteluun. Sanat kuitenkin myös mahdollistavat propagandan, ja väärässä paikassa väärään aikaan sanat voivat olla vaarallisia. Kirjavaras kuvaa toisen maailmansodan aikaa, mutta sanan valta on ajankohtainen aihe myös nykypäivänä.
Tarinassa kuvataan taidokkaasti tavallisten saksalaisten elämää toisen maailmansodan aikaan. Vaikka saksalaisilla ei mene yhtä huonosti kuin juutalaisilla, ovat hekin tavallaan vankeja. Aatteen ja natsikoneiston vankeja. Mikäli et usko aatteeseen tai toimi sen mukaan, et ole aatteen mukaan yhtään sen parempi kuin juutalainen. Kirja kuvaa hyvin, kuinka aikaisessa vaiheessa sota alkoi vaikuttaa tavallisten ihmisten elämään vähän kerrallaan ja lähes huomaamatta juuri sisäisen ilmapiirimuutoksen ja painostavan aatteen muodossa, vaikka tavallinen arki rullasikin näennäisesti melko pitkään. Teoksessa sisäinen vihollinen on yhtä vaarallinen kuin ulkoinen.
Pidin paljon poikkeuksellisesta kertojavalinnasta, joka mahdollisti sekä tarkkanäköisten havaintojen ja paikoittain hauskojenkin huomioiden tekemisen että ajoittain tulevaisuuteen kurkistamisen. Kerronta oli rauhallista ja rehellistä. Pidin myös siitä, että kertoja ei yrittänyt väkisin yllättää lukijaa tai pantata tietoa, vaan karu tarina kerrottiin suoraan, ikään kuin valmistaen lukijaa tulevaan. Kerronta oli kuitenkin herkkää ja hienovaraista, ja tarina eteni pala palalta. Tavallaan kerrontatapa olikin allegoria sodalle: Etukäteen tiedetään, että jotain pahaa tulee tapahtumaan. Ei auta kuin odotella, että selviää MITÄ ja MITEN.
Aluksi juoni etenee melko hitaasti, mutta nautin siitä, että sain kaikessa rauhassa nauttia kauniista kerronnasta ja maistella tarkkoja yksityiskohtia. Nämä yksityiskohdat kutoivat tarinaa koko ajan eteenpäin, ja lopussa kaikki nivoutui yhteen. Alun rauhallisuus oli nähdäkseni tarpeellista, koska ilman näitä pieniä yksityiskohtia ja tarkasti rakennettuja ihmissuhteita ja niissä ajan kanssa tapahtuvia muutoksia loppu ei olisi toiminut. Pienillä asioilla rakennettiin suuri tarina. Mieleeni tuleekin vertaus, että painavat asiat lähtevät hitaasti liikkeelle, mutta vauhtiin päästyään niitä on vaikea pysäyttää ja ne rullaavat omalla painollaan eteenpäin, kunnes törmäävät johonkin. Näin myös mielestäni Kirjavaras kasvaa kasvamistaan vaikuttavaa loppua kohti.
Lisäksi teos vaikutti minuun henkilökohtaisesti varmasti siksi, että olen fyysisesti hyvin lähellä tarinan tapahtumapaikkaa. Kirjavaras sijoittuu pieneen kylään Münchenin kupeeseen, ja Münchenin tapahtumat voi lukea rivien välistä. Münchenissä asuessani olen perehtynyt kaupungin historiaan ja siihen, kuinka kaikki alkoi täältä ja kuinka pahasti kaupunki lopulta tuhoutui. Fyysinen sijaintini siis lieneekin yksi syy siihen, miksi Kirjavaras pääsi ihon alle.
Alku voi siis tuntua hitaalta, mutta kannusta kaikkia jatkamaan lukemista sen yli. Tämä on ehdottomasti yksi mieleenpainuvimmista teoksista, jonka olen eläessäni lukenut - siksi siis täydet tähdet.
Kirjavaras kertoo saksalaisesta tytöstä toisen maailmansodan aikana. Tyttö pitää kirjoista, jopa niin paljon, että varastaa niitä. Kirjoilla onkin suuri merkitys niin tytön itsensä kuin saksalaiskylän yhteisön kannalta. Sanat lohduttavat, ja rakkaus niihin vaikuttaa elämänkulkuun, arjen valintoihin ja ajatteluun. Sanat kuitenkin myös mahdollistavat propagandan, ja väärässä paikassa väärään aikaan sanat voivat olla vaarallisia. Kirjavaras kuvaa toisen maailmansodan aikaa, mutta sanan valta on ajankohtainen aihe myös nykypäivänä.
Tarinassa kuvataan taidokkaasti tavallisten saksalaisten elämää toisen maailmansodan aikaan. Vaikka saksalaisilla ei mene yhtä huonosti kuin juutalaisilla, ovat hekin tavallaan vankeja. Aatteen ja natsikoneiston vankeja. Mikäli et usko aatteeseen tai toimi sen mukaan, et ole aatteen mukaan yhtään sen parempi kuin juutalainen. Kirja kuvaa hyvin, kuinka aikaisessa vaiheessa sota alkoi vaikuttaa tavallisten ihmisten elämään vähän kerrallaan ja lähes huomaamatta juuri sisäisen ilmapiirimuutoksen ja painostavan aatteen muodossa, vaikka tavallinen arki rullasikin näennäisesti melko pitkään. Teoksessa sisäinen vihollinen on yhtä vaarallinen kuin ulkoinen.
Pidin paljon poikkeuksellisesta kertojavalinnasta, joka mahdollisti sekä tarkkanäköisten havaintojen ja paikoittain hauskojenkin huomioiden tekemisen että ajoittain tulevaisuuteen kurkistamisen. Kerronta oli rauhallista ja rehellistä. Pidin myös siitä, että kertoja ei yrittänyt väkisin yllättää lukijaa tai pantata tietoa, vaan karu tarina kerrottiin suoraan, ikään kuin valmistaen lukijaa tulevaan. Kerronta oli kuitenkin herkkää ja hienovaraista, ja tarina eteni pala palalta. Tavallaan kerrontatapa olikin allegoria sodalle: Etukäteen tiedetään, että jotain pahaa tulee tapahtumaan. Ei auta kuin odotella, että selviää MITÄ ja MITEN.
Aluksi juoni etenee melko hitaasti, mutta nautin siitä, että sain kaikessa rauhassa nauttia kauniista kerronnasta ja maistella tarkkoja yksityiskohtia. Nämä yksityiskohdat kutoivat tarinaa koko ajan eteenpäin, ja lopussa kaikki nivoutui yhteen. Alun rauhallisuus oli nähdäkseni tarpeellista, koska ilman näitä pieniä yksityiskohtia ja tarkasti rakennettuja ihmissuhteita ja niissä ajan kanssa tapahtuvia muutoksia loppu ei olisi toiminut. Pienillä asioilla rakennettiin suuri tarina. Mieleeni tuleekin vertaus, että painavat asiat lähtevät hitaasti liikkeelle, mutta vauhtiin päästyään niitä on vaikea pysäyttää ja ne rullaavat omalla painollaan eteenpäin, kunnes törmäävät johonkin. Näin myös mielestäni Kirjavaras kasvaa kasvamistaan vaikuttavaa loppua kohti.
Lisäksi teos vaikutti minuun henkilökohtaisesti varmasti siksi, että olen fyysisesti hyvin lähellä tarinan tapahtumapaikkaa. Kirjavaras sijoittuu pieneen kylään Münchenin kupeeseen, ja Münchenin tapahtumat voi lukea rivien välistä. Münchenissä asuessani olen perehtynyt kaupungin historiaan ja siihen, kuinka kaikki alkoi täältä ja kuinka pahasti kaupunki lopulta tuhoutui. Fyysinen sijaintini siis lieneekin yksi syy siihen, miksi Kirjavaras pääsi ihon alle.
Alku voi siis tuntua hitaalta, mutta kannusta kaikkia jatkamaan lukemista sen yli. Tämä on ehdottomasti yksi mieleenpainuvimmista teoksista, jonka olen eläessäni lukenut - siksi siis täydet tähdet.