Scan barcode
A review by tomistro
Bodies of Light by Sarah Moss
5.0
Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että Sarah Mossin romaanin Bodies of Lightin kansi on erinomaisen onnistunut. Se on hyvännäköinen itsessään ja se sopii kirjaansa täydellisesti: myös sisältä avautuva tarina on kaunis, herkkä, monisyinen ja monivärinen.
Nuoripari menee naimisiin ja kumpikaan ei oikein tiedä miten siinä, toisen kanssa, olisi, koska ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Kaikki on uutta, kun muuttaa pois kotoaan suoraan toisen ihmisen luokse. Kirja ei kuitenkaan kerro heistä, vaan heidän lapsistaan, joille vanhemmat (erityisesti äiti) yrittävät pedata parempia oloja kuin itselleen. Parempaa tulevaisuutta, enemmän mahdollisuuksia.
Mutta koska tapahtumapaikka on 1800-luvun Englanti, ei parempi ole sama asia kuin helpompi, vaan oikeastaan päinvastoin. Tiukka kuri hallitsee, hillitty on paras asia mitä ihminen voi olla.
Bodies of Light on hieno kuvaus jäykästä, kuria korostavasta moraalijärjestelmästä ja siitä miten se hallitsee ihmisen elämää. Edelliseltä sukupolvelta opittu kuri sisäistetään ja äidin ääni asettuu lapsen sisälle asumaan. Ulkoinen maailma on jäykkä, mutta vielä jäykempää on itsensä kontrollointi ja rajoittaminen. Miten pyristellä eroon yhteiskunnan kahleista, kun sisällä jylläävät vielä tiukemmat normit?
Romaani peilaa yhtä hyvin nykyaikaa kuin 1800-luvun Englantia ja vaikka minun (kolmekymppisen 2020-luvulla elävän cis-miehen) elämäni on hyvin erilainen kuin kirjan henkilöiden, samastumispintaa tunteiden kontrolloinnista ja vastuunkannon ja kärsimyksen ihannoinnista löytyy paljon. Kiinnostavaa on toki myös ajankuva: naisten oikeuksien kamppailu, köyhyyden ja ylemmän keskiluokan väliset suhteet, maalaustaide, tapetit ja vaatteet.
Luin viime vuonna Sarah Mossin uusimman romaanin Ghost Wall ja se vakuutti minut siitä, että muutkin Mossin kirjat kannattaa lukea. Bodies of Lightin jälkeen olen entistä vakuuttuneempi.
Hieno kirjailija, hieno kirja.
Nuoripari menee naimisiin ja kumpikaan ei oikein tiedä miten siinä, toisen kanssa, olisi, koska ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Kaikki on uutta, kun muuttaa pois kotoaan suoraan toisen ihmisen luokse. Kirja ei kuitenkaan kerro heistä, vaan heidän lapsistaan, joille vanhemmat (erityisesti äiti) yrittävät pedata parempia oloja kuin itselleen. Parempaa tulevaisuutta, enemmän mahdollisuuksia.
Mutta koska tapahtumapaikka on 1800-luvun Englanti, ei parempi ole sama asia kuin helpompi, vaan oikeastaan päinvastoin. Tiukka kuri hallitsee, hillitty on paras asia mitä ihminen voi olla.
Bodies of Light on hieno kuvaus jäykästä, kuria korostavasta moraalijärjestelmästä ja siitä miten se hallitsee ihmisen elämää. Edelliseltä sukupolvelta opittu kuri sisäistetään ja äidin ääni asettuu lapsen sisälle asumaan. Ulkoinen maailma on jäykkä, mutta vielä jäykempää on itsensä kontrollointi ja rajoittaminen. Miten pyristellä eroon yhteiskunnan kahleista, kun sisällä jylläävät vielä tiukemmat normit?
Romaani peilaa yhtä hyvin nykyaikaa kuin 1800-luvun Englantia ja vaikka minun (kolmekymppisen 2020-luvulla elävän cis-miehen) elämäni on hyvin erilainen kuin kirjan henkilöiden, samastumispintaa tunteiden kontrolloinnista ja vastuunkannon ja kärsimyksen ihannoinnista löytyy paljon. Kiinnostavaa on toki myös ajankuva: naisten oikeuksien kamppailu, köyhyyden ja ylemmän keskiluokan väliset suhteet, maalaustaide, tapetit ja vaatteet.
Luin viime vuonna Sarah Mossin uusimman romaanin Ghost Wall ja se vakuutti minut siitä, että muutkin Mossin kirjat kannattaa lukea. Bodies of Lightin jälkeen olen entistä vakuuttuneempi.
Hieno kirjailija, hieno kirja.