Scan barcode
A review by viljaneito
Täällä Pohjantähden alla 1–3 by Väinö Linna
5.0
Nyt se on luettu. Tunteet sekavat, toisaalta olen iloinen voidessani todeta kääntäneeni viimeisen sivun, mutta toisaalta tekisi mieli aloittaa uudestaan nyt heti. Ontto olo kun ei voi enää seurata Koskelan perheen elämää.
Tätä kirjaa ylistetään kaikkialla ja tiedän, että tämä vuodatus tulee olemaan vain yksi monista, mutta sanotaanpa se silti. Täällä Pohjantähden alla on upea kirja, mieletön lukukokemus ja suomalaisena ihan oikeasti menettää todella paljon jos ei tähän tartu. Kirja antaa uudenlaista kosketuspintaa lähihistorian tapahtumiin ja on jännittävää, miten helposti ja tunteella sitä samaistuu henkilöihin ja tapahtumiin.
Täällä Pohjantähden alla herätti niin monia tunteita. Itkin moneen kertaan, mutta etenkin tunteisiin osuivat kansalaissodan tapahtumat, II maailmansodan tapahtumat ja aivan viimeiset luvut siksi, että matka oli päättymässä.
Täytyy myös sanoa, että jos Linna jotain osaa, niin lopettaa romaaninsa. Tuntemattoman sotilaan viimeinen lause on kuuluisa ja tämänkin trilogian kaikki osat loppuvat upeasti. Loppukohtauksista maalautuu lukijalle todella kirkas tunnelmakuva enkä muista koskaan lukeneeni aivan vastaavaa.
Voisin ylistää tätä loputtomiin hahmojen, kielten ja kaiken osalta, mutta ehkäpä jätän tältä erää tähän. Suosittelen kirjaa aivan kaikille, se on upea kuvaus Suomen lähihistoriasta ihmisen tasolta ja unohtumaton, 70 vuotta kattava matka Pentinkulman kylän maisemissa yhdessä Koskelan perheen kanssa. Ei kannata turhaan pelätä lukemista, sillä vaikka kirja aika ajoin seisoo hiukan paikoillaan, on se mukaansatempaava ja ennen kaikkea lukija alkaa elää tapahtumien mukana.
Täällä Pohjantähden alla ei kaunistele tai ole inhorealistinen, se on ennen kaikkea elämänmakuinen ja aito. Kaunis, koskettava ja mieleenpainuva. Ainutlaatuinen teos. Uskaltaisin sanoa suosikiksi.
Aion varmasti lukea tämän vielä uudelleenkin.
Tätä kirjaa ylistetään kaikkialla ja tiedän, että tämä vuodatus tulee olemaan vain yksi monista, mutta sanotaanpa se silti. Täällä Pohjantähden alla on upea kirja, mieletön lukukokemus ja suomalaisena ihan oikeasti menettää todella paljon jos ei tähän tartu. Kirja antaa uudenlaista kosketuspintaa lähihistorian tapahtumiin ja on jännittävää, miten helposti ja tunteella sitä samaistuu henkilöihin ja tapahtumiin.
Täällä Pohjantähden alla herätti niin monia tunteita. Itkin moneen kertaan, mutta etenkin tunteisiin osuivat kansalaissodan tapahtumat
Spoiler
Kaikki oli tietysti kamalaa, mutta etenkin ratkesin Aleksin ja Akustin teloitukselle ja Akselin kotiinpaluulle.Spoiler
Olin spoilaantunut luovan kirjoittamisen opettajan, koulussa näkemäni leffan ja Tuntemattoman sotilaan ansiosta, mutta silti. Kun Eero ja Voitto kaatuivat aloin itkeä aika lujaa ja täytyy myös sanoa, että se kyseisen opettajan esimerkkinä käyttämä kohtaus jossa Akseli ja Elina menevät katsomaan Voiton ruumista ja saavat tietää, että paikalla on toinenkin, on uskomattoman voimakas. (Vilhon kuolemaan Tuntemattoman lukeneena osasin erilailla varautua.)Täytyy myös sanoa, että jos Linna jotain osaa, niin lopettaa romaaninsa. Tuntemattoman sotilaan viimeinen lause on kuuluisa ja tämänkin trilogian kaikki osat loppuvat upeasti. Loppukohtauksista maalautuu lukijalle todella kirkas tunnelmakuva enkä muista koskaan lukeneeni aivan vastaavaa.
Voisin ylistää tätä loputtomiin hahmojen, kielten ja kaiken osalta, mutta ehkäpä jätän tältä erää tähän. Suosittelen kirjaa aivan kaikille, se on upea kuvaus Suomen lähihistoriasta ihmisen tasolta ja unohtumaton, 70 vuotta kattava matka Pentinkulman kylän maisemissa yhdessä Koskelan perheen kanssa. Ei kannata turhaan pelätä lukemista, sillä vaikka kirja aika ajoin seisoo hiukan paikoillaan, on se mukaansatempaava ja ennen kaikkea lukija alkaa elää tapahtumien mukana.
Täällä Pohjantähden alla ei kaunistele tai ole inhorealistinen, se on ennen kaikkea elämänmakuinen ja aito. Kaunis, koskettava ja mieleenpainuva. Ainutlaatuinen teos. Uskaltaisin sanoa suosikiksi.
Aion varmasti lukea tämän vielä uudelleenkin.