Scan barcode
A review by katrinkirjat
Maresi by Maria Turtschaninoff
dark
emotional
hopeful
inspiring
mysterious
sad
tense
fast-paced
- Plot- or character-driven? A mix
- Strong character development? Yes
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? Yes
- Flaws of characters a main focus? No
3.5
Maresi on kymmenen vuotta sitten (2014) julkaistu teos, joka on aika lailla yhtä kauan seissyt lukemattomana hyllyssäni. #Hushyllynlämmittäjät2024 -haasteeseen piti kuitenkin lukea kirja, joka on sarjan osa. Maresi on Punaisen luostarin kronikoita -sarjan ensimmäinen osa, joten valitsin sen tähän. Luin kirjan kahdessa illassa. Kannatti hillota kymmenen vuotta...
Maresi on nuori tyttö, joka asuu pienellä saarella Punaisessa luostarissa. Saarella asuu vain naisia, miehiltä saareen tulo on kiellettyä. Saari on naisille turvapaikka ja samalla paikka oppia. Kun saarelle saapuu pelokas, puhumaton ja huonossa kunnossa oleva Jai, alkaa siitä yksi saaren tarinoista. Jai pakenee jotain hirmuista ja hirveää, ja Jai on varma, ettei se anna periksi, ennen kuin löytää hänet. Saaren pitäisi olla suojapaikka, mutta pystyykö edes saari suojelemaan Jaita?
Ihastuin kirjassa sen alkuasetelmaan, kirjan maisemiin, tiiviiseen kerrontaan, joka onnistuu kuitenkin luomaan kirjaan vahvan tunnelman. Kevyt kesätuuli vaihtuu välillä tyrskyävään myrskyyn, ja sen kaiken voi melkein aistia. Kirjassa on hieno fantasiamaailma, jota ei liiaksi selitetä auki, mutta josta saa kuitenkin helposti käsityksen. Tarina on hieno, koskettava ja uniikki. Kirja on ylistyslaulu naisille.
Kirja käsittelee patriarkaatin musertavia rakenteita, naisten kokemaa sortoa, hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Kirjassa onkin aika rajuja kohtauksia muutama. Minua hieman häiritsi se tapa, jolla näistä kerrottiin ja tavallaan sellainen narratiivi, joka toistuu, ja jota mielellään näkisin muutettavan. Tässä olikin ehkä se kohta, jossa huomasi, että kirja on jo kymmenen vuotta vanha.
Kirja on suunnattu nuorille, mutta koska kirjassa on raakaa väkivaltaa ja julmuutta, en suosittele sitä kovin herkille lukijoille. Aikuiselle minulle upposi tämä, mutta kymmenen vuotta sitten olisi ehkä uponnut vielä paremmin!
Maresi on nuori tyttö, joka asuu pienellä saarella Punaisessa luostarissa. Saarella asuu vain naisia, miehiltä saareen tulo on kiellettyä. Saari on naisille turvapaikka ja samalla paikka oppia. Kun saarelle saapuu pelokas, puhumaton ja huonossa kunnossa oleva Jai, alkaa siitä yksi saaren tarinoista. Jai pakenee jotain hirmuista ja hirveää, ja Jai on varma, ettei se anna periksi, ennen kuin löytää hänet. Saaren pitäisi olla suojapaikka, mutta pystyykö edes saari suojelemaan Jaita?
Ihastuin kirjassa sen alkuasetelmaan, kirjan maisemiin, tiiviiseen kerrontaan, joka onnistuu kuitenkin luomaan kirjaan vahvan tunnelman. Kevyt kesätuuli vaihtuu välillä tyrskyävään myrskyyn, ja sen kaiken voi melkein aistia. Kirjassa on hieno fantasiamaailma, jota ei liiaksi selitetä auki, mutta josta saa kuitenkin helposti käsityksen. Tarina on hieno, koskettava ja uniikki. Kirja on ylistyslaulu naisille.
Kirja käsittelee patriarkaatin musertavia rakenteita, naisten kokemaa sortoa, hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Kirjassa onkin aika rajuja kohtauksia muutama. Minua hieman häiritsi se tapa, jolla näistä kerrottiin ja tavallaan sellainen narratiivi, joka toistuu, ja jota mielellään näkisin muutettavan. Tässä olikin ehkä se kohta, jossa huomasi, että kirja on jo kymmenen vuotta vanha.
Kirja on suunnattu nuorille, mutta koska kirjassa on raakaa väkivaltaa ja julmuutta, en suosittele sitä kovin herkille lukijoille. Aikuiselle minulle upposi tämä, mutta kymmenen vuotta sitten olisi ehkä uponnut vielä paremmin!