Scan barcode
A review by katrinkirjat
Liila by Meri Kuusisto
dark
reflective
sad
medium-paced
- Plot- or character-driven? Character
3.0
Meri Kuusiston Liila (2024) käsittelee vaikeaa ja vaiettua aihetta, eli äitejä, jotka käyttävät lapsiaan seksuaalisesti hyväksi. Kirjan päähenkilö Pilvi muistaa ja tajuaa yhtäkkiä kesken graduseminaarin, mitä on tapahtunut. Kirja kuvaa aikuisen ihmisen elämää, jossa isot traumat ovat henkinen ja fyysinenkin painolasti. Miten rakentaa elämää, olla parisuhteessa, kun traumat värittävät elämästä ihan omanlaisensa ja oikeastaan koko ajan haluaisi vain paeta jotain?
Kirjassa kuvataan mielestäni onnistuneesti, taidokkaasti ja myös sopivan absurdein kääntein traumatisoituneen ihmisen mielenmaisemaa, ahdistusta, pelkoa ja hidasta toipumista. Kirja keskittyy kuvaamaan Pilvin aikuisuutta, eikä takaumia ole kuin sen verran, että lukija saa kiinni, mistä on kyse. Minusta ratkaisu on hyvä. Mutta on kirja silti ahdistavaa luettavaa.
Kirja tarttuu tärkeää aiheeseen. Vaikka nykyään jonkin verran puhutaankin kriittisesti äitimyytistä, eikä enää suorilta välttämättä ajatella, että äitiys tekee jotenkin pyhäksi, niin harvalle tulee ensimmäisenä mieleen, että äiti olisi se väärintekijä. Olen keskustellut tästä aiheesta viime aikoina eri tilanteissa ja olikin raskaalla tavalla ilahduttavaa, että satuin näiden keskustelujen keskellä tarttumaan juuri tähän kirjaan.
Pidin kirjasta, minusta siinä oli paljon hyvää. Pidin erityisesti siitä, miten sen käsitteli vakavaa aihetta ja kuvasi järkkynyttä psyyketta. Kokonaisuus oli tosin hieman sekava ja etäinen, paikoin ehkä liiankin hiottu, teksti tuntui muutaman kerran polkevan vähän tyhjää. Tätä tiivistä kirjaa olisi voinut tiivistää ehkä vielä hieman, tai sitten kasvattaa, mutta ehkä suoremmin sanakääntein.
Suosittelen varauksella, sillä aiheet ovat hyvin triggeröiviä.
Kirjassa kuvataan mielestäni onnistuneesti, taidokkaasti ja myös sopivan absurdein kääntein traumatisoituneen ihmisen mielenmaisemaa, ahdistusta, pelkoa ja hidasta toipumista. Kirja keskittyy kuvaamaan Pilvin aikuisuutta, eikä takaumia ole kuin sen verran, että lukija saa kiinni, mistä on kyse. Minusta ratkaisu on hyvä. Mutta on kirja silti ahdistavaa luettavaa.
Kirja tarttuu tärkeää aiheeseen. Vaikka nykyään jonkin verran puhutaankin kriittisesti äitimyytistä, eikä enää suorilta välttämättä ajatella, että äitiys tekee jotenkin pyhäksi, niin harvalle tulee ensimmäisenä mieleen, että äiti olisi se väärintekijä. Olen keskustellut tästä aiheesta viime aikoina eri tilanteissa ja olikin raskaalla tavalla ilahduttavaa, että satuin näiden keskustelujen keskellä tarttumaan juuri tähän kirjaan.
Pidin kirjasta, minusta siinä oli paljon hyvää. Pidin erityisesti siitä, miten sen käsitteli vakavaa aihetta ja kuvasi järkkynyttä psyyketta. Kokonaisuus oli tosin hieman sekava ja etäinen, paikoin ehkä liiankin hiottu, teksti tuntui muutaman kerran polkevan vähän tyhjää. Tätä tiivistä kirjaa olisi voinut tiivistää ehkä vielä hieman, tai sitten kasvattaa, mutta ehkä suoremmin sanakääntein.
Suosittelen varauksella, sillä aiheet ovat hyvin triggeröiviä.
Content Warnings
Graphic: Sexual harassment and Sexual violence
Moderate: Vomit