Scan barcode
A review by lukuisa
Rakkauksien lokikirja by Elina Hirvonen
emotional
hopeful
inspiring
reflective
medium-paced
- Plot- or character-driven? N/A
- Strong character development? N/A
- Loveable characters? Yes
- Diverse cast of characters? Yes
- Flaws of characters a main focus? Yes
5.0
”Rakastatko minua, vaikka etsin jatkuvasti jotain, mitä en löydä?”
Syksyllä 2019 kirjan kertoja kamppailee masennusta vastaan ja pelkää menettävänsä kyvyn kirjoittaa. Hän alkaa kerätä ylös eri puolilla maailmaa tuttujen ja tuntemattomien ihmisten kanssa käymiään keskusteluja rakkaudesta. Rakkaus löytyy tapaamisista kahviloissa, kullanhohtoisesta palatsista Tigrisin varrelta, kävelyiltä pandemian autioittamilta kaduilta, omasta menneisyydestä. Joka puolella ihmiset etsivät rakkautta, merkitystä ja toivoa elämäänsä, nopeasti lämpenevässä ja sotivassa maailmassa.
Rakkauksien lisäksi teos laajenee käsittelemään kertojan henkilökohtaista elämää: traumoja, masennusta, aikuiseksi kasvamista, perhe-elämää, aktivismia, taiteen tekemistä, ystävyyttä. Valoa ja pimeyttä.
Rakastin tätä kirjaa. Yksinkertaisesti, yhtään kiertelemättä. Rakastin, miten se poukkoili ja laajeni sivu sivulta, rakastin sen runsautta. Rakastin kaikkia keskusteluja ja syvällisiä huomioita. Rakastin yllättäviä kohtaamisia. Rakastin, millaisia tuntemuksia lauseet minussa herättivät. Tunsin suurta kaipuuta, surua, suuttumusta, turhautumista, toivoa. Rakastin miten se löysi minusta jotain määrittelemätöntä, piilossa olevaa, salattua.
Onnekseni tämä on vasta trilogian alku.
”Ehkä on niin, hän sanoo, että olemme olemassa toisillemme ennen kaikkea taiteen kautta. Ehkä musiikki, kuvataide ja kirjoitetut sanat tuovat meidät lähemmäksi toisiamme kuin puhutut sanat voisivat koskaan tuoda. Jos uskonto on portti ikuisuuteen, ehkä taide on portti toiseen ihmiseen.”
Syksyllä 2019 kirjan kertoja kamppailee masennusta vastaan ja pelkää menettävänsä kyvyn kirjoittaa. Hän alkaa kerätä ylös eri puolilla maailmaa tuttujen ja tuntemattomien ihmisten kanssa käymiään keskusteluja rakkaudesta. Rakkaus löytyy tapaamisista kahviloissa, kullanhohtoisesta palatsista Tigrisin varrelta, kävelyiltä pandemian autioittamilta kaduilta, omasta menneisyydestä. Joka puolella ihmiset etsivät rakkautta, merkitystä ja toivoa elämäänsä, nopeasti lämpenevässä ja sotivassa maailmassa.
Rakkauksien lisäksi teos laajenee käsittelemään kertojan henkilökohtaista elämää: traumoja, masennusta, aikuiseksi kasvamista, perhe-elämää, aktivismia, taiteen tekemistä, ystävyyttä. Valoa ja pimeyttä.
Rakastin tätä kirjaa. Yksinkertaisesti, yhtään kiertelemättä. Rakastin, miten se poukkoili ja laajeni sivu sivulta, rakastin sen runsautta. Rakastin kaikkia keskusteluja ja syvällisiä huomioita. Rakastin yllättäviä kohtaamisia. Rakastin, millaisia tuntemuksia lauseet minussa herättivät. Tunsin suurta kaipuuta, surua, suuttumusta, turhautumista, toivoa. Rakastin miten se löysi minusta jotain määrittelemätöntä, piilossa olevaa, salattua.
Onnekseni tämä on vasta trilogian alku.
”Ehkä on niin, hän sanoo, että olemme olemassa toisillemme ennen kaikkea taiteen kautta. Ehkä musiikki, kuvataide ja kirjoitetut sanat tuovat meidät lähemmäksi toisiamme kuin puhutut sanat voisivat koskaan tuoda. Jos uskonto on portti ikuisuuteen, ehkä taide on portti toiseen ihmiseen.”