Scan barcode
A review by peripetia
Teemestarin kirja by Emmi Itäranta
3.0
(Arvostelu suomeksi alempana)
The short version: I disliked this book more than I liked it, but the ending redeemed it a bit.
The long version, starting with the things I disliked:
The LANGUAGE. I read this book in Finnish, but I felt like I was reading a poorly translated book from English to Finnish. This book was written to be read in English. It includes so many poorly written lines and phrases that made perfect sense when I translated them into English in my head, and those translated phrases were the exact same that you find in every single fantasy and scifi book. The writing in general seemed to leaned into the Finnish setting more in the latter half of the book.
The lyricism has gained praise, but it was way over the top, to the point that it didn't make sense sometimes. In these parts the author took the opportunity to use Finnish to its full potential, which was great, but the descriptions were just... I don't know. Childish somehow. Like a teenager thinking that stuffing as many metaphors and innovative descriptions into their text makes it good writing. (I just recently read some of my own old writings and this is a sin I am guilty of as well)
The pacing was poor. The first and second halves of the book felt almost like different stories. Very little happens in the first part, and the plot begins in the second half. Even then it drags on. The plot happens during the last 20 pages or so.
What I liked:
I don't really like to read novels about the ecological destruction of the planet because it seems too realistic. This was cool, though. I liked the mix of cultures that had become the norm as time passed. The setting in Lapland was also cool when it was discussed in any way.
Overall I just didn't like reading this. It made me frustrated and bored. Still, I would recommend this with the caveat that you should read it in English.
Suomeksi:
En suoraan sanottuna tykännyt tästä kirjasta. Suurin ongelmani oli, että kieli oli anglismia anglismin perään. Käänsin kummallisen kuuloisia kohtia englanniksi päässäni ja katsos vaan, kuulostaa ihan siltä samalta shaibalta kuin mitä jokaisessa tusinafantasiakirjassa on.
Näistä voi olla eri mieltä, mutta pari kohtaa missä minun mielestäni oli huonoa kieltä:
"Meillä on määräyksemme", sanoo sotilas. En koskaan ole kuullut tuota suomeksi; "We have our orders" on liiankin tuttu. Tässä suomeksi sanottaisiin (minun mielestäni) jotain muuta, vaikka että "teemme vain työtämme" tai jotain mitä voisi kuulla paikallisen baarin portsarilta.
"Huvitatte minua, neiti Kaitio". Taas minusta outo, englanniksi olisi "You amuse me". Tämäkin on joka ikisessä fantasia- ja scifikirjassa. Suomeksi sanoisin itse esim. "Olette huvittava" tai jotain ihan muuta.
"Pystyin näkemään kuinka henkilölle X tehtiin näin" eli "I could see what/how". Mielestäni jälleen esim. "Näin mielessäni" olisi luonnollisempi.
Mutta nämä on tällaisia minun vinkumisiani.
"Lyyrisyys" oli itselleni aivan hirveää luettavaa. Tässä käyttäisin sanaa <i>cringe</i> – eli anglismia, tekopyhä kun olen :).
Juoni on hyvin hukassa ensimmäisen puoliskon verran, sitten alkaa tapahtua edes jotain, mutta itse juoni tapahtuu n. 20 viimeisen sivun aikana, vaikka toisaalta juonenpätkä jää auki. Loppu pelasti silti jonkun verran.
Olen yrittänyt lukea enemmän suomeksi, mutta tämä oli suoraan sanottuna ihan perseestä siltä kantilta. Jos haluan lukea englanniksi niin sitten luen englanniksi. Suomenkielistä kirjallisuutta olisi kiva lukea niin, että siinä käytettäisiin luonnollista ja kunnollista suomea.
The short version: I disliked this book more than I liked it, but the ending redeemed it a bit.
The long version, starting with the things I disliked:
The LANGUAGE. I read this book in Finnish, but I felt like I was reading a poorly translated book from English to Finnish. This book was written to be read in English. It includes so many poorly written lines and phrases that made perfect sense when I translated them into English in my head, and those translated phrases were the exact same that you find in every single fantasy and scifi book. The writing in general seemed to leaned into the Finnish setting more in the latter half of the book.
The lyricism has gained praise, but it was way over the top, to the point that it didn't make sense sometimes. In these parts the author took the opportunity to use Finnish to its full potential, which was great, but the descriptions were just... I don't know. Childish somehow. Like a teenager thinking that stuffing as many metaphors and innovative descriptions into their text makes it good writing. (I just recently read some of my own old writings and this is a sin I am guilty of as well)
The pacing was poor. The first and second halves of the book felt almost like different stories. Very little happens in the first part, and the plot begins in the second half. Even then it drags on. The plot happens during the last 20 pages or so.
What I liked:
I don't really like to read novels about the ecological destruction of the planet because it seems too realistic. This was cool, though. I liked the mix of cultures that had become the norm as time passed. The setting in Lapland was also cool when it was discussed in any way.
Overall I just didn't like reading this. It made me frustrated and bored. Still, I would recommend this with the caveat that you should read it in English.
Suomeksi:
En suoraan sanottuna tykännyt tästä kirjasta. Suurin ongelmani oli, että kieli oli anglismia anglismin perään. Käänsin kummallisen kuuloisia kohtia englanniksi päässäni ja katsos vaan, kuulostaa ihan siltä samalta shaibalta kuin mitä jokaisessa tusinafantasiakirjassa on.
Näistä voi olla eri mieltä, mutta pari kohtaa missä minun mielestäni oli huonoa kieltä:
"Meillä on määräyksemme", sanoo sotilas. En koskaan ole kuullut tuota suomeksi; "We have our orders" on liiankin tuttu. Tässä suomeksi sanottaisiin (minun mielestäni) jotain muuta, vaikka että "teemme vain työtämme" tai jotain mitä voisi kuulla paikallisen baarin portsarilta.
"Huvitatte minua, neiti Kaitio". Taas minusta outo, englanniksi olisi "You amuse me". Tämäkin on joka ikisessä fantasia- ja scifikirjassa. Suomeksi sanoisin itse esim. "Olette huvittava" tai jotain ihan muuta.
"Pystyin näkemään kuinka henkilölle X tehtiin näin" eli "I could see what/how". Mielestäni jälleen esim. "Näin mielessäni" olisi luonnollisempi.
Mutta nämä on tällaisia minun vinkumisiani.
"Lyyrisyys" oli itselleni aivan hirveää luettavaa. Tässä käyttäisin sanaa <i>cringe</i> – eli anglismia, tekopyhä kun olen :).
Juoni on hyvin hukassa ensimmäisen puoliskon verran, sitten alkaa tapahtua edes jotain, mutta itse juoni tapahtuu n. 20 viimeisen sivun aikana, vaikka toisaalta juonenpätkä jää auki. Loppu pelasti silti jonkun verran.
Olen yrittänyt lukea enemmän suomeksi, mutta tämä oli suoraan sanottuna ihan perseestä siltä kantilta. Jos haluan lukea englanniksi niin sitten luen englanniksi. Suomenkielistä kirjallisuutta olisi kiva lukea niin, että siinä käytettäisiin luonnollista ja kunnollista suomea.