Scan barcode
A review by whimpulse
Berliininpoppelit by Anne B. Ragde, Tarja Teva
4.0
Olipa aikamoinen kyyti!
Sain tämän kirjavinkin kysyttyäni äidiltä kirjasuositusta, ja pakko myöntää että tämä on todella hänelle tyypillinen kirja. Kahdessa ajassa, kolmessa sukupolvessa, maaseudulla pohjoisessa. Tällä kertaa kylläkin Norjan Trondheimissa Suomen sijaan, mutta miljöössä ja kulttuurissa on yhteneväisyyksiä.
Kirjan veljekset ja kolme viidestä kertojanäänestä, Tor, Margido ja Erlend, ovat virkistävän erilaisia toisistaan ja siitä, miten itse elän ja koen asiat, vaikka paljon tuttuakin löytyy. Aivan kuin olisin tavannut versioita kaikista näistä hahmoista oikeassa elämässä, vaikka en olekaan Trondheimilaiselta sikafarmilta saati Kööpenhaminasta. Torunn taas tarjoaa ainakin minunlaiselleni lukijalle vielä lähestyttävämmän näkökulman vieraantuneiden veljesten ja heidän vanhempiensa elämään - tarpeeksi ulkopuolisen, että asiat näkyvät kuinka ne ovat eikä kuinka hahmot teeskentelevät, toivovat tai pelkäävät niiden olevan. Yhden ihmisen mielestä hienosti hoidettu koti on likaan peittynyt läävä, kasveja pursuavat ikkunalaudat täynnä kuolleita tikkuja mullissa.
Anna jää kaiken paljastuttua vielä sopivasti mysteeriksi - näemme hänet nuorena, näemme hänet vanhana. Kuulemme ristiriitaisia lausuntoja väliin jäävältä ajalta. Aina tällaisia tarinoita vanhoista ihmisistä kuullessa tulee jotenkin haikea olo. Tämä tarina on fiktiota, mutta historia on taatusti täynnä samankaltaisia. Sopimattomia suhteita, joissa on kuitenkin rakkautta. Häpeällisiä salaisuuksia, jotka pitkittyessään muuttavat ihmistä ja vaikuttavat sivullisiin. Kokemusta siitä, että ei voi olla avoimesti itsensä. Aina pitää vilkuilla olan yli, odottaa oikeaa hetkeä, välttää sanomasta asioita liian suoraan. Kehittyneet kommunikaatio-ongelmat periytyvät eteenpäin.
Huolimatta raskaistakin teemoista ja synkistä hetkistä tämä oli jotenkin aika helppoa lukea. Juoni liikkui, kuva selkiytyi, meno vaihteli huvittavasta raastavaan.
Hauskoja faktoja: sekä minä että äitini luulimme Margidoa naiseksi pitkälle ensimmäiseen lukuun. Vieras nimi, suomen sukupuolineutraalit hän-sanat ja niukka ulkonäön kuvaus alussa hämäsi (opimme useimpien hahmojen ulkonäöstä enimmäkseen toisten kertojien kautta, ja Margidon luku oli ensimmäinen).
Sain tämän kirjavinkin kysyttyäni äidiltä kirjasuositusta, ja pakko myöntää että tämä on todella hänelle tyypillinen kirja. Kahdessa ajassa, kolmessa sukupolvessa, maaseudulla pohjoisessa. Tällä kertaa kylläkin Norjan Trondheimissa Suomen sijaan, mutta miljöössä ja kulttuurissa on yhteneväisyyksiä.
Kirjan veljekset ja kolme viidestä kertojanäänestä, Tor, Margido ja Erlend, ovat virkistävän erilaisia toisistaan ja siitä, miten itse elän ja koen asiat, vaikka paljon tuttuakin löytyy. Aivan kuin olisin tavannut versioita kaikista näistä hahmoista oikeassa elämässä, vaikka en olekaan Trondheimilaiselta sikafarmilta saati Kööpenhaminasta. Torunn taas tarjoaa ainakin minunlaiselleni lukijalle vielä lähestyttävämmän näkökulman vieraantuneiden veljesten ja heidän vanhempiensa elämään - tarpeeksi ulkopuolisen, että asiat näkyvät kuinka ne ovat eikä kuinka hahmot teeskentelevät, toivovat tai pelkäävät niiden olevan. Yhden ihmisen mielestä hienosti hoidettu koti on likaan peittynyt läävä, kasveja pursuavat ikkunalaudat täynnä kuolleita tikkuja mullissa.
Anna jää kaiken paljastuttua vielä sopivasti mysteeriksi - näemme hänet nuorena, näemme hänet vanhana. Kuulemme ristiriitaisia lausuntoja väliin jäävältä ajalta. Aina tällaisia tarinoita vanhoista ihmisistä kuullessa tulee jotenkin haikea olo. Tämä tarina on fiktiota, mutta historia on taatusti täynnä samankaltaisia. Sopimattomia suhteita, joissa on kuitenkin rakkautta. Häpeällisiä salaisuuksia, jotka pitkittyessään muuttavat ihmistä ja vaikuttavat sivullisiin. Kokemusta siitä, että ei voi olla avoimesti itsensä. Aina pitää vilkuilla olan yli, odottaa oikeaa hetkeä, välttää sanomasta asioita liian suoraan. Kehittyneet kommunikaatio-ongelmat periytyvät eteenpäin.
Huolimatta raskaistakin teemoista ja synkistä hetkistä tämä oli jotenkin aika helppoa lukea. Juoni liikkui, kuva selkiytyi, meno vaihteli huvittavasta raastavaan.
Hauskoja faktoja: sekä minä että äitini luulimme Margidoa naiseksi pitkälle ensimmäiseen lukuun. Vieras nimi, suomen sukupuolineutraalit hän-sanat ja niukka ulkonäön kuvaus alussa hämäsi (opimme useimpien hahmojen ulkonäöstä enimmäkseen toisten kertojien kautta, ja Margidon luku oli ensimmäinen).