Scan barcode
A review by katrinkirjat
Elvi ja Ebba by Tiina Tuppurainen
emotional
funny
inspiring
lighthearted
medium-paced
3.0
Sain arvostelukappaleena Elvi ja Ebba -kirjan, ja olin innoissani, kuten aina, kun saan käsiini uutta sateenkaarikirjallisuutta.
Kirja kertoo nimensä mukaisesti Elvistä ja Ebbasta, joilla on joskus menneisyydessä ollut suhde. Suhde on päättynyt jo kymmeniä vuosia sitten, mutta kun he yllättäen kohtaavat kadulla, saa tarina jatkoa. Tai uusi tarina alkaa.
Pidin kirjassa erityisesti siitä, että kirjan päähenkilöt ovat ikäihmisiä. Heidän kautta kirjassa kurkataan sateenkaari-ihmisten historiaan; on heterosuhteissa eläneitä lesboja ja queer-ihmisiä, jotka haikailevat menneisyyden bileitä ja menoja. Tässä hetkessä eletään yksin, tai monisuhteisina, tai tuodaan kotiin yövieraita, ja haaveillaan kommuunista, jossa iäkkäät voisivat asua turvallisesti yhdessä. Joillakin on lapsia, toisilla ei.
Lämminhenkinen tarina tuntui turvalliselta ja siitä tuli pääosin hyvä mieli. (Vaikka kirja sisältää myös niitä surullisempia sävyjä.) Tosin hyvä mieli tuli jo siinä kohtaa, kun tajuaa pitelevänsä käsissään sateenkaarikirjaa, jonka keskiössä ovat iäkkäät ihmiset.
Kirjassa mietitty seuraavat asiat: nopeat seksikohtaukset (miten…?), keskiluokkaisuus ja kirjan hämäräksi jäävä lopetus. Olisin toivonut kirjan jatkuvan vielä, ja joidenkin tarinoiden saavan selkeämmän suunnan ennen loppua.
Kirja kertoo nimensä mukaisesti Elvistä ja Ebbasta, joilla on joskus menneisyydessä ollut suhde. Suhde on päättynyt jo kymmeniä vuosia sitten, mutta kun he yllättäen kohtaavat kadulla, saa tarina jatkoa. Tai uusi tarina alkaa.
Pidin kirjassa erityisesti siitä, että kirjan päähenkilöt ovat ikäihmisiä. Heidän kautta kirjassa kurkataan sateenkaari-ihmisten historiaan; on heterosuhteissa eläneitä lesboja ja queer-ihmisiä, jotka haikailevat menneisyyden bileitä ja menoja. Tässä hetkessä eletään yksin, tai monisuhteisina, tai tuodaan kotiin yövieraita, ja haaveillaan kommuunista, jossa iäkkäät voisivat asua turvallisesti yhdessä. Joillakin on lapsia, toisilla ei.
Lämminhenkinen tarina tuntui turvalliselta ja siitä tuli pääosin hyvä mieli. (Vaikka kirja sisältää myös niitä surullisempia sävyjä.) Tosin hyvä mieli tuli jo siinä kohtaa, kun tajuaa pitelevänsä käsissään sateenkaarikirjaa, jonka keskiössä ovat iäkkäät ihmiset.
Kirjassa mietitty seuraavat asiat: nopeat seksikohtaukset (miten…?), keskiluokkaisuus ja kirjan hämäräksi jäävä lopetus. Olisin toivonut kirjan jatkuvan vielä, ja joidenkin tarinoiden saavan selkeämmän suunnan ennen loppua.