Scan barcode
A review by katrinkirjat
Välimatkoja by Nina LaCour
dark
emotional
hopeful
reflective
sad
fast-paced
- Plot- or character-driven? Character
3.0
Nina LaCour: Välimatkoja (2018, alkuteos 2017) on monessa onnistunut nuortenkirja.
Marin asuu koulun asuntolassa ja on ainoa, joka ei aio lähteä joululomaksi kotiin tai minnekään. Hän jää asuntolaan. Mabel, ihminen hänen menneisyydestään, on tulossa kolmeksi päiväksi hänen luokseen. He eivät ole nähneet tai jutelleet sen jälkeen, kun Marin yhtäkkiä lähti ja katosi, muutti toiselle puolelle Yhdysvaltoja. Marin ei ole vastannut soittoihin eikä viesteihin. Sitten Mabel seisoo asuntolan pihassa ja Marinin tarina alkaa avautua hiljalleen. Mikä sai Marinin lähtemään? Miksi hän katkaisi yhteydet menneeseen kokonaan? Mitä Marin edes teki ensimmäiset viikot lähtönsä jälkeen?
Kun tarina alkaa, se tuntu hetken levottomalta. Pian saa kiinni miksi. Kirja käsittelee menetystä, surua, perheitä ja ihmissuhteita. Se välittyy kirjan kerronnastakin. Kirja ei sorru turhaan kliseisiin, eikä anna vain tyydyttäviä vastauksia, mikä oli mielestäni hienoa. Elämä on monimutkaista. Kuitenkin kirja valaa toivoa ja uskoa. Meinasin kirjoittaa, että tämä ei ole kuin amerikkalainen elokuva, mutta kyllä tämä vähän on. Ihan hyvässä mielessä.
Kirjan hahmot ovat sateenkaarevia, mutta kirja hieman notkahtaa sukupuolenmoninaisuuden kohdalla, mikä on tietenkin harmi.
Kokonaisuudesta pidin. Kirja on suunnattu nuorille aikuisille, mutta isojen teemojen vuoksi sopi kyllä kaltaiselleni aikuisaikuisellekin.
Kirjan alkuteoksen nimi We are okay kuvaa kirjaa mielestäni paremmin, kuin suomennettu nimi.
Marin asuu koulun asuntolassa ja on ainoa, joka ei aio lähteä joululomaksi kotiin tai minnekään. Hän jää asuntolaan. Mabel, ihminen hänen menneisyydestään, on tulossa kolmeksi päiväksi hänen luokseen. He eivät ole nähneet tai jutelleet sen jälkeen, kun Marin yhtäkkiä lähti ja katosi, muutti toiselle puolelle Yhdysvaltoja. Marin ei ole vastannut soittoihin eikä viesteihin. Sitten Mabel seisoo asuntolan pihassa ja Marinin tarina alkaa avautua hiljalleen. Mikä sai Marinin lähtemään? Miksi hän katkaisi yhteydet menneeseen kokonaan? Mitä Marin edes teki ensimmäiset viikot lähtönsä jälkeen?
Kun tarina alkaa, se tuntu hetken levottomalta. Pian saa kiinni miksi. Kirja käsittelee menetystä, surua, perheitä ja ihmissuhteita. Se välittyy kirjan kerronnastakin. Kirja ei sorru turhaan kliseisiin, eikä anna vain tyydyttäviä vastauksia, mikä oli mielestäni hienoa. Elämä on monimutkaista. Kuitenkin kirja valaa toivoa ja uskoa. Meinasin kirjoittaa, että tämä ei ole kuin amerikkalainen elokuva, mutta kyllä tämä vähän on. Ihan hyvässä mielessä.
Kirjan hahmot ovat sateenkaarevia, mutta kirja hieman notkahtaa sukupuolenmoninaisuuden kohdalla, mikä on tietenkin harmi.
Kokonaisuudesta pidin. Kirja on suunnattu nuorille aikuisille, mutta isojen teemojen vuoksi sopi kyllä kaltaiselleni aikuisaikuisellekin.
Kirjan alkuteoksen nimi We are okay kuvaa kirjaa mielestäni paremmin, kuin suomennettu nimi.