Take a photo of a barcode or cover
gateway_to_wonderland 's review for:
Ystäväni Dahmer
by Derf Backderf
Tämä kirja osui silmään kirjastoreissulla ja samalla muistin, että oli kuullut tästä aiemmin. Jonkin aikaa pohdin, että onko tämä liian rankka luettava, mutta päätin ottaa kirjan matkaan.
Ja hyvä niin.
Kirjahan kertoo Jeffrey Dahmerista ennen kuin hänestä tuli sarjamurhaaja. Tai enimmäkseen hänen tiestään sarjamurhaajaksi. Tarinan kertojana on luokkatoveri (kirjailija Derf Backderf) ja tarina on koottu hänen omista kokemuksistaan, muiden luokkatovereiden kokemuksista, haastatteluista, poliisitutkinnan pöytäkirjoista ja uutisista. Tarina on siis varsin uskottava.
Itse tarina on hyvin kerrottu ja kuvat ovat selkeitä. Tarina vetää hiljaiseksi ja saa pohtimaan, olisiko jotain voitu tehdä toisin?
Itselle jäi päälimmäiseksi se tunne, että kukaan ei oikeastaan ollut Dahmerin ystävä ja täysin tuntenut häntä. Edes kirjoittaja. Oikeasti kirjan nimen olisi pitänyt olla "Tuttavani Dahmer".
Kukaan ei reagoinut mielenterveysongelmien, alkoholin ja eristyneisyyden kanssa painivan Dahmerin elämään. Hän kulki kirjan mukaan yksin ja vaikka hänellä olikin ajoittain ihmisiä ympärillä, niin eivät he oikeastaan nähneet häntä. Lähinnä Dahmer oli vain se outo tyyppi, jonka tekemisille naureskeltiin ja hän otti pellen roolin, koska se hänelle annettiin. Olisiko tarina päättynyt toisin, jos joku olisi oikeasti kiinnostunut Dahmerin elämästä? Sitä emme saa koskaan tietää
Ja hyvä niin.
Kirjahan kertoo Jeffrey Dahmerista ennen kuin hänestä tuli sarjamurhaaja. Tai enimmäkseen hänen tiestään sarjamurhaajaksi. Tarinan kertojana on luokkatoveri (kirjailija Derf Backderf) ja tarina on koottu hänen omista kokemuksistaan, muiden luokkatovereiden kokemuksista, haastatteluista, poliisitutkinnan pöytäkirjoista ja uutisista. Tarina on siis varsin uskottava.
Itse tarina on hyvin kerrottu ja kuvat ovat selkeitä. Tarina vetää hiljaiseksi ja saa pohtimaan, olisiko jotain voitu tehdä toisin?
Itselle jäi päälimmäiseksi se tunne, että kukaan ei oikeastaan ollut Dahmerin ystävä ja täysin tuntenut häntä. Edes kirjoittaja. Oikeasti kirjan nimen olisi pitänyt olla "Tuttavani Dahmer".
Kukaan ei reagoinut mielenterveysongelmien, alkoholin ja eristyneisyyden kanssa painivan Dahmerin elämään. Hän kulki kirjan mukaan yksin ja vaikka hänellä olikin ajoittain ihmisiä ympärillä, niin eivät he oikeastaan nähneet häntä. Lähinnä Dahmer oli vain se outo tyyppi, jonka tekemisille naureskeltiin ja hän otti pellen roolin, koska se hänelle annettiin. Olisiko tarina päättynyt toisin, jos joku olisi oikeasti kiinnostunut Dahmerin elämästä? Sitä emme saa koskaan tietää