Scan barcode
A review by katrinkirjat
Jazz by Toni Morrison
challenging
dark
emotional
mysterious
reflective
sad
medium-paced
- Plot- or character-driven? A mix
4.5
Toni Morrisonin Jazz on upea!
On 50 vuotias mies, joka rakastuu 18 vuotiaaseen tyttöön. Ja sitten mies ampuu tytön. Miehen vaimo haluaa puukottaa tyttöä, jo kuollutta, tämän hautajaisissa. Tästä lähdetään liikkeelle ja rakennetaan tarina, joka ulottaa yli useamman sukupolven.
Tarina on kiihkeä, mukaansa tempaava, pyörryttävä ja raju. Tarina kurkottaa ylös ja alas, vetää mukaansa usean ihmisen ja elämän, ja kuroo ne sitten yhteen. Kokonaisuus on kiinnostava ja hengästyttävä. Kirjassa on kiehtova mysteeri, eikä kaikkea koskaan kirjoiteta auki.
Pidin tarinan rytmistä ja rakenteesta. Sitä on verrattu musiikkiin, kirja on nimensä mukaisesti kuin Jazzia. Minulle Jazz on vieras, mutta tarinan rakenteen ja rytmin tunsin. On myös ne osuudet, jotka vaativat enemmän tulkitsemista kuin toiset.
Kirjassa kuvataan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun mustien elämää. Morrison kuvaa ihmisten elämää vasten historiaa, jossa mustia orjuutetaan, sorretaan ja tapetaan väkivaltaisesti. Hän kuvaa rasismia, epätasa-arvoa ja vallankäytön muotoja. Näistä kahta viimeistä myös miesten ja naisten välillä. Kirjassa kaikki miehet ovat alleviivatun hirveitä. Myös samat teemat ja tapahtumat tuntuvat toistuvan. Vain naiset kantavat taakan. Miehet saavat kaiken anteeksi.
Vain vähän ennen tähän tarttumista sain luettua loppuun Davisin Naiset, rotu ja luokka, joka kuvaa mustien ihmisten historiaa (Amerikassa) ja sitä vasten tämän kirjan tapahtumia pystyi valitettavasti yhdistämään oikeasti tapahtuneisiin hirveyksiin. En välttämättä olisi saanut kirjasta näin paljon irti, jos taustalla ei olisi ollut Davisin teosta.
On 50 vuotias mies, joka rakastuu 18 vuotiaaseen tyttöön. Ja sitten mies ampuu tytön. Miehen vaimo haluaa puukottaa tyttöä, jo kuollutta, tämän hautajaisissa. Tästä lähdetään liikkeelle ja rakennetaan tarina, joka ulottaa yli useamman sukupolven.
Tarina on kiihkeä, mukaansa tempaava, pyörryttävä ja raju. Tarina kurkottaa ylös ja alas, vetää mukaansa usean ihmisen ja elämän, ja kuroo ne sitten yhteen. Kokonaisuus on kiinnostava ja hengästyttävä. Kirjassa on kiehtova mysteeri, eikä kaikkea koskaan kirjoiteta auki.
Pidin tarinan rytmistä ja rakenteesta. Sitä on verrattu musiikkiin, kirja on nimensä mukaisesti kuin Jazzia. Minulle Jazz on vieras, mutta tarinan rakenteen ja rytmin tunsin. On myös ne osuudet, jotka vaativat enemmän tulkitsemista kuin toiset.
Kirjassa kuvataan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun mustien elämää. Morrison kuvaa ihmisten elämää vasten historiaa, jossa mustia orjuutetaan, sorretaan ja tapetaan väkivaltaisesti. Hän kuvaa rasismia, epätasa-arvoa ja vallankäytön muotoja. Näistä kahta viimeistä myös miesten ja naisten välillä. Kirjassa kaikki miehet ovat alleviivatun hirveitä. Myös samat teemat ja tapahtumat tuntuvat toistuvan. Vain naiset kantavat taakan. Miehet saavat kaiken anteeksi.
Vain vähän ennen tähän tarttumista sain luettua loppuun Davisin Naiset, rotu ja luokka, joka kuvaa mustien ihmisten historiaa (Amerikassa) ja sitä vasten tämän kirjan tapahtumia pystyi valitettavasti yhdistämään oikeasti tapahtuneisiin hirveyksiin. En välttämättä olisi saanut kirjasta näin paljon irti, jos taustalla ei olisi ollut Davisin teosta.