Scan barcode
A review by katrinkirjat
Lumo by Riikka Pulkkinen
mysterious
reflective
sad
medium-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? No
- Loveable characters? It's complicated
- Diverse cast of characters? No
4.0
Riikka Pulkkisen Lumo (2022) on kiehtova teos. Tarina alkaa siitä, kun 17 vuotias tyttö löytyy kuolleena kotitalonsa pihasta. Miten tämä nuori Philippa, naapurin vanhuksia auttanut, äitinsä ainukainen, on menettänyt henkensä? Ja kuka edes on Philippa?
Philippan kuolemaa tutkiessa kuullaan kaikkia tytön kanssa tekemisissä olleita henkilöitä. Heidän kertomustensa kautta alkaa muodostua kuva Philippasta. Samalla muodostuu kuva kertojista, ja siitä, miten Philippa vaikutti heidän elämäänsä.
Klassinen alkuasetelma ja mysteerinen kuolema koukuttaa lukijan nopeasti. Mutta kirja haastaa perinteisen narratiiviin ja myytin kuolleen nuoren tytön ympäriltä. Tarina pureutuu tyttöyteen, tyttönä elämiseen ja naiseksi kasvamiseen. Mitä jos kuulet koko totuuden, kokonaiskuvan tästä tytöstä, miltä tyttö sitten vaikuttaa? Ah rakastin sitä, miten raivolla ja taitavasti Pulkkinen käsittelee tyttöyttä, tyttöyden ahtaita odotuksia ja oletuksia. Kirja on yhtä ajatusmyrskyä ja se teroittaa lukijalleen hienosti sitä, millaista on kasvaa tyttönä tässä maailmassa.
Sain Lumon Iriksen perheenjäsenellä saatesanoilla, että kirja on hyvä, mutta hänellä kesti todella pitkään lukea kirja. Minulta vei kolme päivää ja en olisi malttanut laskea kirjaa kädestäni. Upea teos!
Olen lukenut Pulkkiselta aiemmin kirjat Raja, Totta, Vieras & Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän. Hassua, että olen lukenut näin monta Pulkkisen kirjaa, vaikka en ole koskaan ollut erityisemmin Pulkkisen fani. Lumo on mielestäni näistä paras ja tätä lukiessani mietin, että olenkohan lukenut aiemmat kirjat liian nuorena päästäkseni niihin kunnolla sisään? Tiedä häntä, mutta jatkan varmaan Pulkkisen lukijana tämänkin jälkeen.
Kiinnostavaa myös, että Pulkkinen on käsitellyt ainakin kahdessa kirjassaan opettajan ja oppilaan välistä suhdetta.
Philippan kuolemaa tutkiessa kuullaan kaikkia tytön kanssa tekemisissä olleita henkilöitä. Heidän kertomustensa kautta alkaa muodostua kuva Philippasta. Samalla muodostuu kuva kertojista, ja siitä, miten Philippa vaikutti heidän elämäänsä.
Klassinen alkuasetelma ja mysteerinen kuolema koukuttaa lukijan nopeasti. Mutta kirja haastaa perinteisen narratiiviin ja myytin kuolleen nuoren tytön ympäriltä. Tarina pureutuu tyttöyteen, tyttönä elämiseen ja naiseksi kasvamiseen. Mitä jos kuulet koko totuuden, kokonaiskuvan tästä tytöstä, miltä tyttö sitten vaikuttaa? Ah rakastin sitä, miten raivolla ja taitavasti Pulkkinen käsittelee tyttöyttä, tyttöyden ahtaita odotuksia ja oletuksia. Kirja on yhtä ajatusmyrskyä ja se teroittaa lukijalleen hienosti sitä, millaista on kasvaa tyttönä tässä maailmassa.
Sain Lumon Iriksen perheenjäsenellä saatesanoilla, että kirja on hyvä, mutta hänellä kesti todella pitkään lukea kirja. Minulta vei kolme päivää ja en olisi malttanut laskea kirjaa kädestäni. Upea teos!
Olen lukenut Pulkkiselta aiemmin kirjat Raja, Totta, Vieras & Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän. Hassua, että olen lukenut näin monta Pulkkisen kirjaa, vaikka en ole koskaan ollut erityisemmin Pulkkisen fani. Lumo on mielestäni näistä paras ja tätä lukiessani mietin, että olenkohan lukenut aiemmat kirjat liian nuorena päästäkseni niihin kunnolla sisään? Tiedä häntä, mutta jatkan varmaan Pulkkisen lukijana tämänkin jälkeen.
Kiinnostavaa myös, että Pulkkinen on käsitellyt ainakin kahdessa kirjassaan opettajan ja oppilaan välistä suhdetta.