Scan barcode
A review by katrinkirjat
Linna on aina ollut kotimme by Shirley Jackson
dark
emotional
mysterious
sad
fast-paced
4.5
Pidin!
Linna on aina ollut kotimme oli synkkätunnelmainen mysteeri ja kirjana mielestäni hieno.
Kaksi sisarusta elää vanhan setänsä kanssa isossa talossa keskenään. Setä ja sisaruksista vanhempi ei poistu talolta koskaan, mutta nuorin käy kahdesti viikossa kylässä hoitamassa asioita. Kaikki vihaavat tai pelkäävät heitä. Jotain kammottavaa on tapahtunut.
Kertojana toimii toinen siskoksista, hän kertoo tarinaa välillä ajatusleikkeihinsä ja sääntöihinsä hulahtaen. Talon asukkaiden elämä on säntillistä ja säännöllistä, kunnes kertoja aistii muutoksen. Se on tulossa.
Tarina keritään hitaasti auki. On kaksi suurta kysymystä. Mitä kammottavaa on tapahtunut menneisyydessä ja mitä kammottavaa on tulossa? Pahaenteinen kerronta ei lupaa mitään hyvää.
Tarina on kiehtova ja jännittävä, tunnelma on ihanan hyytävä! Ahdistavaa tosin on miten kirjassa kuvataan ahdasmielisyyttä, kiusaamista ja pahuutta. Pahuutta on monenlaista.
Ainoa pettymys itselleni kirjan suhteen oli se, että päättelin aika alkumetreillä kirjan yllättäväksi elementiksi tarkoitetun seikan. Yllätyn hyvin harvoin enää kirjojen äärellä ja olen tullut siihen tulokseen, että syynä on se, että olen vain lukenut niin paljon, että monet kirjalliset ratkaisut ja käänteet on jo koettu.
(Luin viimeksi Jane Austenin Neito vanhassa Linnassa, jossa mainittiin Udolpho ja tämän kirjan yhteydessä siitä oli suositus, joten täytynee lukea se!)
Linna on aina ollut kotimme oli synkkätunnelmainen mysteeri ja kirjana mielestäni hieno.
Kaksi sisarusta elää vanhan setänsä kanssa isossa talossa keskenään. Setä ja sisaruksista vanhempi ei poistu talolta koskaan, mutta nuorin käy kahdesti viikossa kylässä hoitamassa asioita. Kaikki vihaavat tai pelkäävät heitä. Jotain kammottavaa on tapahtunut.
Kertojana toimii toinen siskoksista, hän kertoo tarinaa välillä ajatusleikkeihinsä ja sääntöihinsä hulahtaen. Talon asukkaiden elämä on säntillistä ja säännöllistä, kunnes kertoja aistii muutoksen. Se on tulossa.
Tarina keritään hitaasti auki. On kaksi suurta kysymystä. Mitä kammottavaa on tapahtunut menneisyydessä ja mitä kammottavaa on tulossa? Pahaenteinen kerronta ei lupaa mitään hyvää.
Tarina on kiehtova ja jännittävä, tunnelma on ihanan hyytävä! Ahdistavaa tosin on miten kirjassa kuvataan ahdasmielisyyttä, kiusaamista ja pahuutta. Pahuutta on monenlaista.
Ainoa pettymys itselleni kirjan suhteen oli se, että päättelin aika alkumetreillä kirjan yllättäväksi elementiksi tarkoitetun seikan. Yllätyn hyvin harvoin enää kirjojen äärellä ja olen tullut siihen tulokseen, että syynä on se, että olen vain lukenut niin paljon, että monet kirjalliset ratkaisut ja käänteet on jo koettu.
(Luin viimeksi Jane Austenin Neito vanhassa Linnassa, jossa mainittiin Udolpho ja tämän kirjan yhteydessä siitä oli suositus, joten täytynee lukea se!)