Scan barcode
A review by katrinkirjat
Murhe ja autuus by Meg Mason
dark
emotional
reflective
sad
fast-paced
- Plot- or character-driven? Character
- Strong character development? Yes
- Loveable characters? It's complicated
- Diverse cast of characters? No
3.5
Luin peräkkäin kaksi aika raskasta kirjaa, ja halusin niiden jälkeen jotain kevyttä ja helppoa, joten nappasin luettavakseni Murhe ja autuus. Onhan sitä kannessakin kehuttu äärettömän hauskaksi.
No, kirja oli nopea lukea, viihdyin kyllä sen parissa ja oli se aiemmin lukemiini verrattuna kevyt, mutta mitään hauskaa kirjasta en juuri löytänyt. Kirja kuvaa päähenkilön vakavia mielenterveydenhaasteita, sen lisäksi kirjassa nousee esiin luokkaerot, päihdeongelmat, väkivalta ja epävakaa lapsuus. En ole varma mille olisi pitänyt nauraa. (Mutta, naurahdin kyllä kerran.)
Pidin kyllä kirjasta. Aika paljonkin. Se käsitteli paljon kiinnostavia teemoja, siinä oli inhimillisyyttä ja lämpöä. Samaan aikaan haastavia aiheita ja erikoisia hahmoja, sekä elämänkaaria, mutta kuitenkin jotain sopivan arkista. Kokonaisuus oli aika hyvä.
En ehkä täysin itse lämmennyt sille, millä tavoin päähenkilön diagnosointi lopulta oli ratkaistu ja loppuratkaisu oli omaan makuuni hieman liian ennalta-arvattava ja kliseinen, mutta toisaalta kirjan synkät sävyt ehkä vaativat jotain toiveikkuutta.
Vaikka tästä ei omaa suurta lempparia tullut, niin todella pidin lukemisesta ja suosittelen tätä kyllä muillekin.
No, kirja oli nopea lukea, viihdyin kyllä sen parissa ja oli se aiemmin lukemiini verrattuna kevyt, mutta mitään hauskaa kirjasta en juuri löytänyt. Kirja kuvaa päähenkilön vakavia mielenterveydenhaasteita, sen lisäksi kirjassa nousee esiin luokkaerot, päihdeongelmat, väkivalta ja epävakaa lapsuus. En ole varma mille olisi pitänyt nauraa. (Mutta, naurahdin kyllä kerran.)
Pidin kyllä kirjasta. Aika paljonkin. Se käsitteli paljon kiinnostavia teemoja, siinä oli inhimillisyyttä ja lämpöä. Samaan aikaan haastavia aiheita ja erikoisia hahmoja, sekä elämänkaaria, mutta kuitenkin jotain sopivan arkista. Kokonaisuus oli aika hyvä.
En ehkä täysin itse lämmennyt sille, millä tavoin päähenkilön diagnosointi lopulta oli ratkaistu ja loppuratkaisu oli omaan makuuni hieman liian ennalta-arvattava ja kliseinen, mutta toisaalta kirjan synkät sävyt ehkä vaativat jotain toiveikkuutta.
Vaikka tästä ei omaa suurta lempparia tullut, niin todella pidin lukemisesta ja suosittelen tätä kyllä muillekin.