A review by lukija
Duino Elegies by Rainer Maria Rilke

”Te varhain onnistuneet, luomakunnan lemmikit / sen maiseman harjanteet, aamun / ruskottavat huiput - kukkivan jumaluuden siitepöly, / te valon niveltymät, käytävät, portaat, valtaistuimet, / olemustilat, autuuskilvet, sykähdyttävän / tunteen myrskyisät melskeet. Ja yllättäen / jokainen teistä on peili: takaisin kasvoihinne / ammentuu niistä virrannut kauneus.” (Elegiasta kaksi s. 21)

”Et pimeyteen vaan omaan vaikutuspiiriisi / laskit yölampun, ja se loisti kuin ystävyyttä.” (Elegiasta 3 s.33)



2017:
Lukukokemuksena ruumiinjäseniä matkan varrelle pudotteleva. Leivän muruja paluumatkalle. Ja näytän edelleen samalta, mutta jokin tuntuu erilaiselta. Lisäksi neutronien suihku, joka näyttäisi lasinpesunesteen vapautumiselta ihmisen ja hänen tiensä väliselle pinnalle. / Ajattelin myös Pindarosta ja sitä vitutuksen tunnetta tajutessaan, että en koskaan ollut hänen aikalaisensa, jotta minulla olisi läheinen ymmärrys tarvittavista sanoista ja maailmanymmärryksestä. Ja Anja Meski avaa suomennoksen taustoja ansiokkaasti ja luottamusta herättävästi elegiakäännösten lopuksi.