Take a photo of a barcode or cover
A review by katrinkirjat
Kuin veljet - totuus Suomen katujengeistä by Anne Kantola, Omos Omogiate Okoh Jr, Jecaterina Mantsinen
dark
emotional
informative
reflective
sad
fast-paced
3.5
Kuin veljet on aiheeltaan todella kiinnostava ja tärkeä. Kirja pureutuu muutaman viime vuoden aikana lehtiotsikoissa näkyneeseen aiheeseen eli katujengeihin ja jengeihin liitettyjen nuorien tekemiin väkivaltarikoksiin. Millainen jengi-ilmiö Suomessa oikeasti on ja mikä ajaa nuoria, erityisesti maahanmuuttajataustaisia nuoria tekemään rikoksia?
Kirjassa pohditaan ja kyseenalaistetaan poliisien käyttämää jengi-käsitettä ja yritetään selvittää, miten jengiläinen määritellään poliisissa, sillä se ei tunnu olevan täysin selvää edes poliisille itselleen. Silti sillä on paljon vaikutusta muun muassa siihen, millaisia tuomioita rikoksista voi saada. Jos rikos liittyy jengiin, tuomio kovenee. Tästä syystä ei ole yhdentekevää, miten jengi tai jengiläinen määritellään.
Kirja kritisoi turvallisuuspuhetta, jota mm. mediassa kirjoitetaan ja jota poliitikot viljelevät omaa agendaansa levittääkseen. Kirja pureutuu myös rakenteelliseen rasismiin ja siihen, miksi juuri maahanmuuttajataustaisia nuoria miehiä ajautuu tekemään rikoksia. Kukaan kun ei synny maailmaan rikollisena ja harva haluaa rikollista elämää, vaan yleensä siihen ajaudutaan jostain syystä.
Kirjassa 16 rikoksista syytettyä nuorta pääsee ääneen kertomaan omaa tarinaansa. Jokaisen tarina on erilainen, mutta yhtäläisyyksiäkin on. Heidän kokemusten ja kommenttien perusteella ei ole vaikea nähdä syitä tekojen takana. Moni voi pahoin, mutta apua tai tukea ei saa.
Rasismin osuus asiassa on niin iso, että sen lonkerot yltävät kaikkialle. Kirja nostaa aihetta esiin monessa kohtaa ja vaikka kaikkea ei kirjoiteta auki, herättää monet tapahtumat lukijankin pohtimaan sitä, miten suuri vaikutus rasismilla lopulta on ihan kaikkeen siihen, mitä nuoret ovat kohdanneet ja kohtaavat.
Kirjassa on paljon hyvää ja erityisesti nuorten oma ääni ansaitsee erityismaininnan. Kirja herättää ajatuksia ja tunteita.
Mutta omaan makuuni kirja oli hieman liian populistinen. Kirjassa on löysää tekstiä, ja tarkoitan sillä sitä, että kirjassa käytetään mm. ilmaisuja jotka eivät varsinaisesti tarkoita mitään (olisin tällaisten kanssa tarkkana, etenkin kun kirja samaan aikaan pohtii yhden termin määritelmää) ja lisäksi täytelauseita, jotka olisi yksinkertaisesti voinut jättää pois. Kirjassa oli ristiriitaisuuksia, mikä tuntui siltä, että taustatyötä tehdessä oli viitattu pariin eri lähteeseen niin, että lopputulos oli sekava, sen sijaan että olisi esimerkiksi avattu asiaa useammasta näkökulmasta selkeästi niin, että tiedetään, että samasta asiasta on erilaisia näkemyksiä ja tutkimustietoa. Ymmärrän, että kirja on tarkoituskin olla helppolukuinen ja vedota lukijaan, mutta itse olisin kaivannut nuorten kertomusten ja tapahtumien kuvausten rinnalle hieman jämäkämpää ja tieteellisempää tekstiä.
Mutta olen iloinen, että luin tämän!
Kirjassa pohditaan ja kyseenalaistetaan poliisien käyttämää jengi-käsitettä ja yritetään selvittää, miten jengiläinen määritellään poliisissa, sillä se ei tunnu olevan täysin selvää edes poliisille itselleen. Silti sillä on paljon vaikutusta muun muassa siihen, millaisia tuomioita rikoksista voi saada. Jos rikos liittyy jengiin, tuomio kovenee. Tästä syystä ei ole yhdentekevää, miten jengi tai jengiläinen määritellään.
Kirja kritisoi turvallisuuspuhetta, jota mm. mediassa kirjoitetaan ja jota poliitikot viljelevät omaa agendaansa levittääkseen. Kirja pureutuu myös rakenteelliseen rasismiin ja siihen, miksi juuri maahanmuuttajataustaisia nuoria miehiä ajautuu tekemään rikoksia. Kukaan kun ei synny maailmaan rikollisena ja harva haluaa rikollista elämää, vaan yleensä siihen ajaudutaan jostain syystä.
Kirjassa 16 rikoksista syytettyä nuorta pääsee ääneen kertomaan omaa tarinaansa. Jokaisen tarina on erilainen, mutta yhtäläisyyksiäkin on. Heidän kokemusten ja kommenttien perusteella ei ole vaikea nähdä syitä tekojen takana. Moni voi pahoin, mutta apua tai tukea ei saa.
Rasismin osuus asiassa on niin iso, että sen lonkerot yltävät kaikkialle. Kirja nostaa aihetta esiin monessa kohtaa ja vaikka kaikkea ei kirjoiteta auki, herättää monet tapahtumat lukijankin pohtimaan sitä, miten suuri vaikutus rasismilla lopulta on ihan kaikkeen siihen, mitä nuoret ovat kohdanneet ja kohtaavat.
Kirjassa on paljon hyvää ja erityisesti nuorten oma ääni ansaitsee erityismaininnan. Kirja herättää ajatuksia ja tunteita.
Mutta omaan makuuni kirja oli hieman liian populistinen. Kirjassa on löysää tekstiä, ja tarkoitan sillä sitä, että kirjassa käytetään mm. ilmaisuja jotka eivät varsinaisesti tarkoita mitään (olisin tällaisten kanssa tarkkana, etenkin kun kirja samaan aikaan pohtii yhden termin määritelmää) ja lisäksi täytelauseita, jotka olisi yksinkertaisesti voinut jättää pois. Kirjassa oli ristiriitaisuuksia, mikä tuntui siltä, että taustatyötä tehdessä oli viitattu pariin eri lähteeseen niin, että lopputulos oli sekava, sen sijaan että olisi esimerkiksi avattu asiaa useammasta näkökulmasta selkeästi niin, että tiedetään, että samasta asiasta on erilaisia näkemyksiä ja tutkimustietoa. Ymmärrän, että kirja on tarkoituskin olla helppolukuinen ja vedota lukijaan, mutta itse olisin kaivannut nuorten kertomusten ja tapahtumien kuvausten rinnalle hieman jämäkämpää ja tieteellisempää tekstiä.
Mutta olen iloinen, että luin tämän!