Take a photo of a barcode or cover
A review by katrinkirjat
Valoa valoa valoa by Vilja-Tuulia Huotarinen
dark
emotional
reflective
sad
medium-paced
- Plot- or character-driven? Character
3.0
Katsoin joku aika sitten kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, joka oli itkettävän hyvä. Siitä sai inspiraation vihdoin lukea tämän kirjan, joka on roikkunut lukulistallani ilmestymisestään asti. Vaan olisinpa lukenut tämän heti silloin, kun se ilmestyi!
Pidän kirjan tarinasta, paljon. Siinä on monta tasoa ja ulottuvuutta, jotka osuvat ja puhuttelevat. Tuntuvat henkilökohtaisiltakin. Mutta ehkä kuitenkin (hyvälläkin tavalla) etäisiltä jo. Siinä missä elokuvaa katsoessa itkin kuin vauva, niin kirjaa lukiessa en. Ja luulen, että ero on siinä, että tämä kirja olisi uponnut minulle paremmin silloin 14 vuotta sitten, kun olin itsekin nuorempi ja kirja oli tuoreempi. Nyt kirjan ikä vähän tuntui, samalla tavalla kuin oma ikä. Eikä se ole huono asia, se ei vaan ollut tälle kirjalle parasta, mitä olisin voinut antaa.
Kirjan kerronnan tyyli tuntui inasen vanhentuneelta. Lukijan puhuttelu ja kirjoittamista kommentoiva metataso eivät olleet kovin fresh. Se oli jopa vähän cringeä, mikä kieltämättä häiritsi lukukokemusta.
Harvoin käy näin, mutta minusta elokuvasovitus oli parempi. Se herätti tarinan eloon ja toi sen iholle eri tavalla. Kirjan luettuani voin myös sanoa, että elokuva oli sopivan uskollinen kirjalle, tuoden kuitenkin hyvällä tavalla lisää tarinaan.
Pidän kirjan tarinasta, paljon. Siinä on monta tasoa ja ulottuvuutta, jotka osuvat ja puhuttelevat. Tuntuvat henkilökohtaisiltakin. Mutta ehkä kuitenkin (hyvälläkin tavalla) etäisiltä jo. Siinä missä elokuvaa katsoessa itkin kuin vauva, niin kirjaa lukiessa en. Ja luulen, että ero on siinä, että tämä kirja olisi uponnut minulle paremmin silloin 14 vuotta sitten, kun olin itsekin nuorempi ja kirja oli tuoreempi. Nyt kirjan ikä vähän tuntui, samalla tavalla kuin oma ikä. Eikä se ole huono asia, se ei vaan ollut tälle kirjalle parasta, mitä olisin voinut antaa.
Kirjan kerronnan tyyli tuntui inasen vanhentuneelta. Lukijan puhuttelu ja kirjoittamista kommentoiva metataso eivät olleet kovin fresh. Se oli jopa vähän cringeä, mikä kieltämättä häiritsi lukukokemusta.
Harvoin käy näin, mutta minusta elokuvasovitus oli parempi. Se herätti tarinan eloon ja toi sen iholle eri tavalla. Kirjan luettuani voin myös sanoa, että elokuva oli sopivan uskollinen kirjalle, tuoden kuitenkin hyvällä tavalla lisää tarinaan.