Scan barcode
A review by katrinkirjat
Valkoinen tunkio by Alice Munro
challenging
dark
medium-paced
- Plot- or character-driven? A mix
- Strong character development? It's complicated
- Loveable characters? It's complicated
- Diverse cast of characters? It's complicated
4.0
Alice Munro on yksi kaikkien aikojen lempikirjailijoitani. Munro on kirjailija, jonka novellien äärellä opin pitämään novelleista. On uskomatonta, miten Munro pystyy yhden novellin kautta herättämään henkiin kokonaisia sukupolvia, kaupunkeja ja tapahtumaketjuja. Yksi novelli tuntuu usein siltä, kuin olisi lukenut kokonaisen kirjan. Olenkin nyt lukenut yhtä vaille kaikki häneltä suommennetut teokset ja pitänyt jokaisesta. Valkoinen tunkio ei ollut poikkeus.
Valkoinen tunkio on myös novellikokoelma. Sen kaikki novellit ovat keskenään erilaisia, mutta niitä yhdistää teemana mm. kuolema. Novelleissa on erikoislaatuisia hahmoja ja tapahtumia, hetkiä ja ajatuksia. Novelleista jäi mieleeni erilaiset asunnot, huvilat, normiin sopimattomat naiset ja ihmissuhteet, sekä ne kuolemat. Novellit eivät kuitenkaan ole erityisen synkkiä, vaikka niissä on synkkiä sävyjä. Osa novelleista jättää palkinnon tulkinnanvaraa, osa vähemmän.
Pidin novellikokoelmasta todella, mutta tästä huomasi, että se on kirjoitettu ja julkaistu useampi vuosikymmen sitten. Suomennoksessa on rasistisia slurreja (en tiedä miten alkuteoksessa nämä ovat) ja ihmisten ulkonäköä kommentointiin aika paljon. Edellisestä lukemastani Munrosta on jo aikaa, enkä enää tarkalleen muista oliko niissä vastaavia sanavalintoja tai särähtävää ulkonäön kommentointia. En muista törmänneeni ainakaan n-sanaan muiden teosten suomennoksissa, mutta vannomaan en mene. Ehkä Munron kirjoista on helppo nähdä milloin ne on kirjoitettu, tai sitten minä luen näitä nykyään eri silmin kuin aiemmin.
En voinut täysin nauttia kirjasta yllä mainituista syistä, mutta tämänkin äärellä oli todettava, että kirjoittajana Munro on äärettömän taitava.
Valkoinen tunkio on myös novellikokoelma. Sen kaikki novellit ovat keskenään erilaisia, mutta niitä yhdistää teemana mm. kuolema. Novelleissa on erikoislaatuisia hahmoja ja tapahtumia, hetkiä ja ajatuksia. Novelleista jäi mieleeni erilaiset asunnot, huvilat, normiin sopimattomat naiset ja ihmissuhteet, sekä ne kuolemat. Novellit eivät kuitenkaan ole erityisen synkkiä, vaikka niissä on synkkiä sävyjä. Osa novelleista jättää palkinnon tulkinnanvaraa, osa vähemmän.
Pidin novellikokoelmasta todella, mutta tästä huomasi, että se on kirjoitettu ja julkaistu useampi vuosikymmen sitten. Suomennoksessa on rasistisia slurreja (en tiedä miten alkuteoksessa nämä ovat) ja ihmisten ulkonäköä kommentointiin aika paljon. Edellisestä lukemastani Munrosta on jo aikaa, enkä enää tarkalleen muista oliko niissä vastaavia sanavalintoja tai särähtävää ulkonäön kommentointia. En muista törmänneeni ainakaan n-sanaan muiden teosten suomennoksissa, mutta vannomaan en mene. Ehkä Munron kirjoista on helppo nähdä milloin ne on kirjoitettu, tai sitten minä luen näitä nykyään eri silmin kuin aiemmin.
En voinut täysin nauttia kirjasta yllä mainituista syistä, mutta tämänkin äärellä oli todettava, että kirjoittajana Munro on äärettömän taitava.