A review by msaari
Pieniä kovia nuppuja by Reetta Pekkanen

challenging reflective medium-paced

• Plot- or character-driven? N/A
• Strong character development? N/A
• Loveable characters? N/A
• Diverse cast of characters? N/A
• Flaws of characters a main focus? N/A

4.0

Takaperoinen tutkimusmatkani Reetta Pekkasen runouteen tulee toistaiseksi päätökseensä tämän esikoiskokoelman myötä. Vuonna 2014 ilmestynyt Pieniä kovia nuppuja on palkittu teos: se sai Katri Vala -palkinnon, Tiiliskivi-palkinnon ja Silja Hiidenheimon muistostipendin. Se oli myös ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. 

 

Esikoiskokoelma muistuttaa tyylillisesti myöhemmin tulleita. Teksti on niukkaa, mutta vaikka Poesian julkaisusta on kyse, aivan niukimpien aforistikoiden tasolla ei olla. Luontokuvastoa löytyy tässäkin heti nimestä alkaen. Yhdeksi teemaksi nousee maailmanloppu: kokoelman sivuilla tulvii, viranomaiset kuuluttavat kovaäänisillä, syyllisiä etsitään tuloksetta. Lauseet alkavat keskeltä ja katkeavat. 

 

mutta nyt se voi tulla kyseeseen: analytiikka on kehittynyt
ja löydettiin uusia rikkeitä: on siis sellaisiakin syyllisiä
joita ei vielä lainkaan ole etsitty 

 

Nyt kun kaikki kolme kokoelmaa olen lukenut, nostan suosikikseni tuoreimmat, Katkaistut tulppaanit. Se puhutteli eniten. Tämä runsaimmin palkittu esikoinen taas jää kolmikosta etäisimmäksi. Ei kuitenkaan epämiellyttävällä tavalla; kyllä sen sivuilla viivähtää, ja miellyttää, miten tietyt toistuvat elementit luovat kokoelmaan yhtenäisyyttä ja jopa jonkinlaista tarinan kaarta rivien välistä poimittavaksi. 

 

Kokonaisuutena Reetta Pekkasen tuotanto on ehdottomasti tutustumisen arvoista. Kaikki kokoelmat käsittelevät nykyään suosittua ja ajankohtaista luontoyhteystematiikkaa mielenkiintoisella tavalla.